Kevin Lankisesta HIFK:n luottomies

Kärppien hyökkääjä Mika Pyörälä ja oman puolustusken Miihkali Teppo kamppailussa Kevin Lankisen edessä.

HIFK:n kakkosesta melkein Liigan ykköseksi. Näin on käynyt Kevin Lankiselle hänen kolmen vuoden HIFK-uransa aikana.

HIFK on toiseksi vähiten maaleja päästänyt joukkue ja siinä maalivahtien osuus on ollut suuri. Kokenut Niklas Bäckström on sivussa jalkavamman takia ja on kaikkien tuntema veteraani, jolla on ikää jo 38 vuotta. Jääkiekkoilijaksi se on kohtalaisen paljon, vaikkei muuten sitä olekaan. Lankinen sen sijaan on vasta 21-vuotias tulevaisuuden lupaus.

Hän on syntyisin Helsingistä, mutta vietti koko lapsuutensa Vantaalla Koivukylän suunnalla. Kun Tikkurilan jäähalli oli lähellä, niin seuraksi tuli ensin TJ-V ja sitten KiekkoVantaa. Maalivahdin paikka on aina ollut mieluinen.

– Jokainen sai vuorollaan kokeilla maalivahdin paikkaa. Tykkäsin siitä ja pihapeleissäkin se tuntui luontevalta. Puhutaan, että me maalivahdit olemme hulluja, mutta kenttäpelaajat vasta ovatkin. He blokkaavat laukauksia, vaikkei heillä edes ole samanlaisia varusteita kuin meillä.

Maalivahtivalmennus johti eteenpäin.

– Kiekko-Vantaalla oli silloin puutetta, mutta Jokereissa ei, joten lähdin sinne B-ikäisenä. Halusin myös isompiin ympyröihin, voittaa pelejä ja mestaruuksia. Se oli silloin hyvä valinta.

Jokerien B:ssä tulikin kaksi Suomen mestaruutta. A-junioreissa hänet palkittiin keväällä 2014 parhaana maalivahtina. Hän pelasi silloin kahden vuoden liigasopimuksella, mutta ensimmäisen jälkeen Jokerit siirtyi KHL:ään.

– Purimme sopimuksen yhteisymmärryksessä. KHL ei varmaankaan olisi ollut oikea paikka minulle silloin. IFK oli yhteydessä. Juttelin Jannen [maalivahtivalmentaja Jan Lundell] kanssa siitä, miten hän näkee minut ja mahdollisuuteni. Heti alkuun oli hyvä fiilis, eikä ollut vaikea päätös lähteä IFK:hon.

Päätös ei ollut vaikea myöskään urheilujohtaja Tom Nybondasille.

– Hän oli pelannut erinomaisesti Jokereissa ja uskoimme hänen tulevaisuuteensa. Tietysti oli riski lähteä kahdella [toinen Ville Husso] nuorella maalivahdilla. Jos se ei olisi onnistunut, niin olisi pitänyt lähteä etsimään vielä uutta maalivahtia, mutta ei tarvinnut, hän sanoi.

Lankinen tekee päivittäin paljon yhteistyötä Lundellin kanssa.

Jan Lundell on varmasti yksi Suomen parhaista.

– Heti aamulla kysytään kuulumiset. Oheiset teemme yhdessä ja jäälle menemme ennen joukkuetta tekemään jääharjoitukset. Katsomme videot ja käymme läpi niin maalit kuin torjunnat. Hän on varmasti yksi Suomen parhaista. Hänellä on paljon annettavaa. Hän on tehnyt hyvää työtä Husson ja [Joni] Ortion kanssa. Kumpikin on päässyt maailmalle ja se on minunkin tavoitteeni. Ja jos ei henkilönä tule toimeen Jannen kanssa, niin sitten on vain katsottava peiliin.

Lankisella on selkeät ajatukset tulevaisuudesta.

