Kolminkertainen leukemiavoittaja

Daniel Jalonen.​
Daniel Jalonen.​

Daniel Jalonen katselee kiinnostuneena ympärilleen. Ollaan Äijänsuon jäähallin vaihtoaitiossa. Halli on tyhjä.

Ketään ei ole sen paremmin jäällä kuin katsomossakaan.

Ainoastaan hallin kenttämiehet tekevät töitään jääkoneen vieressä.

Vuorokautta myöhemmin, perjantai-iltana Daniel on samassa paikassa. Hän saa kavereidensa kanssa seurata vaihtoaitiosta Lukon ja HIFK:n pelaajien alkuverryttelyä ennen liigaottelua.

Kun pelaajat asettuvat kaukaloon ensimmäistä aloitusta varten, Daniel on myös paikalla. Hän pudottaa avauskiekon.

Jääkiekko on ollut aina lähellä Daniel Jalosen sydäntä. Laji on ollut perheessä läsnä, sillä isoveli Joonas ja isä Jani ovat lätkäihmisiä.

Syksystä asti myös Daniel on sitä harrastanut. Hän pelaa Eurajoen Lätkän 2006 syntyneiden joukkueessa eli F-junnuissa.

Nyt ollaan tilanteessa, josta vuosi sitten voitiin vain haaveilla. Danielilla ei ollut mitään asiaa jäähalliin edes katsojana. Hän eli karanteenissa, sillä infektioriski oli läsnä paikoissa, joissa oli paljon ihmisiä.

Daniel sairasti leukemiaa. 

Takana kaksi kantasolusiirtoa

Eurajokelainen Jalosen perhe on käynyt vuosikaudet kovaa taistelua syöpää vastaan. Daniel sairastui ensimmäisen kerran, kun hän oli kaksivuotias.

Kahdeksanvuotias poika on käynyt sytostaattihoitojen lisäksi läpi kaksi kantasolusiirtoa. Hän ehti kerran aiemminkin aloittaa jääkiekon, mutta syövän uusiutuminen lopetti harrastuksen kahden kuukauden jälkeen.

Yhteensä hän on sairastunut syöpään jo kolmesti.

Jälkimmäinen kantasolusiirto tehtiin toukokuussa 2013. Hän tilanteensa on ollut välillä toivoton, mutta nyt taistelu on kääntynyt voitoksi. Hän on terve.

- Kolminkertainen leukemiavoittaja, hänen isänsä Jani tokaisee.

Jo vuosi sitten Daniel kävi koulua, mutta opetus tapahtui internetin välityksellä. Koulussa bakteeririski olisi ollut liian suuri. Aivan samalla tavalla kuin se olisi ollut liian suuri uimahallissa, kirjastossa tai kaupassa.

Nyt hän käy koulua normaalisti muiden ikäistensä kanssa.

​

Raanta vei Chicagon pukuhuoneeseen

Viime huhtikuussa karanteenit oli osittain purettu. Daniel pääsi matkustamaan Yhdysvaltoihin. Perheen tie vei Chicagoon tapaamaan raumalaismaalivahti Antti Raantaa.

Danielin ei tarvinnut tyytyä katsomopaikkoihin, vaan hän pääsi hallin pyhimpään paikkaan – NHL-seura Blackhawksin pukuhuoneeseen. Raannan lisäksi siellä odotti joukkueen kapteeni Jonathan Toews.

- Antti piti meistä huolta kyllä, Jani Jalonen kiittelee.

- Antti osasi sanoa hyvin, että tällaiset asiat pistävät kaukalohommia eri mittakaavaan. Saavat ajattelemaan, että ei se ole aina niin iso asia, jos kiekot eivät oikein tartukaan.

Raanta oli tavannut Danielin jo aiemmin Suomessa. Hän oli vieraillut Turun yliopistollisessa keskussairaalassa yhdessä Joni Ortion ja Atte Engrenin kanssa , kun Daniel oli sairaalassa potilaana.

Kevään 2013 MM-kisojen jälkeen Jalosille ilmestyi Suomen maajoukkueen pelipaita kaikkien pelaajien nimikirjoituksilla.

- Kun hän on kovia kokenut, niin ollaan yritetty järjestää jotain, mistä hän tykkää. Se paita tosin tuli ihan yllätyksenä. Ortion tyttöystävä toi sen, Jani paljastaa.

Saku Koivu otti veljensä mukaan vierailulle

Jos puhutaan syövästä ja suomalaisesta urheilusta, on mahdotonta olla ajattelematta Saku Koivua. Viime keväänä oman peliuransa päättänyt Koivu palasi syövän jälkeen maailman huipulle.

Hän tekee paljon hyväntekeväisyystyötä ja välittää syöpää sairastavista.

Saku Koivu kävi heinäkuussa 2013 tervehtimässä Danielia sairaalassa. Yllättäen visiitille tuli mukaan myös hänen veljensä Mikko Koivu.

- Kyllä ne olivat kovin mukavia veljeksiä. Mikko oli kysynyt, että kai hänkin voi tulla sairaalaan käymään, kun isovelikin tulee, Jani kertoo.

Saku oli myös kutsunut Danielin Turkuhalliin luistelemaan TPS:n harjoitusten jälkeen. Hoidot olivat kuitenkin sellaisessa vaiheessa, että tilaisuutta ei pystytty käyttämään.

Kun Daniel Jalonen seisoo Äijänsuon vaihtoaitiossa, hänellä on yllään rakas muisto tapaamisesta. Hän sai Anaheim Ducksin pelipaidan, jonka numeroissa on Koivun veljesten nimmarit.

- Tämä on hieno. Joonaksella on samanlainen, mutta siinä lukee nimi kokonaan tässä edessä. Mä sain tällaisen, jossa on vain tämä logo, Daniel esittelee.

Menehtyneiden tuoleille sytytetään kynttilät

Ei ole sattumaa, että hän pudottaa avauskiekon juuri perjantaina. Sunnuntaina on kansainvälinen lasten syövän päivä, ja Rauman Lukko on yksi niistä liigaseuroista, jotka ovat tukemassa syöpäyhdistysten toimintaa.

Kun jää on alkuverryttelyn jälkeen ajettu, keskiympyrään tuodaan neljä tuolia, joista yhdelle sytytetään kynttilä.

Tuolien määrä symboloi sitä, että nykyään kolme neljästä syöpään sairastuneesta lapsesta selviytyy. Kynttilä sytytetään kuvaamaan menehtyneiden osuutta.

Monilla paikkakunnilla järjestetään näkyviä tuolitapahtumia. Porissa tuolitapahtumia on jo pitkään järjestetty Eetunaukiolla, ja tänä vuonna paikkana on tuore ostoskeskus Puuvilla.

Porin tapahtumassa tuolien määrä ilmentää vuoden aikana maakunnassa syöpään sairastuneiden lasten lukumäärää. Koko Suomessa syöpään sairastuu vuosittain noin 150 lasta.

Jos lapsi on ehtinyt menehtyä, tuolilla palaa kynttilä. 

Danielin tuolille sellaista ei tarvinnut sytyttää.