"Ketään ei ole valmistettu tällaiseen" – Pyryn kuolema järkytti koko TPS-yhteisöä

Pyry Puntalan joukkuetoverit yhteisellä muisteluhetkellä onnettomuuspaikalla. Kuva: Petteri Puntala.

TPS:n jääkiekkojuniorien kesäharjoitteluun ovat vuosikymmeniä kuuluneet pyörälenkit, nykyisellään Impivaaran kotihallilta lähtevät reitit ovat hioutuneet tutuiksi ja turvallisiksi. Turvallisuudentunne murentui kuitenkin yhdessä ohikiitävässä hetkessä elämän sattumanvaraisuuden edessä.

Toukokuun viimeisenä iltana C-junioreiden joukkue oli tavanomaisten rutiiniensa mukaisella pyörälenkillä, kun pahin mahdollinen, lähes kuvittelemattomissa ollut pelko kävi toteen. Neljän pelaajan ja joukkueen huoltajan ryhmässä polkenut Pyry Puntala jäi tienylityksessä pakettiauton alle. Hän menehtyi seuraavana päivänä onnettomuudessa saamiinsa vammoihin.

Kiekkoperheen elämä pysähtyi rajulla tavalla. 15-vuotiaille nuorille joukkuetovereille ja lukuisille Pyryn tutuille pelikumppaneille shokki oli käsittämätön, mutta koko TPS-yhteisö järkyttyi tapahtuman myötä. Vaikka urheilumaailman arki palaa vääjäämättä nopeasti lähes entisille urilleen, suru- ja kriisityötä on Turussa tehty tiiviisti onnettomuusillasta lähtien.

– Iski valtava shokki, kun tiedon sain. Pienessä porukassa tiedettiin heti, että tilanne on vakava. Jo samana iltana kirjoitettiin tiedote, ennen kaikkea vanhemmille ja perheille, sekä koko organisaatiolle. Olin myös heti yhteydessä kriisiapuun ja kysyin, mikä on paras tapa toimia, muistelee TPS Juniorijääkiekko ry:n toiminnanjohtaja Roope Paltta.

Järkytyksen keskellä joukkue sai tukea sekä sisältäpäin että ympäristöstään. Onnettomuutta seuranneena päivänä joukkuetoverit kokoontuivat kriisitapaamiseen ammattiauttajan johdolla, vanhemmille oli oma kokoontumisensa. Kun kaikki olivat lopulta yhdessä koolla, saapui suru-uutinen: Pyry Puntala oli menehtynyt sairaalassa.

– Kaikessa kauheudessaan oli ehkä hyvä asia, että kaikki pojat olivat yhdessä, kun tieto tuli. Omat joukkuekaverit ovat olleet paras terapiatuki pelaajille, eikä kukaan joutunut yksin ottamaan vastaan sitä asiaa, Paltta pohtii.

Kriisiapu jatkui seuraavina päivinä ja sen piiriä laajennettiin kaikkiin halukkaisiin seurayhteisössä. Paltta muistuttaa, ettei ketään seuran toimihenkilöä ole koulutettu tai valmistettu tällaisen koettelemuksen kohtaamiseen. Hän pitää huolellisen tiedottamisen ja kriisiavun merkitystä olennaisena sen kannalta, että lähipiiri ja seuran väki pystyivät käsittelemään tapahtunutta ja jatkamaan surun keskellä eteenpäin.

"Pyryn kuolema on järkyttänyt koko seurayhteisöä," Roope Paltta toteaa. Kuva: Jani Mesikämmen.

Vaikeasti ymmärrettävän menetyksen käsittelyyn kuuluvat syyllisyyden tunteet. Vaikka syyllisiä onnettomuuteen ei tarvita, hyödytön valoisampien vaihtoehtojen pohtiminen on ihmismielelle luontaista. Roope Paltta muistelee omaa järkytystään, ja sanoo kesäkuun alussa miettineensä hetken kaiken ulkopyöräilyn vaihtamista mittavaan spinning-pyörien rivistöön.

– Varsinkin kaikilla aikuisilla iski jonkinlainen syyllisyyden tunne, että miksi just sinä päivänä pyöräiltiin tai miksi ei lähdetty varttia myöhemmin. Se on tietenkin tavallaan turhaa, mutta inhimillistä, Paltta tuumaa.

– Ensimmäinen ajatus oli, että tässä seurassa ei enää pyöräillä, mutta eihän se niin tietenkään mene. Parasta terapiaa on se, mitä nopeammin päästään takaisin arkeen jotenkin kiinni. Ettei kukaan makaa yksin kotona murehtimassa, vaan kaikki pääsevät toimintaan kiinni saman kokeneiden joukkuekavereiden kanssa.

Pyöräilyharjoitukset ovat jatkuneet. Halukkaille on haettu neuvoja muun muassa pyöräilykammon selättämiseen ja turvallisuusasioihin apua on saatu Turun Urheiluliiton pyöräilyvalmentajilta. Ymmärrettävistä syistä Palloseuran C-nuoret jättivät pyöräilyn sikseen ennen kesätaukoa. Harjoitusarki kuitenkin jatkui vähitellen.

Pyryn hautajaisissa koko joukkue kävi jättämässä valkoiset ruusut joukkuetoverinsa muistolle – hän on myös mukana joukkueen arjessa kesän jälkeenkin.

– Joukkue on pitänyt keskiviikkoisin Pyryn muistelupäivän, jolloin tehdään jotain erilaista ja jokainen saa vuorotellen kertoa omia muistojaan Pyrystä. Ei arki tietenkään samanlaista ole, asia on usein mielessä, joukkueen tilannetta tiiviisti seuraava Paltta toteaa.

Muutkin kuin toiminnanjohtaja seuraavat teini-ikäisten pelaajien vointia tarkalla silmällä. Joukkueen päävalmentajalla Jani Kiviharjulla riittää ylimääräistä taakkaa, mutta myös tukijoukkoja. Tragedian jäljet näkyvät ryhmässä, sitä ei kukaan edes halua kieltää.

– Tämän ikäisillä lapsilla erot henkisessä kypsyydessä voivat olla isoja, ja muutenkin kaikki kokevat surun eri tavalla tai omassa tahdissa. Nyt kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta varmasti osa nuorista tarvitsee vielä apua. Sitä seurataan päivä- ja viikkotasolla, Paltta kertoo.

Surun ja järkytyksen keskellä uusi kausi on ovella. Roope Paltan mukaan joukkuetoverin menetys näkyy myös kaukalossa. Motivaatiota ei joukkueelle tarvitse erikseen luoda, hirvittävä vastoinkäyminen on luonut sen itsestään. TPS:n C-nuoret eivät tällä kaudella pelaa vain itselleen, vaan Pyrylle.

Hänen vanhempansa ovat edelleen tiiviisti yhteydessä joukkueen valmentajan ja seuraväen kanssa, he ovat kannustaneet tiiviiksi muotoutunutta ryhmää sisäsyntyisen päämäärän tavoittelemiseen.

– Suru näkyi nuorissa pojissa ensin ehkä vähän vääränlaisena uhona ja taisteluna, mutta hieno puoli on se, että he pelaavat ja tekevät koko ajan asioita Pyrylle. Poikien ajatuksena on hommata Pyrylle kultamitali, hänelle tätä kautta pelataan.