Kemiläinen supervahvistus, Rantakarilla sopeutumisvaikeuksia

Otso Rantakari kiskoi Tapparan paidan ensi kertaa päälleen elokuussa. Pari kuukautta tositoimissa ovat osoittanut, että vielä on parantamisen varaa. Kuva: JP Mikola

Siinä missä Tapparan puolustus menetti viime kauden lopuksi voimaa ja kokemusta, tulopuolella oli liikkuvuutta ja kiekollisuutta. Muutoksen kirkkain ilmentymä on Valtteri Kemiläinen.

Kemiläisen tehotilasto ei näytä tähän mennessä sinällään kovin mullistavalta (0+4), mutta tasaisen taulukon mukaan se tuottaisi runkosarjan loppuun mennessä mukavat yli 30 tehopistettä. Ja ennen kaikkea muut kiekolliset suoritukset osoittavat, että hänen potentiaalinsa on kova.

Kemiläisellä on peliaikaan suhteutettuna koko joukkueesta paras syöttöprosentti, puolustajista eniten hyviä laukauksia ja puolustajista eniten myös laukauksia (5) parhaalta maalintekosektorilta. Viimeisimmän luvun erityisyyttä korostaa se, että muut puolustajat ovat tasakentin päässeet laukomaan parhaalta sektorilta yhteensä 3 kertaa. Irtokiekkopelaamisessa Kemiläisellä löytyy kuitenkin petrattavaa, siinä hän on ollut puolustajista toiseksi huonoin.

Aleksi Salonen on Kemiläisen tapaan hyvin liikkuva ja peliä avaava puolustaja. Myös hänen tunnuslukunsa ovat lupauksia herättäviä: puolustajista toiseksi eniten hyviä laukauksia ja voitettujen irtokiekkojen %-osuudessa puolustajien ykkönen.

Rantakari on joukkueen kolmas selkeä avaava/hyökkäävä puolustava, mutta hänen kautensa on alkanut Kemiläistä ja Salosta selvästi heikommin. Rantakari on ollut sinällään paljon kiekossa, mutta antanut paljon huonoja syöttöjä ja siirtokiekkoja. Hänen irtokiekkojen voittoprosenttinsa on Sammalkankaan ohella huonoin. Hyökkäävästä roolistaan huolimatta Rantakari ei ole päässyt tasakentällisin laukomaan kertaakaan parhaasta maalintekosektorista ja on rässinyt sen ulkopuolelta eniten ohi maalin.

Aleksi Elorinne sijoittuu pelaajatyypiltään hyökkäävän ja varmistavan puolustajan välimaastoon.

Hän on pelannut tilastojen mukaan hyvin vakaan alkukauden, ei nouse erityisesti esiin hyvässä eikä pahassa, mutta huonoja päätykiekkoja Elorinne on paukuttanut määrällisesti eniten.

Pekka Saravo ja Tapio Sammalkangas on ensisijaisesti varmistavia puolustajia. Heidän suorituksiaan kuvastavat suorituslukemat ovat kuitenkin hyvin erityyppisiä. Saravon kokonaissuoritusprosentti on joukkueen korkein, Sammalkankaan toiseksi huonoin.

Saravo on antanut huonoja siirto- ja päätykiekkoja pakeista vähiten, Sammalkangas huonoja siirtokiekkoja koko joukkueesta eniten. Sammalkangas antaa paljon yksinkertaisia pakki–pakki-syöttöjä, mutta joutuu paineen alla roiskimaan kiekkoa muita puolustajia enemmän.

Nyt kun Alexander Bonsaksen palaa kuntoutumisensa jälkeen rivistöön, nähtäväksi jää, miten yhden uuden leftin pelaajan panos vaikuttaa joukkueen pelaamiseen.