Kausiennakko: TPS on luultavasti hyvä, mutta onko se tarpeeksi hyvä?

Onko Kalle Kaskisesta rakentamaan TPS:n viime kauden menestyksen päälle? Siinä alkavan kauden polttavin TPS-kysymys. Kuva: Europhoto/Jukka Rautio

Liigan tulokasvalmentajista Kalle Kaskinen lähtee kauteen kovimmat paineet niskassaan. Kärpissä kurssia oikaisevalta Mikko Mannerilta ei vielä odoteta supermenestystä, siirtomarkkinoilla putsatulta Sami Kapasen KalPalta korkeintaan pudotuspelipaikkaa. Tero Lehterän SaiPan materiaalia pidetään hyvin rajallisena. 43-vuotias Kaskinen sen sijaan saa käsiinsä joukkueen, jota ei ole tehty tekemään parastaan ja katsomaan, mihin se riittää.

TPS haluaa menestyä nopealla aikataululla. Jo pelkästään muutamien avainpelaajien ikä pitää huolen siitä, että tällä rungolla menestyksen aikaikkuna ei ole auki enää kauaa. Viime kaudella TPS pelasi erinomaista jääkiekkoa, vaikka matka katkesikin jo puolivälieriin. Siinä sivussa Ari-Pekka Selin nosti riman Kaskista varten hyvin korkealle.

Pitkään apuvalmentajana huippujoukkueissa toimineen Kaskisen osaaminen päävalmentajana mitataan vasta ajan kanssa, mutta muutama argumentti puhuu oman kasvatin onnistumisen puolesta. Ensinnäkin niin Henrik Tallinder, Eric Perrin kuin Tomi Kalliokin kynäilivät jatkosopimukset. Se parantaa suoraan Tepsin menestysmahdollisuuksia jäällä ja kielii veteraanikolmikon uskosta Kaskiseen. Tallinderin, Perrinin ja Kallion auktoriteetti pukukopissa on niin kova, että jos Kaskinen myy ajatuksensa tälle triolle, hän myy sen luultavasti koko joukkueelle.

Toinen Kaskisen puolesta puhuva totuus on se, ettei hän lähde keksimään pyörää uudestaan. TPS on seurana linjannut haluavansa pelata nopeaa ja aloitteellista jääkiekkoa. Kaskinen on alusta asti kertonut rakentavansa sille pelilliselle pohjalle, jonka Selin TPS:ään loi. Muutos on kitkattomampi, kun pelisysteemissä on paljon vanhaa.

Kaskisen kolmas etu on se, että hän ei haihattele. Päävalmentaja ilmoitti jo keväällä, että vaikka osa TPS:n tavoitteista on asetettu useamman vuoden päähän, hän ei lähde jauhamaan projekteista. Runkosarjan kakkossijan jälkeen TPS lähtee kentälle hakemaan tulosta välittömästi.

TPS-joukkueessa ei ole mitään ilmeistä vikaa. Etenkin kärkiketjut ovat nimekkäitä. Keskikaista Ilari Filppula–Perrin–Patrik Virta–Jonne Virtanen kestää vertailun jopa Tapparan sentterikalustoon - ellei Perriniä istuteta pysyvämminkin laituriksi. Petrus Palmu on kärsinyt lähiviikot loukkaantumisesta, mutta on pelatessaan näyttänyt täysin valmiilta liigatähdeksi. Alaketjuissa Virtasen ja Ilkka Pikkaraisen kaltaiset roolipelaajat ovat arvokkaita, mutta vastapainoksi Teemu Väyrysen, Timi Lahtisen ja Elias Karvosen kaltaisten pelaajien oppirahojen maksaminen näyttää vielä olevan kesken, jos puhutaan aivan liigan kärkikastiin yltämisestä.

Puolustuspäässä Ilkka Heikkinen ja Tallinder ovat edelleen liigan ehdotonta huippua, Elmeri Erosen voi odottaa nousevan samaan kastiin tällä kaudella. Kuudesta–kahdeksasta kärkipakista on mahdollista kasata tasaiset ja laadukkaat parit, ja esimerkiksi Tarmo Reunanen on noussut kilpailemaan vakituisista peliminuuteista. Maalivahti Oskari Setänen osoitti viime kaudella pystyvänsä pelaamaan tasaisesti ja kellottamaan komeita tilastolukemia, nyt vastuuta on luvassa entistäkin enemmän.

