Kaukaloon palannut "katsomokärsijä" lähetti tiukat terveiset - "Tuo ei kuulu peliin"

  • Henri Kanninen oli peleistä pois yli kuusi viikkoa Juha Kiilholman ruman jalkapyyhkäisyn seurauksena. Kuva: Jukka Rautio/Europhoto

JYP-sentteri Henri Kanninen loukkaantui karmeimpaan mahdolliseen aikaan. Runkosarjaa oli jäljellä kymmenen kierrosta. Pelivire erinomainen niin joukkueella kuin Kannisella itselläänkin. Tähtäimessä pudotuspelien kotietu.

Kalenteri näytti helmikuun 17. päivää. Sitten rusahti ja Kanninen palasi kaukaloon vasta kuusi ja puoli viikkoa myöhemmin ensimmäisessä välierässä KalPaa vastaan.

- Voitin aloituksen ja sitten lähti toinen jalka alta. Terä nappasi sopivasti kiinni ja sitten vääntyi jalka aika mukavasti. Putosin koko painolla toisen jalan päälle. Sattui niin pirusti, ettei mitään järkeä, Kanninen kertaa.

Syyllinen oli kokenut ässähyökkääjä Juha Kiilholma, jonka törkeän jalkapyyhkäisyn seurauksena Kanninen loukkaantui. Tuomio oli perinteinen nahkapäätös, kolmen ottelun pelikielto. Muuan entinen liigapeluri, Suomen mestari ja useamman sadan liigaottelun mies, tuumasi tämän jutun kirjoittajalle keskiviikkona Niiralan montussa, että Kiilholma olisi joutanut lusia tempustaan esimerkiksi 15 peliä.

Teko ei kuulunut millään tavalla jääkiekkoon.

Jalkapyyhkäisy takaa päin on eräs pelin raukkamaisimpia temppuja. Sille vetävät vertoja lähinnä keihästäminen ja sukukalleuksien ronkkiminen lavan kärjellä.

- No... Näitä rangaistuksia nyt ei pahemmin kommentoida, mutta teko ei kuulunut millään tavalla jääkiekkoon. Jos sellaisella tempulla vastustaja loukkaantuu, pitäisi tulla enemmän, Kanninen toteaa rauhallisesti.

Menneet ovat kuitenkin menneitä ja Kanninen on takaisin kaukalossa. Katsomossa istuminen etenkin puolivälierien aikaan oli 22-vuotiaalle pelimiehelle luonnollisesti yhtä helvettiä.

- Se oli kamalaa. Kainalot oli joka pelin jälkeen märät ja sykkeet korkeammalla kuin vaihtoaitiossa koskaan, Kanninen sanoo.

0-2 -tappioon päättynyt ensimmäinen välierä ei ollut JYPiltä mikään timanttiesitys. Parantamisen varaa jäi pitkän tauon jälkeen toki nelossentteri Kannisellekin.

- Kyllähän se jännitti, että miten sitä pysyy mukana. Mutta ihan hyvin pystyin vetämään, muutaman kerran oli pientä huolimattomuutta kiekon kanssa. Vauhtia kaipaa tietysti lisää. Lähinnä keskityin pelaamaan "oikein" ja puolustamaan.

Ehkä se vähän meidänkin peliin vaikuttaa.

Niiralan montun iso kaukalo on jokaisen tiedossa, mutta usein se silti tekee tepposiaan. Liigapaikkakunnista täysimittainen 60x30 metriä aski on nykyään Kuopion lisäksi vain Kouvolassa. JYPin ohella 28 metriä leveää kaukaloa isännöivät Tappara ja Ilves, SaiPa, TPS, Lukko, Pelicans, Sport sekä Ässät.

Kun käytännössä jokainen harjoitus vedetään kapeammalla jäällä ja myös valtaosa peleistä, asettaa Niiralan lentokenttä väkisinkin haasteensa. Etenkin, kun äärimmäisen luisteluvoimainen ja pelinopea KalPa hyödyntää kotiluolansa mittasuhteet täysimääräisesti.

- Ehkä se vähän meidänkin peliin vaikuttaa, mutta isompi asia tosiaan on se, että vastustaja on hinkannut isossa kaukalossa niin paljon. Se on pieni etu KalPalle, Kanninen myöntää.

Kyllä se aika innoissaan oli, kuin pikkupoika.

Mikäli JYP finaaliin mielii, ainakin yksi voitto olisi haettava Savon sydämestä. Sitä ennen pitäisi kuitenkin korkata voittotili kotona Hippoksella.

- Pakeille painetta ja sitä kautta hyökkäyspään riistoja enemmän. Ihan kohtuullisesti puolustettiin kuitenkin ekassa pelissä, aika paljon KalPa pyöri kehällä, Kanninen aprikoi.

Jos oli katsomossa istuminen kärsimystä Kanniselle, niin eipä ollut hänen tuuramisensa sentterin tontilla mitään herkkua ryminälaituri Janne Kolehmaisellekaan. Nuorukaisen paluu päästi konkarin taas omalle tontilleen könyämään.

- Kyllä se aika innoissaan oli, kuin pikkupoika. Kovasti yrittää mua tsempata, että pystyisin pelaamaan kaikki pelit, Kanninen virnistää.

No pystytkö? Onnistuuko loukkaantumisen jäljiltä peräkkäisinäkin päivinä pelaaminen?

- Kyllä mä uskon. Ei sen (vamman) pitäisi enää vaikuttaa.