Kiehtovan kiekon kutsu teki kodin Kaufbeureniin - Jere Laaksonen viihtyy Saksan kakkosliigassa

Jere Laaksosen kanssa Kaufbeurenissa kiekkoili päättyneellä kaudella kolme muutakin suomalaispelaajaa. Eniten pukukopissa käytetään kuitenkin englantia. Laaksonen toivoo, että saksan taitokin karttuu vielä matkan varrella paremmin. Kuva: All OVer Press

Jere Laaksonen on saksalaistumassa hyvää vauhtia. 27-vuotias eurajokelainen asuu Saksassa vasta kolmatta vuottaan, mutta on ehtinyt mennä mersumaassa vaimonsa Anniina Laaksosen kanssa naimisiin ja saada esikoistyttärensä.

Pari asteli alttarille jo viime syksynä, mutta varsinaiset hääjuhlat järjestetään Rauman maisemissa vasta tänä kesänä. Syynä on yksinkertaisesti se, että Laaksoset eivät juuri vieraile Suomessa kuin kuukauden pätkän kesällä.

Se taas kertoo, kuinka hyvin he ovat eteläisen Saksan Kaufbeurenissa viihtyneet.

– Onhan sitä nyt aina suomalainen ja koti on koti, mutta jotenkin tämä on mennyt näin. Olemme kieltämättä viihtyneet törkeän hyvin, Laaksonen perustelee.

– Olemme saaneet täältä ystäviä, mutta ei ole mennyt kuukauttakaan, ettei joku Suomestakin olisi käynyt. Lennot ovat edullisia ja kestävät vain kaksi ja puoli tuntia.

Laaksonen on pyytänyt soittamaan jo aamulla, sillä myöhemmin kyseisenä päivänä on härdelliä. Ohjelmassa ovat Ellenin yksivuotissynttärit.

– Aika paljon lapsi on iloa ja tasaisuutta elämään tuonut. Jääkiekkoonkin on tullut erilainen näkökulma, ei se ole enää elämän ykkösasia, Laaksonen painottaa.

Jääkiekko on kuitenkin syy, minkä takia Laaksonen on asettunut 40 000 asukkaan kaupunkiin Baijerin osavaltiossa.

Takana on toinen kausi ESV Kaufbeurenin riveissä Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Ja ainakin yksi on vielä edessä, sillä laitahyökkääjän sopimus jatkuu kevääseen 2019.

– Eipä ole ollut valittamista lätkästä, eikä mistään muustakaan, Laaksonen tokaisee.

Hän on kulkenut hieman erilaisen tien Lukon junioreista ammattilaiseksi. Joku olisi voinut povata nuorisomaajoukkueiden vakiokasvolle ja alle 16-vuotiaiden maajoukkuekapteenille uraa kotimaisessa liigassa.

Laaksonen pelasi Lukon ja Ilveksen paidoissa lopulta vain 54 liigaottelua. Siihen päälle yksi kausi Mestistä Sportissa riitti Suomen kaukaloissa.

– Moni on kysynyt, miksi lähdin niin nuorena. Olen ihan ylpeä kaikesta siitä, mitä olen tehnyt, vaikka en enää jäänyt arvuuttelemaan liiga- ja mestisrumbaa, Laaksonen sanoo.

– Tiesin, etten pääse liigaan heti ykkösylivoiman pyörittäjäksi. Tuli tunne, että voisin kokeilla jotakin muuta ja tiesin, että ulkomailla saa ainakin näyttöpaikan.

”Saksalaisessa kannattajakulttuurissa on se ero Suomeen, että peleihin tullaan nauttimaan ja viihtymään, tuloksesta riippumatta. Ei kukaan lähde hallista kesken pelin pois, vaikka olisimme 6–0 takeissa.”


Kaudeksi 2014–15 Laaksonen teki rohkean ratkaisun ja lähti Kazakstaniin. Kaksi vuotta Kazakstanin pääsarjassa ja Venäjän kakkostasolla VHL:ssä oli saavutus sinänsä, sillä ulkomaalaispelaajat vaihtuvat siellä vikkelään.

– Se oli oma kokemuksensa, Laaksonen naurahtaa.

– Mutta siinä elämäntilanteessa lähtisin sille reissulle uudelleen. Varsinkin Venäjän kakkosliiga oli tosi kova sarja, jossa lennettiin peleihin ja elettiin kuin ammattilaiset.

Vuodet Kazakstanissa poikivat pestin Saksaan. Millainen sarja sitten on DEL2? Laaksonen alleviivaa, millainen se ei ole.

– Tämä ei missään nimessä ole mikään kaljasarja, mihin tullaan lyömään hokkarit naulaan.

Jere Laaksonen kiekkoili kaudella 2014-15 Anssi Rantasen kanssa kazakstanilaisessa Arystan Temirtaussa.


Laaksosen siirtyessä Saksaan Kaufbeuren oli joukkue, joka taisteli sarjapaikastaan. Saksan kakkossarjassa pelaa 14 joukkuetta, joista huonoin putoaa ja peräti neljä seuraavaa karsii.

Päättyneellä kaudella Kaufbeuren oli runkosarjan neljäs. Vaikka välierissä Riessersee oli liian kova pala, Laaksoselle jäi kaudesta hyvä maku.

– Jääkiekko on täysin erilaista kuin Suomessa. Mennään päästä päähän, pelit ovat viihdyttäviä tapahtumia, Laaksonen kuvailee.

Syksyllä 2017 valmistunut Kaufbeurenin uusi kotihalli vetää 3100 katsojaa. Ainakin kannattajien kotikurvi on aina täynnä.

– Saksalaisessa kannattajakulttuurissa on se ero Suomeen, että peleihin tullaan nauttimaan ja viihtymään, tuloksesta riippumatta. Ei kukaan lähde hallista kesken pelin pois, vaikka olisimme 6–0 takeissa, Laaksonen kuvai-lee.

– Ylipäätään suhtautuminen jääkiekkoon on erilaista. Jokaisesta virheestä ei haukuta, vaan annetaan enemmän mennä. 

Laaksonen punnitsee sanojaan tarkkaan, sillä hän ei haluaisi haukkua suomalaista jääkiekkoa.

– Eihän sitä koskaan tiedä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että niin kauan kuin pelailen, en haluaisi enää palata Suomeen. Tavoite on pelata hyvä kausi, koska onnistuminen avaisi vielä enemmän Keski-Euroopan ovia.