Kausiennakko: TPS tarvitsee tukevan kehitysaskeleen

Eric Perrin oli jo viime kaudella TPS:lle tärkeä pistenikkari ja tehoja häneltä odotetaan tälläkin kaudella. Arkistokuva: Juha Sinisalo

Tämän kauden TPS on harvinainen ilmestys liigaseurojen omalaatuisessa universumissa. Joukkueessa ei tapahtunut kesäsesongin aikana tavanomaista tuuletusta, vaan runko on pikemminkin pysynyt poikkeuksellisen lähellä viimevuotista ryhmää. Jatkuvuus on useimmissa seuroissa nykyisin katoava luonnonvara, TPS laskee nyt sen varaan.

Viime kausi sujui Turussa kunnianpalautuksen merkeissä ja vuosien yrittämisen jälkeen tämä jopa onnistui. TPS oli viime kaudella kunniallinen ja ennen kaikkea vastustajien silmissä uskottava liigajoukkue. Se ei toki riittänyt kovin pitkälle, taloudessa tuli tappiota rumasti ja urheilullisesti eväät riittivät hetken rimpuiluun Kärppiä vastaan puolivälierissä.

Tälle pohjalle TPS:n pitäisi nyt rakentaa jotain uutta – pitkälti vanhoin eväin. Ari-Pekka Selinin työ kantanee nyt runsaampaa satoa, kun kokenut luotsi on päässyt rakentamaan joukkuetta rauhoittuneessa tilanteessa ja tutulla ryhmällä. Valtaosalta viime kaudella mukana olleita miehiä on lupa odottaa nyt aiempaa enemmän.

Se on itse asiassa jopa välttämätöntä, jos TPS aikoo olla muutakin kuin keskinkertaisen harmiton keskikastin joukkue. Pelaajamuutokset eivät ole muuttaneet ryhmää ainakaan laadukkaampaan suuntaan. Valtava vastuu lepää edelleen Tomi Kallion, Eric Perrinin ja Henrik Tallinderin kaltaisten kokeneiden tähtien niskassa. Tähän rintamaan voidaan uutena miehenä nostaa pakistoon hankittu Ilkka Heikkinen, joka toipui parahiksi sarjan alkuun loukkaantumisestaan.

On realistista odottaa, että viime kaudella liigavauhtiin totutelleet nuoret pelaajat pystyvät nostamaan rutiinitasoaan vähintään pienen askeleen verran. Jos näin tapahtuu kautta linjan, askel on jo kohtuullinen.

Ongelma vain on siinä, että TPS tarvitsisi ison kehitysaskeleen rivimiehiltään. Kärkinimet pelasivat jo viime talvena useimmiten hienosti, mutta jatkuva ylikuormitus näkyi vääjäämättä heidänkin suoritustasossaan. Kevään tullen TPS:llä ei enää ollut minkäänlaista uutta vaihdetta pelien muuttuessa kovemmiksi.

Jos TPS mielii menestyä, neljääkymppiä lähestyvien tähtien on saatava rinnalleen nuorekkaampia vastuunkantajia. Jatkuvuus on hyvä työkalu tällaisen tasonnoston esiin kaivamiseen. Nyt ”nuoriso-osaston” pitää vain pystyä osoittamaan, että he todella ovat valmennus- ja seurajohdon suurten lupausten tasoisia liigapelaajia.

Helppo homma, vai mitä?

 

Läpimurto: Elmeri Eronen

Toisen polven liigapuolustaja vakiinnutti paikkaansa TPS-pakistossa jo viime kaudella, mutta tällä kaudella hänen nimensä tulee kannattajille tutummaksi – tai ainakin syytä olisi, sillä juuri hänen kaltaisensa pelaajan on noustava esiin. Eronen ei paistattele otsikoissa, mutta suoritusvarmuus on samaa luokkaa kuin kulttipelaajaksi aikanaan kasvaneella Kimmo-isällä.

Kivijalka: Tomi Kallio

Kapteeni Kallio on Palloseuran selkäranka ja johtotähti tälläkin kaudella. Se on joukkueelle sekä vahvuus että heikkous – kokenut työn sankari kantaa kyllä raskaan lastinsa ilman kovin suuria notkahduksia, mutta liian paljon on hänen ja parin muun kokeneen tähden varassa.

Uhkakuva: Oskari Setänen – Aleksandar Georgijev

TPS heivasi kokeneen Teemu Lassilan pois, joka kaikesta saamastaan kritiikistä huolimatta hoiteli joukkueelle lukuisia sarjapisteitä viime kaudella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nuorekkaan torjujakaksikon Setänen-Georgijev pitää nostaa itsensä aivan uudelle tasolle – ennen kaikkea suoritusvarmuuden osalta, ajoittaiset väläyttelyt eivät enää riitä.

Lisää aiheesta