Kommentti: Mestis opettaa itseohjautuvuuteen

Mestiksessä seurat eivät voi pakottaa pelaajia osallistumaan harjoituksiin pelikauden ulkopuolella, koska palkkaakaan ei makseta. Viime keväänä Mestiksen mestaruutta juhli SaPKo. Kuva: Jarno Kuusinen/All Over Press

Mestis on sarja, jossa pelaajille maksetaan palkkaa keskimäärin 7-9 kuukautta eli pelikaudelta. Tämän kääntöpuolella on se, että seurat eivät voi velvoittaa pelaajia osallistumaan joukkueen yhteisiin harjoituksiin pelikauden ulkopuolella. Moni hankkiikin elantoaan työskentelemällä kesäaikana. Tilanne ei ole todellakaan optimaalinen.

Mestiksessä omatoimiharjoittelua on 3-5 kuukautta vuodessa, kääntäen se tarkoittaa 7-9 ohjattua yhteisharjoittelukuukautta. Tavoitteellisimmat Mestis-pelaajat ovat olosuhteiden vuoksi ymmärtäneet hakea itse apua omalle kehittymiselleen. Moni on hakenut yksilöityä fysiikkaharjoittelua ja ravintovalmennusta. Ja tekevät sen omasta rahapussistaan. Se jos mikä on itseohjautuvuutta.

Miten voi olla niin, että se mikä toimii Mestiksessä, ei toimisi SM-liigassa? On totta, että maamme toiseksi korkeimmassa sarjassa on paljon puutteita, mutta yhdessä asiassa se toimii positiivisena esimerkkinä. Urheilijoissa on paljon itseohjautuvuutta ja kapasiteettia, kun heille annetaan palautetta ja luottamusta. Huolimatta yhteisien kesätreenien puutteesta, hyvin harva ilmaantui huonokuntoisena elokuun jäästarttiin.

Itseohjautuvuuden kontekstissa ei ole eroa sillä, onko esimerkiksi Mestiksestä helpompi päästä SM-liigaan, kuin Liigasta SHL:aan, tai SHL:sta NHL:aan. Sisäinen motivaatio ajaa saavuttamaan seuraavan välitavoitteen kohden omia unelmia. Osin tästä syystä Mestis sarjana tuottaa yli joukkueellisen pelaajia joka vuosi SM-liigaan. Ulkoisen motivaation, kuten rahan, maineen, statuksen, kannalta isompi palkinto odottaa tavoiteportaiden yläpäässä.