Koivistoinen: "Vaikka salilla on liekeissä, ei se vielä verkkoja heiluta"

Lukon pelaajilla olisi mahdollisuus käyttää kesällä myös jäähallin kuntosalia, mutta Eetu Koivistoinen hakee kesällä vaihtelua myös yksityiseltä salilta, jonne polkee pyörällä. Kuva: Pekka Lehmuskallio

Rauman Lukon keskushyökkääjä Eetu Koivistoinen on ehtinyt kiekkoilijan urallaan sen verran vähän omatoimisia kesäharjoittelujaksoja, että monivuotista rutiinia olisi ehtinyt syntyä.

Hän kertoo, ettei esimerkiksi vielä C-junioreissa ajatellut edes sellaista asiaa kuin kesäharjoittelu.

– Pelasin vain jalkapalloa, en ajatellut sitä treeninä. Se oli kivaa ja tuki hyvin kiekkoilua.

Myöhemmin täysikäisyyden kynnyksellä hänelle tuli ajanjakso, jolloin kiekkoilu ei juuri innostanut.

Hänen kaavailemansa pelipaikka Kanadan juniorisarjasta kariutui ja samalla perheessä oli tilanne, joka vei ajatukset pois kiekosta.

– Ehdin jo todeta, että alan pelata jalkapalloa, mutta kaverit sitten pyysivät II-divisioonaan Salamoiden paitaan.

Hän kertoo, että pelasi täysillä jokaisen kiekkopelin, mutta kesätreenit Salamoissa eivät aina osuneet kalenteriin.

– Jos oli Salamoiden treenit ja futispeli, niin valitsin jälkimmäisen. Ei se futis ykköslaji ollut, mutta siellä pääsi pelaamaan ja se oli kivaa, tuolloin raittius- ja urheiluseura Zoomissa Helsingin kutosdivisioonassa pelannut Koivistoinen muistelee.

Pelit II-divisioonassa ja A-nuorten Suomi-sarjassa toivat Koivistoiselle jääkiekkoon ja koko urheiluun uutta perspektiiviä.

Hän päätti vielä yrittää vielä, hyppäsi Blues A-nuorten kesäharjoitusrinkiin mukaan ja sai nopeasti Lukkoon 1+2-vuotisen sopimuksen.
Häntä alkoi samalla kuitenkin pelottaa, miten pelit Keuruulla Mestiksessä menevät.

– Espoossa A-nuorten kesäringissä oli nuoria poikia, joilla oli aivan älyttömät halut näyttää. Olin kokeneempaa kaartia, mutta ensimmäiset jäät siellä tuntuivat, että tästä ei tule ikinä mitään.

Jopa kolmet jääharjoitukset päivässä kohensivat tuntumaa nopeasti, ja Keuruulla onnistumiset ensimmäisissä peleissä kohottivat itseluottamusta.

Hän pohtiikin nyt, että säntillisesti tehdyt kesäharjoitukset tuovat luottamusta, mutta eivät kuitenkaan takaa mitään.

– Vaikka olisi ollut koko kesän liekeissä salilla, niin ei se niitä verkkoja vielä heiluta. Loppujen lopuksi se on pääkopasta kiinni.

Vaikka C-juniorina hän ei asiaa edes ajatellut, on kolmannella Lukko-kaudella omatoimisesta harjoittelusta tullut Koivistoiselle tärkeä osa kesää.

– Nyt kun ei ole sitä toista lajia, niin olen huomannut, miten paljon harjoittelusta tykkään. Tunne vahvistui sen jälkeen, kun olin sen vuoden pelaamatta tosissani.