Kemiläinen Tapparan avauspelin ykkönen, Rantakari parantanut – Parlett nousussa alkuvaikeuksien jälkeen

Blake Parlett ja Valtteri Kemiläinen. Kuvat: Jukka Rautio/Europhoto

Kiekkoareena seurasi Tapparan pakiston kiekollisia yksilösuorituksia viimeisen kuuden pelin ajalta (pelit 51-56). Tarkkailun erityiskohteena olivat avaavat syötöt sekä pääty- ja siirtokiekot (käsitteiden tarkemmat määrittelyt jutun lopussa).

Kemiläinen palasi vahvana

Tapparan pakistosta varsinaisiin avaaviin puolustajiin kuuluvat ”rightit”: Valtteri Kemiläinen, Otso Rantakari, Blake Parlett ja Aleksi Salonen. Tapparassa yleensä, tai oikeastaan aina, ”leftin” pakki luovuttaa kiekon ”rightille”, joka suorittaa varsinaisen pelinavauksen.

Tapparan pakiston kokoonpano on ollut viime peleissä kovin vaihtuva ja repaleinen, joten kiinnitetään huomio avaaviin puolustajiin Kemiläiseen, Parlettiin ja Rantakariin. Kemiläinen palasi pelaavaan kalustoon oltuaan sivussa parikymmentä peliä ylävartalovamman takia. Parlett loikkasi Tapparaan loppukaudeksi KHL:stä.

Avaavia syöttöjä Tapparan kuudessa viimeisessä pelissä antoi eniten Valtteri Kemiläinen (70). Kemiläisen avaavista syötöistä peräti 83 prosenttia meni perille omalle pelaajalle. Toiseksi eniten avaavia syöttöjä kertyi Rantakarille (61), ja hänen onnistuneiden avaussyöttöjensä %-osuus oli 66. Parlettin vastaavat lukemat olivat (45) ja 64 %

Kemiläisen avauspelin laadukkuus on siis omalla tasollaan verrattuna muihin. Avaussyötön onnistumisprosentti on eri syöttötavoista suoritusvarmuuden kenties selkein mittari, sillä huonosta avaussyötöstä vastustaja voi päästä välittömästi nopeaan vastaiskuun.

Kemiläinen kykenee antamaan pitkän avaavan syötön varmasti ja lyhyen tarvittaessa nopeasti. Ja jos Kemiläinen ei löydä vapaata hyökkääjää, hän pystyy hyvällä luistelullaan rauhoittamaan tilanteen. Erityisen huomioitavaa on myös se, että Kemiläinen ei juurikaan sorru huolimattomiin tai hätäpäissään annettuihin avauksiin.

Kun otetaan huomioon avaavien syöttöjen lisäksi päätykiekot ja siirtokiekot, ja lasketaan näiden osalta onnistuneiden suoritusten %-osuus, saadaan seuraavat lukemat: Kemiläinen 69 %, Rantakari 64 % ja Parlett 51 %.

Kemiläisen jälkimmäistä saldoa heikentävät huonot pääty- ja siirtokiekot. Kemiläinen pitää paljon kiekkoa ja avaa paljon, ja kun avaus ei voi onnistua turvallisesti, Kemiläinen pyrkii purkamaan kiekon riskittömästi. Osittain purkulukemiin vaikuttaa myös se, ketä laitetaan kentälle kun suojellaan johtoa.

Rantakari parantanut alkukaudesta

Kun Kiekkoareena tarkkaili Tapparan yksilösuorituksia heti kauden seitsemässä ensimmäisessä pelissä (ks. juttu 1, 2 ja 3), avaavista pakeista selvästi heikoimman suoritusprosentin sai Rantakari.

Käytetyt mittarit nyt ja alkukaudesta eivät olleet täysin samat, mutta Rantakarin osalta siirtokiekkojen määrä on hyvä indikaattori avauspelin kehittymisestä. Alkukauden seitsemässä ensimmäisessä pelissä Rantakari antoi 16 huonoa siirtokiekkoa – viimeisessä kuudessa pelissä kaksi huonoa siirtokiekkoa.

Samaa tarinaa kertoo myös silmä. Alkukaudesta Tapparan peli ei ollut vielä Rantakarin selkärangassa. Ensimmäisissä peleissä oli monia tilanteita, joista selvästi näki, että Rantakari ei oikein tiennyt mitä tehdä kiekon kanssa. Rantakari joutui arpomaan, jolloin oli jo yleensä liian myöhäistä ja joutui turvautumaan hallitsemattomaan purkukiekkoon.

