Huippukiekkoilijat marssivat kesällä armeijan maastopuvussa pitkin metsiä: ”Ei tarvitse kaminaa viritellä”

KalPan Otto Leskinen (vas.) ja Topi Piipponen ovat viihtyneet hyvin Kaartin jääkärirykmentissä, vaikka leirielämä on välillä raskasta. Kuva: Marko Leppänen

Puut heiluvat hiljaa tuulessa, ja lehdet hehkuvat alkukesän vehreydessä. Lintujen laulustakin on poistunut kylmän alkukevään kireys, nuotit ovat kääntyneet duurisoinnuiksi. Ympäröivä meri viilentää sen verran, ettei parinkymmenen asteen lämpö pääse marinoimaan ihoa epämiellyttävän nihkeäksi.

Santahaminahan vaikuttaa sellaiselta mukavalta paikalta, johon voisi tulla vaikka viettämään leppoisaa lomapäivää.

Ajelemme valmennuspäällikkö Jari Karinkannan kanssa pitkin hiekkatietä levähdyspaikalle, jossa lepää voipuneen oloisia sotilaita. Puskien juuressa pälyilee sen verran väsyneitä katseita, etteivät he taida mieltää saarta juuri tällä hetkellä kovin hyväksi lomakeitaaksi.

Puolustusvoimien Urheilukoulun (URHK) alokkaat ovat viettäneet koko viikonlopun leirillä, joka kestää kokonaisuudessaan viikon verran. Menossa on taisteluharjoitus, jossa ammutaan taistelupareittain liikkuvia maaleja.

Jostain kuuluu ”laukaus, laukaus”, mutta tämän harjoitus ammutaan kovilla panoksilla.

— Viides partio, lipastamaan, kuuluu käsky, joka saa puun juurella aikaan liikettä.

KalPan Topi Piipposen ja Otto Leskisen silmät näyttävät siltä kuin he olisivat viettäneet koko viikonlopun ruotsinlaivan karaokebaarissa. Ei, väsynyt olemus johtuu siitä, että unet ovat jääneet vähiin viime päivinä.

— Onneksi sain otettua juuri pienet päikkärit, Leskinen kiittelee.

Samalla kun kalpalaisten joukkuekaverit treenaavat ilmastoiduissa kuntosaleissa ja jäähallissa, Piipponen, Leskinen, Frank Gymer ja Mikael Seppälä hikoilevat taisteluvyö päällä uusimaalaisessa kangasmetsässä.

Jokainen hetki ei varmasti ole miellyttävä, mutta nuorten miesten kommenteista huokuu silti yhtä myönteinen perusvire kuin oksilla hengailevien lintujen laulusta.

***

Puolustusvoimien urheilukoulu siirtyi Lahdessa sijainneesta Hämeen Rykmentistä Santahaminaan kesällä 2014. Urheilukoulusta tuli Kaartin jääkärirykmentin joukkoyksikkö tammikuussa 2015. Osa talvilajien edustajista palvelee Kainuun prikaatissa.

Talvilajien 16. huhtikuuta aloittaneessa saapumiserässä on tällä hetkellä 64 alokasta. Jääkiekkoilijoita valittiin mukaan 22, mutta tällä hetkellä kiekkoilijoita on mukana 17.

Leskiselle ja Piipposelle oli alusta asti selvää, että he hakevat Urheilukouluun, jossa on sovitettu harjoittelu ja armeijan koulutus yhteen.

Miltä ensimmäisen aamun herätys tuntui?

— Aika rutiinisuoritus, Piipponen vastaa.

— Ensimmäinen aamu oli helppo, mutta sen jälkeen on ollut vaikeampaa, Leskinen heittää.

Iltalomilla ehtii käydä vähän haistelemassa ulkomaailmaa Herttoniemen Shellillä

Kaksikko koki ensimmäiset viikot rankoiksi, mutta viime aikoina tahti on alkanut helpottaa. Kiekkoilijat ovat päässeet kymmenisen kertaa jäällekin Kisakallion ja Vierumäen leireillä.

KalPalaiset treenaavat seurasta saaduilla ohjelmilla, ja elokuussa he liittyvät normaalisti joukkueen mukaan. Pidemmillä lomilla he ovat suunnanneet kohti kotiseutua.

— Iltalomilla ehtii käydä vähän haistelemassa ulkomaailmaa Herttoniemen Shellillä, Piipponen sanoo.

***

Lippaiden tarkistaminen kuuluu ammuntojen jälkeisiin rutiineihin. Kuva: Marko Leppänen

Vuodesta 1986 armeijan leivissä työskennellyt Karinkanta heittää rennosti juttua varusmiesten kanssa taukopaikalla. Kun kesä- ja talvilajit lasketaan yhteen, hänen alaisuuteensa kuuluu noin 150 urheilijaa. Joukkueurheilijoita Urheilukoulun varusmiehistä on kaksi kolmasosaa, ja jääkiekkoilijat ovat olleet jo pitkään suurin lajiryhmä.

