Kilon Karlsson nousi pihapeleistä HIFK:n liideriksi: "Taotaan lisää kun homma kulkee"

Kieli keskellä suuta. Miro Heiskasessa ja Joni Pitkäsessä on paljon yhtäläisyyksiä. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

– Atu, miten monta kertaa olet saanut kauden aikana kommentoida Miro Heiskasta?

– Sanotaan, että sata kertaa, HIFK:n valmentaja Ari-Pekka Selin naurahtaa.

Ei Seliniä nuoren superlahjakkuuden kommentointi haittaa. Hän tekee sen mielellään, koska pakettiin kuuluu, että hän saa heittää tarvittaessa taitavan puolustajansa laatikkoon.

– Minua ei niinkään hämmästytä se, miten Miro luistelee, syöttää tai tekee maaleja. Minut on yllättänyt se taso, jolla hän pystyy pelaamaan illasta toiseen. Selin sanoo.

Suomesta on ponnahtanut viime vuosina huippupelaajia, mutta Heiskanen on siinäkin vertailussa kärkipäätä. Hän on ottanut isännän roolin HIFK:n puolustuksessa ja noussut samalla koko kiekkoilevan maailman tietoisuuteen.

Heiskasen otteista kannattaa nauttia nyt, sillä häntä ei enää tämän kauden jälkeen Suomen kaukaloissa nähdä pitkään aikaan. Seuraava askel on NHL ja Dallas Stars.

Heiskanen tietää tilanteen itsekin, eikä hän ala selittää väkinäistä ”pelataan nämä pelit ensin ja katsotaan sitten seuraavaa kautta” -juttua.

– Yritän jättää niin hyvän jäljen kuin mahdollista, Heiskanen sanoo.

***

Miro Heiskanen on reissannut paljon tällä kaudella, mutta HIFK:n onneksi nuorimies palautuu nopeasti. Kuva: Marko Leppänen

Maalivahdeista todetaan usein, että he ovat jääkiekkoilijoiden joukossa täysin oma rotunsa. Mutta ovat ne kiekolliset pakitkin.

Jyrki Lumme, Petteri Nummelin, Joni Pitkänen, Sami Vatanen… Kaikki ovat persoonia, jotka näyttävät kaukalon ulkopuolella rennoilta luonnonlapsilta, joita huominen ei juuri huoleta.

– Heiskasen luonne on poikkeuksellinen. Välillä tuntuu, ettei hän mieti kuin normi ammattilaisjääkiekkoilija, mutta kun mennään kaukaloon, alkaa tapahtua, Selin arvioi.

Heiskasen päätä ei kylmää omassa päädyssä, vaikka kaksi karvaajaa tulee päälle. Hyökkäyspäässä puolustavan pelaajan ei kannata lähteä vastaan liian ärhäkästi, sillä Heiskanen heilauttaa vettä korvasta ja murtautuu tekopaikkaan.

Ei näitä temppuja joukkuetreeneissä opita.

Melkein kaikki on peräisin pihapeleistä, niissä on tullut kokeiltua vähän kaikenlaista

– Melkein kaikki on peräisin pihapeleistä, niissä on tullut kokeiltua vähän kaikenlaista, Heiskanen heittää.

Huhut pihapelikulttuurin katoamisesta ovat suuresti liioiteltuja. Kilosta kotoisin oleva nuorukainen höyläsi illat pitkät lähiseudun peleissä. Joskus kokeiltiin sählyä, koripalloa ja jalkapalloa.

– Ainakin meillä oli aina porukkaa, ei tarvinnut yksin pelata, Heiskanen naurahtaa.

Heiskanen mainitsee suosikkipelaajikseen NHL:ssä Scott Niedermayerin (lopettanut), Erik Karlssonin ja Duncan Keithin. Hyvin on mennyt oppi perille. Kutsukaamme häntä vaikka Kilon Karlssoniksi. 

Heiskanen on kiitollinen juniorivalmentajilleen, jotka ovat kannustaneet lahjakasta nuorta käyttämään vahvuuksiaan.

– Juha Ikonen on yksi tärkeimmistä, hän oli pitkään valmentajana.

***

Vaikka lahjakkuutta olisi paljon, pelkästään niillä nuori lupaus ei eteenpäin pääse. Tarvitaan sitkeyttä ja varsinkin palautumiskykyä. Heiskanen on pelannut kauden aikana 20-vuotiaiden MM-kisat ja olympiakisat.

– Ne ovat olleet hienoja kokemuksia, vaikka matkustaminen on aika raskasta. Hyvin olen kuitenkin jaksanut.

Runkosarjassa pelejä kertyi vain 30 maajoukkueturnausten ja ylävartalovamman takia. Heiskanen ehti kuitenkin onnekseen kuntoutua Peyongchangin olympiaturnaukseen.

Ei päätä kylmännyt sielläkään. Pienien käynnistymisvaikeuksien jälkeen peli lähti rullaamaan, kun Heiskanen sai muutaman veivin onnistumaan. Sen jälkeen hän olikin Suomen parhaimmistoa.

Samanlaista pokeria Heiskanen tarvitsee pudotuspelisarjassa JYPiäkin vastaan.

Samalla lailla jatketaan, ei ole mitään syytä alkaa roiskia kiekkoa.

– Samalla lailla jatketaan, ei ole mitään syytä alkaa roiskia kiekkoa. Pelataan nopeasti ja huolellisesti, että päästään vastustajan paineen alta pois. Se avaa tilaa hyökkäyspäässä.

Valmentaja Selinillä on varmasti paljon mietittävää fyysistä ja hyvin liikkuvaa JYPiä vastaan, mutta yhdestä asiasta hänen ei tarvitse murehtia – Heiskasen henkisestä kestävyydestä.

– Taotaan vaan eteenpäin, kun homma kulkee, Selin sanoo.

– Ja tietysti se auttaa, kun koko joukkueen peli on parantunut. Elimme vaikeita aikoja ennen joulua, mutta nyt Heiskasen ei tarvitse yksin johdattaa joukkuetta 18-vuotiaana. Se antaa vähän henkistä happea, vaikka minuutit ovat isoja.

Eikä Heiskasen kausi pudotuspeleihin vielä lopu. Siellä on vielä ne MM-kisatkin.