Karri Kivi palaa liigapenkin taakse kolmen vuoden tauon jälkeen

Tampere Cupin paikallisderby tarjoaa Hakametsän yleisölle ensimmäisen todellisuuden tilaisuuden nähdä, miten uuden päävalmentajan Karri Kiven kädenjälki näkyy Ilveksen pelaamisessa.

– Kaikista asioista ei voi etukäteen puhua, tehdä tai sopia, vaan on paljon sellaista, joka tulee eteen päiväkohtaisesti sitten, kun tulee, Kivi kuvailee filosofiaansa.

Ilves on ehtinyt treenata kesän omatoimijakson jälkeen jäällä kaksi viikkoa eli kymmenen arkipäivää. Joukkue toki treenasi yhdessä jo keväällä ja alkukesällä, mutta nyt vahvuudessa ovat myös pitkistä loukkaantumisista toipuneet Sami Sandellin johdolla sekä uusi ulkomaalaishyökkääjä Mitch Wahl.

"Tärkeimmät asiat ovat olleet a) saada joukkue terveeksi ja se, että b) olisi mieli rentona."


– Tärkeimmät asiat ovat olleet a) saada joukkue terveeksi ja se, että b) olisi mieli rentona. Kun siihen on päästy, sen jälkeen joukkue itse määrittelee tavoiteensa, mutta turha niitä on paljon vatvoa, Kivi sanoo.

Ilveksen ikärakenne on hyvin samankaltainen kuin nyky-Liigassa monen muunkin joukkueen. Edustusjoukkueeseen on tyrkyllä poikkeuksellisen runsaasti omia kasvatteja. Ilveksen A-juniorit voittivat viime keväänä Suomen mestaruuden. Kulta oli tamperelaisseuran vanhimmalle ikäluokalle ensimmäinen 11 vuoteen.

– Hyviä nuoria on paljon, ja he ovat he***tin innokkaita. Esimerkkinä heillä on paljon kokeneempia, vimpan päälle sporttisia jätkiä. On tärkeä, että on niitä, jotka jo osaavat, Kivi kiittelee.

Harjoitusryhmässä on ollut kymmenkunta pelaajaa viime kauden A:n vakiokokoonpanosta. Eemeli Suomi (55 ottelua) ja Ville Meskanen (39) olivat liigaryhmän vakiokasvoja jo viime kaudella, olkoonkin että jatkoivat kauttaan keväällä A:ssa.

– Reserviä ei ole paljon. Meillä on kokoonpano ja muutama ekstraäijä, lähinnä hyökkäyksessä, Kivi laskeskelee.

Kohtasi elokuun ensimmäisellä viikolla KHL-joukkue Sibir Novosibirskin. KHL:n kärkipään joukkueisiin lukeutuva Sibir antoi Ilvekselle tukkapöllyä selvin 7–1-lukemin. Sille tulokselle tupsukorvien leirissä ei enää painoa panna.

Tuore päävalmentaja ehti aiemmin kesällä hoitaa oman työnsä ohessa myös urheilujohtajan tehtäviä. korostaa elävänsä hyvin paljon hetkessä

"Nyt mä keskityn kokonaan valmentamiseen."


– Ei tässä ole kuin normaali koutsin työ. Nyt mä keskityn kokonaan valmentamiseen. Ne olivat sellaisia organisaation touhuja, joista sain kuvan jo keväällä, Kivi toppuuttelee.

Kiven nimittäminen vaikeuksissa rypeneen Ilveksen päävalmentajaksi oli kova uutispaukku viime marraskuussa. Porilaisvalmentajan nimi oli toki vilkkunut valmentajaspekulaatioissa jo pitkään, mutta osoitteeksi oli tarjottu Oulua, kunnes Kärpät tiedotti jo lokakuussa, että Kai Suikkanen on Lauri Marjamäen seuraaja "Puolen Suomen joukkueen" ohjaksissa.

Ilveksen ilmoitus Kiven paluusta kasvattajaseuraansa hoitui kuitenkin niin peritamperelaisesti, ettei lähes 25 vuoden poissaoloa kotikaupungista olisi havainnut edes kuulolaitteella

”No ni, moro!” olivat paluumuttajan marraskuiset avaussanat Ilveksen pikkutakissa ja kelta-vihreässä kravatissa. Se kuulosti siltä kuin Kivi ei olisi vuoden 1991 jälkeen poistunut Hakametsän kulmilta minnekään. Kivi jätti tutut maisemat ja poikavuosilta asti tutun Ilveksen silloin siirtyessään Turkuun ja TPS:ään.

