Kierrosta vaille täysosuma Mikkelissä

Risto Dufvan (edessä) ja Ville Niemisen ohjeet menivät Jukureissa perille. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

Liigan nousijaseuran kausihan on liki täysosuma, jos joukkue menettää pudotuspelipaikan runkosarjan viimeisen ottelun jatkoajalla ja saa sen seuraavan kauden päätöspelin jatkoajalla.

Mikkelin Jukurit ei jäänyt ainakaan kauas ajatusmallin avauskaudesta. Vielä 59. ottelunsa jälkeen tuolloin voitokkaan Jukurien valmentaja Risto Dufvalla oli Raumalla varaa veistellä, että Jukurien mestaruusmahdollisuus elää yhä.

Kalevankankaan edelliskauden vajaan 1600 katsojan ottelukeskiarvo parani liki 2,5-kertaiseksi.

Vaasan Sportin ja Kouvolan KooKoon edellytysten piti olla liigatasolla aivan eri luokkaa kuin Jukurien, joka toi Mikkelin myötä liigakartalle ensimmäisen uuden paikkakunnan sitten Espoon 1992.

Jukurit teki kerralla Etelä-Savon päämajasta kiekkokaupungin, vaikka Jukurienkin edeltäjän MP:n juuret jalkapalloilussa ovat mitalitasolla ja Kampparit jääpalloili mitaleista tälläkin kaudella. Kalevankankaan edelliskauden vajaan 1600 katsojan ottelukeskiarvo parani liki 2,5-kertaiseksi, kun lukemaksi saatiin nyt yli 3800.

Urheilullinen menestys oli jopa hämmästyttävää, koska Jukurit oli ylivoimalla vain keskinkertainen ja alivoimalla sarjan surkein. Salaisuutena oli sarjan selkeästi vähäisin jäähymäärä ja tietysti dufvamaisen tiukka puolustuskuri.

Kun ryhmässä oli kolme 15 maalin ja kuusi vähintään kymmenen maalin miestä, päästiin liki pudotuspeleihin. Kolmen miehen muuttuminen 20 osuman takojaksi olisi vienyt rajan yli.

Jukurit ei sairastupaa paljoa tarvinnut. Seitsemän pelaajaa urakoi kauden kaikki ottelut ja 55 ottelun rajan puhkaisi yhteensä 15 pelaajaa!

Hutit hankinnoissa olivat vähissä. Konkari Ville Hämäläisen annettiin vaihtaa maisemaa kuuden pelin jälkeen. Puolustaja Ilkka Vaarasuo, 34, kelpasi vielä pari kautta sitten keikkamieheksi HIFK:n väreihin, mutta Jukureissa liigapelejä ei enää tullut. Vaarasuo pääsi ilokseen pelaamaan Mestistä kasvattajaseuraansa IPK:hon Iisalmeen. Ennätysnuoren Mikko Kokkosen, 15, debyyttikausi rajautui yhteen peliin ja vajaaseen kolmeen peliminuuttiin, kun puolustajisto pysyi liki täysin terveenä.

Kalevankankaan halli ilmoitettiin loppuumyydyksi 11 kertaa. Kunhan mikkeliläiset saadaan maksamaan seisomapaikkalipusta (ennakkohinta) enemmän kuin kympin, tulevaisuus näyttää hyvältä.

Ja mikä olikaan kauden huipennus Jukurien joukkueen sisältä katsoen? Dufvan mukana Lukosta tuli seitsemän pelaajaa, joille Raumalla ei ollut tulevaisuutta. Jukurit voitti Lukon kauden kaikissa neljässä kohtaamisessa.

Koska Jukureita ei arvioitu syksyllä, seuraavissa kohdissa katsellaan enemmän tulevaisuuteen kuin menneeseen.

Läpimurto: Miika Koivisto

Valmentaja Risto Dufva toi Raumalta matkassaan seitsemän pelaajaa. Lukko oli näyttänyt kaikille ovea, jolloin seitsikko joutui tyytymään huomattavaan palkan pienenemiseen. Vaasalaispuolustaja Miika Koivisto uskoi itseensä, teki vain yhden vuoden sopimuksen, rynnisti maajoukkueeseen ja kenties jopa kauden tähdistökentälliseen sekä kolminkertaisti palkkansa ensi kaudeksi siirtyessään Kärppiin.

Kivijalka: Valmennus

Useimmilla Jukurien pelaajista olisi ollut vaikeuksia saada sopimusta tästä kaudesta mihinkään muuhun liigaseuraan. Joten miten on mahdollista, että sellaisesta nipusta kootaan toiseksi viimeiselle kierrokselle pudotuspelipaikasta kisaava joukkue? Jotenkin Risto Dufva, Ville Nieminen, Juuso Hahl ja joukkueen fysiopuoli sen tekivät.

Uhkakuva: Toinen kausi

Mikkeliläisten debyyttikausi sujui samantyylisesti kuin Sportilla ja KooKoollakin. Syksy oli vahva, mutta muiden kehittäessä peliään ja tehdessään hankintojakin kevättä kohti junnattiin Mikkelissä paikallaan. Kauden Jukurien palkkalistoilla päättäneistä pelaajista 18 jatkaa seurassa. Millainen on yllätysmahdollisuus toisella kaudella edes syksyllä? Ja miten mahtaa eteläsavolainen yleisö reagoivan, ellei menestys olekaan enää menneen syksyn kaltaista?