NÄKÖKULMA: Lukon taukotodistus menee hyvän ja kiitettävän välimaastoon

KalPasta täksi kaudeksi Raumalle palanneet Arttu Ilomäki (vas.) ja Janne Keränen ovat olleet Lukon syyskauden tehokkaimmat hyökkääjät. Keräsellä on kasassa 11+4=15 ja Ilomäellä 4+8=12 tehopistettä. Janne Niskala (oik.) tulee peesissä 3+9=12 ja Toni Koivisto 5+6=11 pisteellä. Kuva: Jukka Rautio

Kun kaudesta on takana kolmannes, on aika antaa Lukolle väliaika-arvosana.

Vaikka maaottelutaukoa edeltävä näytös ei parasta Pekka Virran kiekkoteatteria ollutkaan, asteikolla 4–10 liikutaan hyvän ja kiitettävän välimaastossa. Laitetaan 8½.

Lukko majailee sarjataulukossa mukavasti niillä sijoilla, joihin 2 650 000 euron panostus pelaajabudjettiin pitäisi edellyttääkin. Lähtökohdat nostavat kuitenkin Virran ja hänen valmennustiiminsätyön arvoa.

Lukolla on 21 ottelusta kasassa maukkaat 39 pistettä. Viime vuonna vastaavaan aikaan 17 pisteen saldo oikeutti liigan jumbosijaan, eikä silloinen päävalmentaja Juha Vuori peräsimessä enää kauan kestänytkään.

Virta tuli Kuopion hopeahuumasta maaperälle, jossa kukaan ei oikein tiennyt mitä pitäisi odottaa. Kesällä keskustelupalstoilla ja toreilla tuntui olevan hiljaisempaa kuin aikoihin.

Jos sitä säälipleijareihin ensi kaudeksi palattaisiin, joku uskalsi toivoa.

Äkkiä unohtuivat menneen kauden kauhut ja kahdestoista sija, kun Virta alkoi puhua kaveruudesta ja aitoudesta. Joukkueen hyvän hengen konkretioituessa jäällä voitoiksi, heräili jälleen raumalaisten maaninen mestaruusjanokin.

Niin kovaksi jano ei sentään vielä ole yltynyt, että väki olisi lähtenyt katsomoon kannustamaan joukkuetta kohti kirkkainta.

Virta esittikin HIFK-voiton jälkeen raumalaisille vienon pyynnön saapua katsomoon Lukon tueksi. Eihän sinne ketään voi pakottaa, liput maksavat, on muutakin tekemistä ja niin edelleen.

Kymmenen kotipelin yleisökeskiarvo 3 273 on kuitenkin hämmentävän heikko siihen nähden, että Lukko on yrittänyt pelata ja pelannutkin hyvää, liikkuvaa, kiekollista, taistelevaa ja tehokasta jääkiekkoa. Virran pelitapa vaatii fyysistä ja henkistä energiaa. Yleisö voi sitä vaikeilla hetkillä antaa.

No, eihän Lukko kaikissa peleissä ole loistanut, mutta hyvät tulokset maalaavat mielikuvan helposti vaaleanpunaiseksi.

Liigan alkukauden parhaisiin maalivahteihin kuulunut Kaapo Kähkönen on varastanut Lukolle huomaamatta pisteitä vähän kuin muuan Ryan Zapolski tovi sitten.

Vaikka Virrasta puhuttaessa mielikuvat yhdistyvät helposti kiekkoon ja sen pitämiseen, Lukko on onnistunut parhaiten ilman kiekkoa. Eli päästänyt liigassa vähiten maaleja. Toki hyvä ja tiivis hyökkäyspeli on hyvän puolustuspelin alku.

Jos oli Virralla ennen kautta huoli siitä, miten esimerkiksi omat nuoret Roni Sevänen ja Jere Friberg pärjäävät, niin ei ole enää. Rivimiehiin Lukko ei ole kaatunut.

Niin hyvin on nimittäin alemmista ketjuista löytynyt taustatukea, ettei kukaan oli juuri kysellyt esimerkiksi Ville Vahalahden ja Arttu Ilomäen 14 ottelun maalittomista putkista, jotka nekin ovat matkan varrelle mahtuneet.

Jos jostain Virran pitää huolehtia, se on ensisijaisesti kärkiketjujen tuloksenteko-osasto. Syksyn komeetan Janne Keräsen 11 maalin takana on ollut hiljaisempaa.

Ehkä siitä osaltaan kertoo, että piste- ja maalipörssin 50 parhaan joukkoon mahtuu reippaasti enemmän pelaajia muista kärkijoukkueista kuin Lukosta.

Lukko osoitti ulkomaalaishankinnoista Damien Fleurylle jo ovea. Kovasti yrittävän ruotsalaissentterin Joakim Hilldingin tuskainen taival sen kuin jatkuu.

Jos Lukko aikoo keväälläkin olla kuuden sakissa, Äijänsuolle pitäisi piakkoin pelikasseineen astella keskushyökkääjä, joka alkaa leipoa ykköskorin miehistä enemmän tehoja esiin ja nostaa muutaman kerran kädet kattoon itsekin.

Jokainen voi vaikka Eliteprospectsin vapaiden pelaajien listaa vilkaisemalla todeta, että on siinä pelaajakoordinaattori Hannu Vanhatalolla hikinen tauko edessä.