Kausiennakko: Oppimatka takana, nyt on Sportin vuoro yllättää

Joni Tuulola (oik.) esiintyi vakuuttavasti harjoituskaudella. Nuori puolustaja oli vaasalaisten ykköspuolustaja ja iski kahdeksassa ottelussa tehot 4+3=7.

Pohjanmaan kiekkoylpeys Vaasan Sport aloittaa neljännen kautensa liigassa, joten enää ei voi mennä opetteluselityksien taakse. Kolmelta kaudelta ovat jääneet käteen sijat kymmenen ja 14 kahdesti. Ei tyydytä.

Viime kausi lähti mainiosti käyntiin, mutta marraskuun maajoukkuetauko käänsi kelkan. Suurin kolaus oli Joonas Komulaisen loukkaantuminen syksyllä, minkä myötä kotkapaitojen hyökkäyspeli jämähti paikoilleen, kun takaa ei löytynyt uusia vastuunkantajia. Ratkaisuja haettiin siirtomarkkinoilta, josta käteen tarttui Joonas Vihkon ja Tomas Kubalikin kaltaisia hyökkääjiä. Lopputulemana oli totaalinen pannukakku, ja Sport sai jäädä kesälomille jo hyvissä ajoin keväällä.

Alkavalla kaudella nähdään hyvinkin erilainen Sport: joukkueesta löytyy leveämpi materiaali, kiekollisempi puolustus ja enemmän nuoruuden intoa.

Nyt tulosvastuu ei ole enää Tomi Körkkö-Joonas Komulainen-Olavi Vauhkonen-kolmikon harteilla, vaan takaa tulee parikin potentiaalista kentällistä. Markus Nenonen-Ville Viitaluoma-Michael Parks-kolmikko pelasi koko harjoituskauden yhdessä ja teki tuhoisaa jälkeä ollen vaasalaisten selkeä ykköskentällinen. Mikäli "komulaiset" löytävät viime syksyisen lentokelinsä, on kotkapaidoilla käsissään kaksi vahvaa maalintekoon kykenevää kolmikkoa.

Vielä kun Joel Kivirannan ja Antti Kalaputaan ympärille rakentuva kolmoskenttä on näyttänyt potentiaalinsa, näyttää Sportin hyökkäyskalusto huomattavasti laadukkaammalta kuin vuosi sitten.

Viime kaudella Sportin pelaaminen ei tökkinyt vain kapean hyökkäysmateriaalin takia, vaan myös joukkueen puolustuksesta puuttui kosolti kiekollista osaamista. Normaalit hyökkäyksiin lähdöt tuottivat usein tuskaan, minkä vuoksi kotkapaitojen hyökkäykset pysähtyivät usein keskialueelle. Nyt Sportin alakerrassa on kuitenkin enemmän kiekollisuutta, kun Joni Tuulola ja Oskari Manninen saapuivat HPK:sta sekä Niklas Nevalainen Yhdysvaltain yliopistosarjasta Vaasaan. Vielä kun pakistosta löytyy ennaltaan Robin Salo, niin pohjalaisten puolustus on huomattavasti kykeneväisempi hyökkäyksien rakenteluun kuin viime kaudella.

Muutosten myötä Sportin päävalmentaja Tomek Valtonen on pystynyt kehittämään joukkueensa peliä selvästi viihdyttävämmäksi. Sport ei ole enää pelkkä ajokoiralauma, joka puskuttaa läpi laitojen, vaan kotkalauma pelaa nyt tosissaan kiekon kanssa virheitä välttelemättä. Pitkässä juoksussa juuri tämä muutos on Sportin koko organisaatiolle hyväksi.

Läpimurto: Joni Tuulola

21-vuotias Chicago Blackhawksin varaama puolustaja lähti isomman roolin perässä Hämeenlinnasta Vaasaan. Roolia on toden totta tarjolla, ja Tuulola onkin osoittanut jo harjoituskaudella, että hän on valmis olemaan johtava puolustaja tällä tasolla. HPK-kasvatti debytoi liigassa jo B-juniori-ikäisenä, ja hän esitti 18-vuotiaana upeita otteita liigatasolla, mutta nousu tulosta tekeväksi johtohahmoksi on vielä jäänyt tekemättä. Nyt Tuulolalla on kaikki eväät lopullisen läpimurron tekemiseen.

Kivijalka: Ville Viitaluoma

Kokeneen Viitaluoman jalat eivät käy enää samaan tahtiin kuin vielä muutama vuosi sitten, mutta miehen pelinlukutaito tekee hänestä edelleen laadukkaan pelaajan. 36-vuotias TJV:n kasvatti pelaa maltilla ja varmasti kentän jokaisella osa-alueella ja kykenee edelleen hyviin pistelukemiin.

Uhkakuva: Mika Järvinen – Rasmus Rinne

Järvinen on selkeä ykkösmaalivahti Sportissa, minkä myötä häntä myös kuormitetaan kauden aikana runsaasti. Järvinen on kelpo liigatason veskari, mutta miehen pelatessa isoja minuutteja tapahtuu myös paljon tasonheittelyä. Sportin kolmevuotisen liigataipaleen aikana joukkueesta on puuttunut aina laadukas kakkosmaalivahti, minkä myötä vaasalaiset eivät ole juuri päässeet loistamaan kyseisellä osa-alueella. Rasmus Rinne on hyvin potentiaalinen kassari, mutta mies ei ole vielä onnistunut näyttämään, että hänestä olisi laadukkaaksi Järvisen tuuraajaksi.