Kaneja hatusta - 8 syytä, miksei Chicagon taituria ajeta kaukalossa kylmäksi

Patrick Kane tietää haukankatseensa avulla mitä kaukalossa tapahtuu. Mike Wulf/All Over Press

Chicago Blackhawksilla on yksi palanen, jonka toimimiseen se voi luottaa illasta toiseen.

Patrick Kane on jälleen keikkunut tutulla paikalla, pistepörssin kärkikymmenikössä. Koko ura on edennyt piste per peli -tahdissa. Eikä tahti ole hiipumassa.

Hämmästyttävin seikka 28-vuotiaan Kanen urassa on tasaisuus, jolla hän on pystynyt puskemaan pisteitä koko uransa aikana. Tasaisuus vaatii urheilijan tärkeintä ominaisuutta, terveyttä.

Patric Kane on 180-senttinen ja 80-kiloinen eli reilusti alle NHL-pelaajan keskimitan. Hän näyttää D-juniorilta isoimpien pelaajien joukossa.

On suoranainen ihme, että Kane on säästynyt kovilta pommeilta uransa aikana. Vai olisiko sittenkin kyse enemmänkin taidosta kuin ihmeestä?

Detroit Red Wingsin monivuotisessa kapteenissa Nicklas Lidströmissä oli paljon samaa. Häntä yritettiin jahdata vuosikausia, mutta Lidström pystyi aina välttämään isot taklaukset.

Moni on yrittänyt tiputtaa Kanea, mutta harva siinä on onnistunut. Yksi harvoista Kanen kaatajista on Minnesota Wildin Matt Dumba, jonka keskialueen taklaus pysäytti Kanen maaliskuussa 2016.

Kane on säästynyt vakavilta loukkaantumisilta uran aikana. Kahden viime kauden aikana hän on pelannut kaikki runkosarjan ottelut.

Tässä syitä, minkä takia Kanea on lähes mahdoton poimia pois jäältä kovilla otteilla.

 

1. Tietoisuus kaukalon tapahtumista

Jarkko Ruutu on todennut saman moneen otteeseen. Pelaajan pitää olla tietoinen siitä mitä kaukalossa tapahtuu.

Kane ei lähde hakemaan syöttöä keskialueelle, jos hän tietää, että vastustajan pakilla on mahdollisuus ajaa vastaan ja pelata hänet pois pelistä. Silloin hän kiertää ”ketunlenkin” omassa päädyssä ja odottaa, että oma puolustaja on valmis antamaan lyhyemmän syötön niin sanotusti taskuun.

Kiekosta luopuminen ei ole nykyiseen kiekonpitoon suosimisessa pelissä ensisijainen liike, mutta huomattavasti parempi kuin puolen vuoden sairausloma.

 

2. Vastustajien tunteminen

NHL-jääkiekko on paljon yhdellä yhtä vastaan pelaamista. Monet suomalaiset nuoret pelaajat ovat joutuneet opettelemaan kantapään kautta, että vastustajan tunteminen on olennainen osa ammattitaitoa.

Jos Shea Weber on tulossa kulmaan kaksinkamppailuun ja olet irti laidasta, on viisasta siirtyä kiinni laitaan vastaanottamaan taklausta. Jos kulmassa tulee vastaan Jeff Skinner, voi yrittää vastataklaustakin.

Kun kalenteriin on merkitty peli Ottawa Senatorsia vastaan, kannattaa hieman vilkuilla milloin Mark Borowiecki on jäällä.

Kun kalenteriin on merkitty peli Ottawa Senatorsia vastaan, kannattaa hieman vilkuilla milloin Mark Borowiecki on jäällä.

 

3. Luisteluasento

Kanen luisteluasento on auttaa häntä tarkkailemaan ympäristöään. Polvet ovat koukussa ja selkä suorassa, minkä takia katse pysyy ylhäällä. Asennon pitäminen varsinkin väsyneenä vaatii hyvää lihaskestävyyttä ja keskivartalon pitoa.

Asennon takia pää pysyy ”suojassa”. Jos luistelet jatkuvasti etukenossa paino luistimen terän kärjellä, pääsi roikkuu kuin syöttinä vastustajalle. Pahin tilanne on, kun pelaaja tuijottaa vain kiekkoa ja kurottaa sitä yhdellä kädellä etupainoisena.