– Minulla on kolmen vuoden diilistä viimeinen menossa. Tarkoituskin oli ottaa silloin roolia.

Sitä hän on todella tehnyt. Hyökkäyksessä HIFK:lla on ollut vaikeuksia, mutta puolustus on toiminut.

– Alussa oli vaikeuksia, kun ei saatu maaleja. Peli ei loksahtanut paikalleen, mutta nyt on saatu loukkaantuneita takaisin ja on alettu voittaa. Tuntuu siltä, että synkkä syksy alkaa olla takanapäin. Tietysti siihen on oltava tyytyväinen, että on päästetty vähän. On helpompi rakentaa hyökkäystä, kun tietää puolustuksen olevan kunnossa.

Sopimuksensa kaksi ensimmäistä kautta Lankinen oli selkeästi kakkosvahti Husson takana.

– Ne olivat opettavaisia vuosia. Husso pelasi todella hyvin. Kaikessa hiljaisuudessa pystyi tekemään hyvin hommia. Pelimäärä pysyi hyvänä ja playoff-kokemusta tuli. Tällä kaudella olen valmis ottamaan roolia. Nyt on eri Kevin Lankinen kuin ennen.

Silti häntä on yhä pidetty kakkosvahtina ennen Bäckströmin loukkaantumista.

– En ole ajatellut asiaa niin. Syksyllä pelasin tasaisesti Niken kanssa. En ole kokenut hänen loukkaantumisensa jälkeen, että asetelma olisi muuttunut. On vain tullut enemmän pelejä. Mitä enemmän pelaa, sitä helpommaksi tulee. Olen nauttinut siitä, että on päässyt pelaamaan.

Lankinen on sen ikäinen, että on aina pelannut perhostyylillä.

– Aina ei ole ollut valmennusta. Katsoin netistä, miten muut pelaavat. On hyväkin, ettei ole nuorena lyöty muottiin. Pystyn reagoimaan tilanteisiin, kun ei ole vain yhtä kaavaa, jonka mukaan pelaa. Perhosta pelaten peittää hyvin jään ja sitten pitää vain luottaa käsiinsä.

– Janne joutui opettelemaan uuden pelityylin, mutta on tehnyt hyvin kotiläksynsä. Hän on nähnyt maailmaa ja tietää, mitä pitää tehdä, jotta menestyy.

Selviä tavoitteita ovat maajoukkue ja NHL.

– Olin yhden päivän mukana Karjalassa, kun oli loukkaantumisia. Oli makeaa saada kosketus miesten joukkueeseen. Parin vuoden sisällä täytyy maajoukkueeseen päästä. Olin mukana jokaisessa ikäkausimaajoukkueessa, mutta arvokisoja ei tullut. Oli raskasta jäädä viimeisenä pois. Mutta jälkeenpäin sen näkee vain kasvun paikkana.

– NHL-varausta minulla ei ole. Jos pelit menevät tarpeeksi hyvin, niin voi kuunnella tarjouksia. En ole huolissani siitä. Nikke hyvä esimerkki siitä, että voi lähteä kokeneella iällä. Hän on joskus ollut jopa esikuvani. Nyt olen oppinut paljon siitä, miten huippuammattilainen hoitaa jokapäiväiset työt.

Ei auta lukea jokaista juttua ja kuunnella kaikkea puhetta.

Entä se asema lähellä Liigan kärkeä?

– En mieti, kuka on liigan paras. Ei auta lukea jokaista juttua ja kuunnella kaikkea puhetta. Keskityn vain omaan tekemiseen. Ainoa, joka merkitsee, on valmentajien ja pelikavereiden mielipiteet. Enkä katso tilastoja. Sen tietää, koska on pelannut hyvin ja koska ei.

Niinhän se on. Tälle nuorelle, päättäväiselle, ahkeralle ja taitavalle maalivahdille voi ennustaa hyvää tulevaisuutta niin HIFK:ssa kuin maailmalla.