Nyt Rantakarin avauspeli on huomattavasti varmempaa. Toki Rantakarin pelissä edelleen paikoitellen näkyy pieni huolimattomuus verrattuna esimerkiksi Kemiläiseen, mutta Rantakarin kiekollinen tarkkuus on selvästi paremmalla tolalla kuin syksyllä.

Parlett päässyt paremmin sisään

Parlettin kiekollinen potentiaali Liiga-tasolle näkyi luistinten ensipiirrosta. Parlettin olemus ja peliasento herättävät katsojassa intuitiivisesti välittömän luottamuksen. Joskus ensivaikutelma voi kuitenkin olla pettävä – siksi onkin luotettavampaa turvautua lukuihin.

Joissain yhteyksissä Parlett on leimattu lähinnä lihaosaston vt. päälliköksi Tapparan hieman kevyehköön pakistoon. Ehkä niinkin, Parlett on varsin monipuolinen, mutta yläparvellekin paistaa, että hän on myös kiekolliseen peliin kykenevä puolustaja, jolta luonnistuvat niin lyhytsyöttöpeli, pitkät murtavat syötöt kuin henkilökohtaiset nousutkin.

Parlettin tulo vahvistaa käsitystä siitä, että Tapparalla on käytössään 2000-luvun liikkuvin pakistonsa. Liikkuvuus tarkoittaa tässä yhteydessä erityisesti kykyä liikkua kiekon kanssa vastustajan siniviivan tuntumassa, rauhoittaa ja hakea parempaa paikkaa roiskaisun sijaan.

Parlettin kiekollisen pelin alku ei kuitenkaan ollut erityisen vakuuttava. Kolmessa ensimmäisessä pelissään hän antoi 8 onnistunutta avaussyöttöä – kolmessa viimeisessä pelissä vastaava lukema oli 21. Avaussyöttöjen onnistumisprosentti kolmessa ensimmäisessä oli 53 ja kolmessa viimeisessä 70 prosenttia.

Kun otetaan huomioon avaussyöttöjen lisäksi myös pääty- ja siirtokiekot, Parlettin onnistumisprosentiksi kolmessa ensimmäisessä pelissä tuli 41 ja kolmessa viimeisessä 57 prosenttia.

Mitä enemmän pelejä Parlett on saanut pelejä alleen, sitä paremmin hän on, Rantakarin tavoin, löytänyt muut. Ensimmäisissä peleissä oli silmiinpistävää, miten Parlett lähti nostamaan kiekon kanssa kohti punaviivaa ja piti ja piti kiekkoa hieman eksyneen oloisena, kun sopivaa avauspaikkaa ei löytynyt.

Jere Rouhiaisen maali roikkuu ilmassa

Loppuun pieni heikko signaali: Jere Rouhiainen laukoi Tapparan viimeisessä pelissä Jukureita vastaan puolustajista eniten kohti maalia (5 kertaa). Yksi peli on heikko perusta, mutta vedetään siitä reippaat johtopäätökset. Ja LeKissä verkko heilui jo eilen perjantaina.

Toki aiemmatkin Liiga-pelit ovat antaneet viitteitä Rouhiaisen kyvystä nousta maalintekotilanteisiin ja ratkaisuhalukkuudesta.

Rouhiaisen kausi on ollut tulokkaalle (viime kaudella pelasi vain 13 peliä) tyypillinen: tekeminen on ollut ailahtelevaa ja ajoittain hyvin epävarmaa. Hänen otteensa eivät aina ole herättäneet varsinaista luottamusta, mutta viimeisen pelin kaltaiset pienet signaalit lupaavat hyvää Liiga-uran jatkolle. Loppukevään playoffit mennevät varsin olemattomalla peliajalla, sillä Tapparan tämän kauden pakkikalustoon on kenen tahansa vaikea murtautua.

 

Käsitteiden selitykset:

- Avaava syöttö. Syöttö, joka käynnistää hyökkäyksen omalta puolustusalueelta keskialueelle tai vastustajan puolustusalueelle.

- Päätykiekko. Kiekko pelataan omalta puolustusalueelta tai keskialueelta vastustajan päätyyn. Menetetäänkö kiekko vastustajalle vai saadaanko omille pelattavaksi.

- Siirtokiekko. Kiekon syöttäminen eteenpäin ilman selvää syöttökohdetta.