Kiekkohaukka: Ei nyt, mutta ehkä ensi kerralla

Tällä kaudella Rauman Lukko näytti pitkästä aikaa pudotuspeleissä oikeasti joukkueelta, joka voi voittaa Suomen mestaruuden. Viime keväänä voittosarjat Kärpistä ja Jokereista olivat toki upeita, mutta Lukko vaikutti kuitenkin rimpuilevalta altavastaajalta.

Raumalaisten jänne ei kahden jatkoaikatappion jälkeen riittänyt enää pelaamaan finaalipaikasta välierissä Tapparaa vastaan.

Tänä keväänä tilanne oli toinen. Edes Tapparan 2–0 ja 3–1-johdot välieräsarjassa, eivät horjuttaneet Lukon uskoa siihen, että se voi mennä finaaliin. Samaa sitkeyttä Lukko osoitti jo seitsemän pelin Blues-sarjassa noustessaan monesta pakkoraosta lopulta välieriin.

Lukko taisteli viimeiseen välieräminuuttiin saakka uskottavasti finaalipaikasta.

Yksi playoffsanaston muotisana, pomppu, olisi voinut tuoda ensimmäisen finaalipaikan Lukolle 26 vuoteen.

Seitsemännen välieräpelin jälkeen pettymys Lukon pukuhuoneessa oli valtava. Joukosta löytyi kuitenkin jotain, mikä antaa uskoa tuleville kausille. Nälkää, näytönhalua, jopa uhoa.

Teemu Nurmi huokasi Lukon suunnan olevan oikea, mutta muistutti tästä sarjasta jääneen valtavasti hampaankoloon. Sieltä kolosta on hyvä kaivaa ratkaisevaa raivoa tulevina keväinä.

Lukko on nimittäin viime vuosina näyttänyt, että siitä on vakiovieraaksi mitalipeleihin. Se on ollut neljän viime kauden aikana kolmesti välierissä. Risto Dufvan toisena kautena joukkueesta alkoi profiilihankintojen myötä löytyä jo sellaista määrätietoisuutta, periksiantamattomuutta ja ratkaisuhetkien kylmää suorittamista, millä Dufvan JYP nousi valtakunnan eliittijoukkueeksi.

Tämän kauden Lukko ei ollut koottu millään nyt tai ei koskaan -mentaliteetilla. Seuralla on Suomen mestaruuksia toistaiseksi se yksi ainoa, mutta lähitulevaisuudessa siitä seuraavasta on realistista pelata.

Dufva ei kuitenkaan usko pikavoittoihin, vaan pitkäjänteisen työn ja yhteisten kokemusten tuomaan pohjaan.

Se näkyy RD:n kevääseen 2016 asti tekemässä jatkopahvissa ja joukkueen rakentamisessa.

Lukon avainhahmoista sopimus jatkuu Ville Vahalahdella, Petteri Nummelinilla, Ilkka Mikkolalla, Teemu Nurmella, Filip Riskalla, Olli Sipiläisellä, Toni Koivistolla ja Jerry Ahtolalla.

Liian vanha runko? Ei tämän kevään perusteella.

Pakistossa jatkavat lisäksi lopullisen läpimurtonsa tehnyt Jesse Virtanen ja kokeneemmat Harri Tikkanen sekä kapteeni Otto Honkaheimo.

Ilta-Sanomat kertoi sunnuntaina jenkkipuolustaja Matt Generousin suuntaavaan Sportiin ja hyökkääjä Olavi Vauhkosen saapuvan SaiPasta Lukkoon. Erik Riskakin palaa Vaasaan.

Vaikka Generousin ja Riskan lisäksi Janne Keränen suuntaa KalPaan sekä todennäköisesti Juhani Jasu, Aki Uusikartano ja vammojen kanssa kamppaileva Jarkko Kauvosaari jättävät joukkueen, Lukon runko näyttää erinomaisen hyvältä.

Länsi-Suomi kertoo Lukon sopimustilanteesta tarkemmin ensi viikolla, mutta jos pelaajakoordinaattori Hannu Vanhatalo ja toimitusjohtaja Timo Rajala saavat sorvattua vielä loppukaudesta loistaneille maalivahti Ryan Zapolskille ja ykkössentteri Aaron Gagnonille jatkopahvit, he ovat ansainneet kohottaa kesälomaoluensa.

Vauhkosen, Jesper Piitulaisen, Janne Lahden ja Henrik Koiviston varmistuneiden hankintojen myötä pelaajamarkkinoita ei tarvitse seurata tulitikut silmillä.

Toki, vaikkei markkinoilta tarvitsisi aktiivisesti kalastaa mitään, sieltä voi silti olla tunkua Raumalle. Poukkoilevasta rahantuhlaajasta vakaaksi menestyjäksi muovautuvaan organisaatioon on kiinnostusta tulla.

Sen osoittaa jo se, että Tappara-kippari Ville Nieminen on tarjonnut itseään Lukkoon.

Kuten Nurmi totesi, suunta on oikea. Ja kuten Harri Tikkanen totesi, suunnannäyttäjien hankinnoista huolimatta Lukko opettelee edelleen voittamisen kulttuuria.

Sillä opintiellä maanantaisen pronssiottelun voittaminen olisi iso askel.

Eetu Setänen