Aivan ilmeisiä heikkouksia TPS:n ryhmässä ei ole, mutta miksi turkulaisia ei sitten ole rankattu aivan suurimpien mestarisuosikkien joukkoon?

Vastaus: koska muut oletetut kärkijoukkueet ovat vielä pykälän parempia. TPS:llä ei vielä syyskuussa voi sanoa olevan Tapparan puolustuksen kadehdittavaa leveyttä ja laatua, JYPin neljää aivan eliittisentteriä tai HIFK:n rosterin yleistä tasapainoisuutta ja syvyyttä. Lisäksi Kaskisen yllä leijuu vielä kysymysmerkki, joka tulokaspäävalmentajan on kauden aikana itse osoitettava turhaksi. Materiaalierojen kaventaminen ja kumoaminen onnistui TPS:ltä nappiin viime kaudella. Jos Seura pelaa nyt yhtä ehjän kauden, sillä on eväitä pitkälle.

Tässä vaiheessa kautta TPS:n ympärillä on kuitenkin niin paljon jos- ja mutta-alkuisia lauseita, ettei ryhmää uskalla vielä povata aivan terävimpään kärkeen. CHL on tuonut esiin sekä potentiaalia että uhkakuvia; vierasottelut Mountfieldiä ja SC Berniä vastaan olivat pelottavia ohipelejä, kotiottelut samoja joukkueita vastaan erittäin hyviä ja ehjiä joukkue-esityksiä.

Läpimurto: Tarmo Reunanen

19-vuotias oma kasvatti pelasi viime kaudella sangen ehjän sesongin Mestiksen TuTossa. Kaskinen on antanut syksyn aikana todella lupaavana pidetylle puolustajalle hyviä minuutteja, jotka Reunanen on omilla esityksillään osoittanut aiheellisiksi. Voi murtautua pelaavaan kuusikkoon ja ohittaa marssijärjestyksessä esimerkiksi paikallaan polkevan Miro Keskitalon. TPS:llä on myös muita potentiaalisia läpimurtoehdokkaita: 17-vuotias hyökkääjä Lauri Pajuniemi on saanut näyttöpaikkoja jopa ylivoimalla, 19-vuotias Markus Nurmi näyttää saaneen peliinsä tervettä äijämäisyyttä.

Kivijalka: Tomi Kallio

Tähän kategoriaan ei ole mitään muuta oikeaa vastausta. Kallio on toiminut auktoriteettina ja esimerkkinä nuorille pelaajille, ottanut ison johtajan roolin pukukopissa, pumpannut nuorten pelaajien renkaita mediassa, antanut rehellisiä ja kaunistelemattomia lausuntoja, ollut Seuran kasvot ulospäin lukemattomissa tilanteissa ja sparrannut koko organisaatiota paremmalle uralle. Nelikymppisen veteraanin luulisi olevan puhki kaikesta huolehtimisesta, mutta siinä sivussa ”Pyydys” on vielä sarjan eliittiluokan laituri. Myös esimerkiksi Perrinin ja Tallinderin johtajaominaisuudet ovat tärkeitä, mutta Kallio on tehnyt TPS:n uudessa nousussa niin suuren työn, että sitä on vaikea järjellä käsittää.

Uhkakuva: Erik Nyström

Viime kaudella TPS hankki Allsvenskanista jokerikortiksi Erik Thorellin, joka osoittautui täysosumaksi. Täksi kaudeksi Antero Niittymäki houkutteli samasta sarjasta Turkuun puolustaja Lucas Ekeståhl Jonssonin ja hyökkääjä Erik Nyströmin. Ekeståhl Jonsson on täyttänyt paikkansa syksyn aikana hyvin, mutta viimeksi malmöläistä IK Panternia edustanut Nyström ei ole esittänyt juuri mitään, mikä kertoisi laiturin kyvyistä kantaa kärkiketjujen tulosvastuuta. 23-vuotias tukholmalainen on jo kiertänyt AHL:t ja KHL:t. Se osoittaa, että potentiaali on tunnustettu, mutta odotukset ovat jääneet lunastamatta. Lyökö Modon juniorikoulun käynyt nackalainen nyt läpi? Nyström tarvitsisi kipeästi onnistumisia, CHL:ssä niitä ei tullut.