Koko Kärpät reppuselässä

Mikä Pyörälä on voittanut urallaan maailmanmestaruuden, MM-hopeaa ja MM-pronssia. Liigajäiltä mestaruuksia on viisi, hopeaa yksi ja pronssia kaksi.

Ei ole epäilystäkään, kuka on ollut tähän mennessä joukkueelleen syyskauden tärkein pelaaja. Pelaaja, jolla on Suomen suurin selkäreppu.

Pelaaja, jonka selkäreppuun mahtuu koko Kärpät.

Tunnistatko itsesi, Mika Pyörälä?

– No, ei nyt sentään. Kun peli kulkee, kyllä siihen tarvitaan koko ketjua. Nyt onnistumisia on sattunut ratkaisuhetkillä, mutta olen edelleen sama pelaaja kuin aina ennenkin, mies itse kuvailee.

Viimeisimmän urotyön Pyörälä teki torstai-iltana Kouvolassa, missä hän toi Kärpät tasoihin vain kaksi sekuntia ennen 60-minuuttista. Liigan pistepörssissä hän on neljäntenä 8+6=14 ja on tasaisen vauhdin tahdilla matkalla noin 60 tehopisteen runkosarjaan.

Pelaatko tällä hetkellä urasi parasta jääkiekkoa?

– Se ehkä näyttää siltä, ja voi olla, että niin on – en tiedä. Mutta aina pitää muistaa, että hyvää jääkiekkoa voi pelata myös silloin, kun pelaaminen ei näy sarakkeissa, Pyörälä järkeilee.

"Itse asiassa junnuvuosina ihan alusta alkaen pelasin aina sentterinä."

Joku tekee koko uransa pelintekijänä keskushyökkääjänä, joku toinen takoo laidoilta maaleja, ja joku kolmas tekee väsymättömästi työtä nelosketjussa pienellä jääajalla. Sitten on erikoistilanne-experttejä.

Kun puhutaan Mika Pyörälästä, 35, aina esiin nousee hänen monipuolisuutensa. Hän nimittäin on hyökkääjänä kaikkea.

– Ensimmäiset vuodet pelasin liigassa pienessa roolissa, pelasin alivoimaa ja olin duunari. Kun pikku hiljaa nousin kärkiketjuihin, kaikki roolit tuli käytyä läpi.

– Itse asiassa junnuvuosina ihan alusta alkaen pelasin aina sentterinä, hän yhtäkkiä havahtuu.

"Halusin haastaa itseni ja kokeilla siipiä. Kaikista paikoista jäi puseroon jotain, mutta ennen kaikkea opin henkistä kovuutta."

Tulee sitten tappio tai voitto, Pyörälä nollaa ottelun nopeasti.

– Nuorempana ei ollut niin hauskaa, kun joukkue hävisi. Kokemuksen kautta olen opetellut käsittelemään murheet nopeasti täällä hallilla.

Esikuvakin löytyy ihan läheltä. Ensimmäisenä mieleen pomppaa häntä yhdeksän vuotta vanhempi Sakari Palsola, joka toimi Kärppien kapteenina mestaruusvuosina 2004 ja 2005.

– Sain seurata Sakkea läheltä ja otin oppia, miten hän toimi. Ja taisinpa pelata ensimmäisessä mestaruusjoukkueessa samassa ketjussa.

Maailmankansalaisen kokemusta hän sai ulkomaankiertueellaan Ruotsissa, Pohjois-Amerikassa ja KHL:ssä vuosien 2007–2013 aikana

– Halusin haastaa itseni ja kokeilla siipiä. Kaikista paikoista jäi puseroon jotain, mutta ennen kaikkea opin henkistä kovuutta, hän korostaa.

"Fanit, pelaajat ja seurajohto odottavat menestystä. Kaikille voin sanoa samaa: nyt pitää olla kärsivällinen."

Kärppien alkukausi ei ole ollut mitään paraatimarssia, vaan joukkue on hävinnut enemmän kuin voittanut. Sijoitus on keikkunut kauhuviivan molemmilla puolilla.

– Joukkue muuttuu joka vuosi, ja yhteen kasvamiseen ja systeeminen sisäistämiseen menee oma aikansa. Rakennusvaihe on menossa ja askeleita on otettu eteenpäin. Fanit, pelaajat ja seurajohto odottavat menestystä. Kaikille voin sanoa samaa: nyt pitää olla kärsivällinen. Nappia painamalla homma ei toimi.

Pyörälälle tulee lauantaina JYP-ottelussa täyteen pyöreitä numeroita, kun hänelle ojennetaan laatta 500 liigaottelun kunniaksi.

– Nyt en mieti saavutusta, sillä sen aika on myöhemmin, jolloin voi vähän fiilistellä.

"Mistä lempinimi Spede oikein juontaa juurensa?"

Pyörälä tunnetaan laajalti lempinimestään Spede. On pakko kysyä; kerro nyt, mikä on nimen oikea syntytapa ja -aika.

– Sitä en muista, kuka sen ensimmäisenä sanoi, mutta se syntyi ensimmäisen vuoden B-junnuissa alkukaudesta, kun uusille pelaajille tehtiin jotain jäynää. Minulta leikattiin hiukset päältä kaljuksi, ja kuljin koko viikonlopun niin, että kaikki näkivät. Samanlainen tukka taisi olla siihen aikaan Pertti ”Spede” Pasasella. Mikäs siinä, Pertti oli eläessään kova äijä ja huumorimies.

Oletko itse huumorimies?

– En ole kyllä porukan äänekkäin. Kopissa on hyvä meininki, mutta eniten juttu lentää Mikko Lehtosella, Jari Sailiolla ja Mikael Ruohomaalla. Nyt on näin, mutta silloin kun Ari Vallin pelasi Kärpissä, kukaan ei ehtinyt puhua mitään. Hän nimittäin oli koko ajan äänessä.