Kane käyttää jenkkifutistyylisiä kookkaita hartiasuojia. Pää pysyy luisteluasennon takia "piilossa", ja hän pystyy vastaanottamaan taklauksia massiivisilla hartiasuojillaan.

Kaiken lisäksi kädet ovat oikeaoppisesti kiinni kropassa. No heh, niinhän ne yleensä ovat, mutta jääkiekkokielellä se tarkoittaa, että peruspeliasennossa kädet eivät karkaa pitkälle vartalosta. Kane pitää mailasta melko ylhäältä kiinni, mikä tukee asentoa.

Kane pystyy tekemään niin sanotun kantakäännöksen lantin kokoisella alueella. 

4. Luistelutaito

Teränkäyttö kruunaa Kanen luistelun. Hän pystyy väistämään vastustajan jahdin viime hetkellä nopeilla suunnanmuutoksilla. Kane pystyy tekemään niin sanotun kantakäännöksen lantin kokoisella alueella – ja vielä kiekon kanssa niin, ettei lätkä huku lavasta.

Yritä siinä sitten taklata, kun kaveri pyörähtää alta kuin saippuapala.

 

5. Vastustajan liike-energian käyttö

Kane on hämmästyttävimmillään pitkien vaihtojen lopulla, kun väsyneet vastustajat yrittävät puskea häntä irti kiekosta. Kanen ei tarvitse itse ottaa luistelupotkuja, vaan hän kääntää peliasentonsa niin, että pystyy käyttämään vastustajan liike-energiaa omaan liikkumiseensa.

Mitä enemmän vastustajat Kanea tönivät, sitä kovempaa hän liukuu tekemään tuhojaan.

Kanella se selkäytimen kovalevy on täynnä tietoa pelin yksityiskohdista.

6. Pelaamisen rutiini

Kane on pelannut jääkiekkoa koko ikänsä. Paljon, jatkuvasti. Kymmenvuotiaana hänen isänsä kuljetti poikaa kesälläkin moniin erin kiekkokouluihin. Autosta löytyi yhdeksän eri joukkueen pelipaita.

Kanen peliin on tullut järkyttävän kova rutiini. Hän on sinut itsensä, jään ja pelin kanssa. Joskus puhutaan, että tilanteiden pitää tulla selkäytimestä. Kanella se selkäytimen kovalevy on täynnä tietoa pelin yksityiskohdista.

 

7. Rohkeus

Pienikokoisen pelaajan suurin virhe olisi lähteä välttelemään kontaktitilanteita. Silloin napsahtaisi varmasti. Vaikka kontaktipeli ei ole Kanen vahvuus, hän ei kaksinkamppailuja vältäkään. Varsinkin jos maalille hän ajaa välillä väkevästikin, jos tarjolla on maukkaita irtopaloja.

NHL:n kiihtyvässä vauhdissa vain parhaat pystyvät laskemaan hetkellisesti pelin tempoa kuin Raimo Helminen aikoinaan.

8. Kunnioituksen saavuttaminen

Oikea laitahyökkääjä Kanen pelaa vasen käsi alhaalla. Hän leikkaa mielellään siniviivan jälkeen keskelle. Kane näyttää usein hiihtelevän laitaansa kiekon kanssa hyvinkin verkkaisesti. Miksi vastustaja ei vain aja häntä pois tilanteesta?

Tieto Kanen taidoista saavutti NHL-pelaajat jo uran alussa. Hän lunasti kunnioituskortin, joka on käytössä edelleen.

Sillä kunnioituskortilla saa aina muutaman sentin lisävälimatkan puolustajiin. Pakit eivät uskalla ajaa kovaa kiinni, koska he tietävät Kanen taidon ja vikkelyyden.

NHL:n kiihtyvässä vauhdissa vain parhaat pystyvät laskemaan hetkellisesti pelin tempoa kuin Raimo Helminen aikoinaan. Kun Kane on ylittänyt siniviivan, hän tiputtaa vauhdin lähes höntsäkiekkotasolle. Sen jälkeen irtoaa syöttö, laukaus tai rytminvaihdos.

Ja kiekko on taas vastustajan maalissa. 

Jutussa on käytetty asiantuntijana Kiekkoareenan NHL-toimittaja Marko Leppästä.