Karinkanta kehuu jääkiekkoilijoita ammattimiehiksi, joiden kanssa on mukava tehdä töitä.

— He ovat motivoituneita, vaikka välillä ohjelmassa on rankempia leirejä. Haluamme hyvän tehokkaan sotilaskoulutuksen ja edellytykset valmennukselle omassa lajissa, Karinkanta sanoo.

Karinkanta korostaa, ettei nuoren urheilijan ura saa taantua varusmiespalveluksen takia. Hän nostaa esimerkiksi Lukon Kaapo Kähkösen, KooKoon Miikka Pitkäsen sekä TPS:n Jasper Lindstenin, Patrik Virran ja Teemu Väyrysen, joiden taso nousi varusmiespalveluksen aikana.

— Kisakentillä on kiva käydä, kun joka puolella on tuttuja. Heitä ei vaan ole helppoa tunnistaa, kun ovat kasvattaneet parran ja pidemmän tukan, Karinkanta naurahtaa.

Ottelijatkin ovat aika tikkarissa.

Urheilukoulussa ei tunneta eri lajien jaottelua, vaan alokkaat majoitetaan tupiin aakkosjärjestyksessä. Eri lajien urheilijoiden keskuudessa syntyy hyödyllistä vuoropuhelua.

— Kaikki tulevat hyvin juttuun toistensa kanssa. Huuli lentää ja jutellaan asioista laidasta laitaan, Piipponen vahvistaa.

Piipponen ja Leskinen myöntävät pienen hymynkareen kera, etteivät jääkiekkoilijat ole ryhmän kovakuntoisinta ainesta. Pikaluistelija Jaakko Hautamäen lähes 4000 metrin Cooper-tulos herättää kalpalaisissa kunnioitusta.

— Ottelijatkin ovat aika tikkarissa, Leskinen valaisee.

***

Aurinkoisena päivänä Santahamina näyttää parhaita puoliaan. Kuva: Marko Leppänen

Urheilijoiden peruskunto on parempi kuin keskimäärin varusmiehillä, mutta heilläkin on omat esteensä ylitettävänä. Palautuminen ja kehonhuolto korostuvat raskaimpien viikkojen aikana.

Urheilukoulu on tehnyt kuitenkin kaikkensa, että varusmiehet voisivat hyvin sekä henkisesti että fyysisesti. Varusmiehet saavat käyttöön palautumisen tarkkailuun tarkoitetun Firstbeat-mittarin. Urheilukoulussa on oma fysioterapeutti.

— Fyysinen rasitus ei ole niin kovaa koulutuksessa, mutta henkisesti on rankempaa, koska pitää jaksaa pitkät päivät, Piipponen sanoo.

Karinkanta tähdentää, että jos mieli painuu alas, varusmiehellä on aina tarjolla apua.

— Usein isoin kuormitus tulee ulkoa, jos vaikka kotona tai valmentajan kanssa on ongelmia, hän sanoo.

Munkkeja en ole syönyt, mutta muita herkkuja olen kantanut senkin edestä

Kun fyysinen kuormitus on kova, ravintoon pitää kiinnittää huomiota. Urheilukoulussa on saatavilla välipaloja, ettei verensokeri laske liikaa — ja tie vie liian usein sotilaskodin munkkitiskille.

— Yhden munkin olen syönyt, sen mikä tarjottiin tänne tullessa, Piipponen sanoo.

— Munkkeja en ole syönyt, mutta muita herkkuja olen kantanut senkin edestä, Leskinen paljastaa.

***

Pakkaus odottaa vahvaa kantajaansa. Kuva: Marko Leppänen

KalPan kaksikko tunnustaa, että jutut liikkuvat vapaa-ajallakin paljon armeijan ympärillä. Ensi syksynä pitää kuitenkin olla iskussa, kun KalPan pelit alkavat. Laituri Piipposella tilillä 61 ja puolustaja Leskisellä 121 liigaottelua.

— Aika kliseinen vastaus, mutta molemmilla on varmasti tavoitteena saada isompi rooli liigaryhmässä, Leskinen sanoo ja saa hyväksyvän nyökkäyksen vieressä.

Ennen liigakauden koitoksia pitää hoitaa alta muun muassa leirin loppumarssi, mikä tarkoittaa 10—15 kilometrin marssia noin 40 kilon täyspakkaus selässä.

Jääkiekkokaukalossa vastustajan voi karistaa niskasta nopealla spurtilla, mutta täyspakkausta ei voi heittää metsään ennen taukopaikkaa.

— On tässä kesällä intin käymisessä se hyvä puoli, ettei tarvitse kaminaa viritellä, Leskinen toteaa.

Kyllä. Eikä tarvitse kaivaa esille niitä hikilautoja, joita joskus on suksiksikin kutsuttu.