Tänä kesänä Kivi on ottanut vanhaan kotikaupunkiinsa tuntumaa eri tavoin kuin nuorena ammattilaiskiekkoilijana 1980- ja 90-luvun taitteessa.

– Olen treenannut Pyynikin rappusissa. Vielä pari-kolme vuotta en olisi pitänyt sitä mitenkään mahdollisena, mutta niin sitä vaan muuttuu, hymähtää Kivi, joka ei ole pelkästään pysynyt peliuransa mitoissa, vaan jopa keventynyt niistä ajoista.

Mikään mörssäripakki Kivi tosin ei ollut 1988–2001 kestäneen ammattilaisuransa aikanakaan.

– Kun pääsin liigarinkiin, Sakari Pietilä tuli silloin Ilveksen valmentajaksi ja toi pienryhmävalmennuksen kesätreeneihin. Touhu oli aivan samanlaista kuin nykyisinkin: osa lähti puntille, sitten oli se ryhmä, joka lähti hyppimään vaikka aitoja ja sitten (Risto) Siltanen ja kumppanit lähtivät rasvalenkille.

– Olin joka kerta "Saken" punttilistalla ensimmäinen nimi. Painoin siihen aikaan varmaankin 65 kiloa, Kivi kertoi kymmenen vuotta sitten ilmestyneessä Patajätkät-kirjassa.

Kiven kolmen viime vuoden ansiot tiedetään: 2013 mestaruus Ässissä, 2014 nuorten maailmanmestaruus Pikkuleijonissa, KHL-sopimus Traktor Tshjeljabinskiin ja uran ensimmäiset potkut.

Naapurimaan tempoilevuus on niin tunnettua, että idästä tulleet lähtöpassit eivät ole olleet rasite, lähestulkoon päinvastoin. Venäjältä paluun jälkeen Kivi on päässyt tarkkailemaan jääkiekkomaailmaa eri vinkkelistä kuin hektisen valmennustyön lomassa. Tshjeljabinskista saamiensa potkujen jälkeen Kivi esimerkiksi kävi tutustumassa eri SHL-seuroissa tapaan, jolla Ruotsissa operoidaan. 

Puhuit katsomorooliin siirtyessäsi, että yrität imeä off ice -kuvioissa uutta kulmaa kiekkoiluun. Mitä aika poissa aktiivivalmennuksessa antoi ja tarjosi?

– Ei se nyt kyllä kauheesti enempää avannut tai antanut. Oletin, että siitä olis ollut enemmänkin apua, mutta oli yllätys, ettei siinä tullut mitään totaalista muutosta omiinkaan näkökulmiin. Odotus siitä oli ehkä isompi, Kivi sanoo.

– Valmentajana ja pelaajana sitä menee koko ajan bussilla paikasta A paikkaan B, mutta nyt tv-kommentaattorinakin seurasin lajia erittäin tiiviisti – mulle erilaisesta kulmasta.

Kivi oli tuttu näky Nelosen Liigalähetyksissä. Asiantuntevasta otteesta ja argumentaatiokyvystä tuli laajalti kiitoksia. Kai katsomon yläriveiltä tarttui jotakin uuttakin ?

– Tietysti. Totta kai laji muuttuu ja kehittyy, koko ajan on tullut pelillisiä nyansseja. Kolme vuotta on lätkässä jo pitkä aika. Vielä enemmän olen yrittänyt miettiä asioita johtamisen ja itsensä viisastamisen puolelta, eikä se sitä tarkoita, että puhuisin nyt koko ajan kirjakieltä, Kivi kertoo.

"Olen yrittänyt viisastaa itseäni, eikä se sitä tarkoita, että puhuisin nyt koko ajan kirjakieltä."


Kivesta tuli Ässien kakkosvalmentaja yhden välivuoden jälkeen keväällä 2002. Niistä ajoista lähtien hän on pitänyt harjoituspäiväkirjan tyyppistä valmentajan päiväkirjaa. Tapana on myös palata asioihin, jotka hän on sivuille kirjoittanut.

– Kun nyt olen lukenut, vaikka Ässien mestaruuskaudesta kirjoittamiani asioita, niin olen välillä puistellut päätäni ja miettinyt, että noin naiivistiko olen kolme vuotta sitten ajatellut. Sen aikaisiin ajatuksiin palaaminen ei perustu muistelemiseen, vaan ne asiat ovat siellä ylhäällä, kun olen ne sinne kirjoittanut, Kivi hymähtää, pitää pienen tauon ja kysyy: 

– Eiköhän sitä kutsuta kehittymiseksi?
 

Lisää aiheesta