Kättely ja hymy

Se tapa kätellä on jäänyt mieleen. Käsi kahteen käteen, katse silmiin ja hymy perään.


Harvan valmentajan ensitapaaminen on jäänyt niin elävästi mieleen. Sellainen Vasili Tihonov oli. Häntä ei voi unohtaa.
 

Tieto Tihonovin tapaturmaisesta poismenosta riipaisi syvältä, vaikken kovin monta kertaa ole häntä tavannut Lukko-ajan jälkeen. Ajatuksissa hän on ollut usein.

Tihonov tuli kesken kauden 1999–2000 Lukkoon Timo Tuomen tilalle. Ja siitä lähti myrsky käyntiin.
Tihonov ilmoitti, että nyt tulee muutos. Ja se tuli.


Yksi mies palautti uskottavuuden raumalaiseen jääkiekkoiluun. Treenien vaatimustaso nousi. Pelaajat oppivat nopeasti kantapään kautta mitä tarkoittaa kuri ja järjestys.


Ruokajonossa junnut eivät etuilleet, vaan Erik Hämäläinen, Timo Peltomaa ja muut veteraanit söivät ensin.


Kun meksikolaiset vaihto-oppilaat pitivät Äijänsuon hallissa meteliä treenien aikaan, Tiho heitti heitä vesipullolla.


Jääkoneen kylkeenkin taisi jäädä muisto mailasta, kun Tihonov ei ollut johonkin asiaan täysin tyytyväinen. 

Useimmat pelaajat pelasivat täysin taitojensa ylärajoilla, kuten Tampereelta tulleet Matti Kaipainen ja Janne Seva. Tihonov sai heistä kaiken irti.


Kotipeleissä Lukko taklasi ensimmäisen 10 minuutin aikana vastustajilta puhdin pois. Ja haalariasuiset opiskelijakatsojat huusivat.


Tasaisuus. Se sana toistui Tihonovin puheissa usein. Taso ei saanut heitellä.

Kaikilla ei aina ollut kivaa Tihon alaisuudessa. Ville Mikkonen sai potkut heti kuntotestien jälkeen.


Lukon A-junnupakki Sauli Seikkula sai poistua joukkueen vahvuudesta, kun hän myöhästyi ennen Pitsiturnausta paria minuuttia sovitusta tapaamisesta. Tilalle tulleen Mikko Purontakasen hän heitti treeneistä ulos saatesanoilla "I don't need you".


Sami Torkkikin sai hetkelliset lähtöpassit, mutta Tihonov suostui ottamaan Token takaisin. Silloin Torkkia tuskin nauratti, mutta jälkeenpäin hän varmasti pitää tapausta opettavaisena.


Tiho piti omiensa puolta. Loppuun asti, vaikka se vaati välillä hintansa.

Lukon johtomiehet olivat kauden alussa ihmeissään, kun Tihonovin mielestä jäässä oli liian iso ja musta mainos. Maalivahti ei nähnyt hänen mielestään kiekkoa kunnolla, jos laukaus tulisi siitä.


Ei Tihonov välittänyt mahdollisista ansionmenetyksistä. Hän välitti joukkueestaan.


Pudotuspeleissä maaliskuussa 2001 Jokereita vastaan Tihonov väitti julkisesti, että tuomarit suosivat ison kaupungin joukkuetta ja heidät on lahjottu. SM-liiga rapsautti 8 410 euron sakot. 


Ei Tihonov pahuuttaan tuomareita haukkunut. Kaikki omaan joukkueeseen kohdistunut vääryys sai hänet suunniltaan.

Kun Jokereiden Sean Gagnon löi runkosarjan pelissä maalivahti Tom Draperia ja kaukaloon syntyi joukkotappelu, Tihonov uhkasi tuoda Raumalle tuntemansa ”puolihullun intiaanin”. Goonia ei koskaan tullut, mutta kovemmatkaan otteet eivät olleet Tiholle vieraita.

Kun Vasilin poika osallistui Phoenixin nuorten kykyjen leirille, isä änkesi itsensä joukkueen bussiin, vaikkei varsinaisesti kuulunut seuraan.


Viikon aikana muut pelaajat alkoivat vihjailla Tihonov juniorille, että voisitko pyytää isääsi hieman sivummalla joukkueen toiminnasta. 


Vasili vaan halusi oppia lisää jääkiekosta ja pojastaan.