KalPa ylitti kaikki odotukset, mutta huolenaiheitakin on

KalPaa useammin maalia pääsi runkosarjassa tuulettelemaan vain sen voittanut Tappara.

KalPan runkosarja ylitti moninkertaisesti kaikki odotukset. Joukkue, joka ennen kauden alkua arvioitiin täysin perustellusti korkeintaan alimman pudotuspeliviivan tuntumaan nappasi lopulta kolmannen sijan. Kuopiolaisten perinteinen keväthyytyminen nähtiin tuloksellisesti runkosarjan jälkimmäisellä puoliskolla, mutta pelillinen kyykkäys ei ollut likimainkaan niin syvä kuin joskus aiempina vuosina.

Lisäksi ennen joulua 32 ottelussa hankittu 65 pisteen potti oli sen verran muhkea, että se kesti kevätpuolen laihemman pistepussin mainiosti. Joulun jälkeen KalPa sai kasaan 47 pistettä 28 ottelusta. Sekin on kelpo saldo, tuota tahtia läpi kauden pitäen olisi sijoittunut viidenneksi. Siitä Kuopiossa voi toki olla huolissaan, että runkosarjan top kymppiin sijoittuneita joukkueita vastaan KalPa sai kevätpuolella kasaan vain 22 pistettä 17 ottelusta. Se on vähän. Kymmenen viimeisen runkosarjakierroksen aikana KalPa hävisi neljä ottelua kuudesta silloin, kun myös vastustajalla oli pelissä jonkinlaisia panoksia.

Valtavan kehitysharppauksen kilpipaidat kuitenkin ottivat. Joukkue ei luopunut omintakeisesti pelitavastaan, mutta pystyi jalostamaan sen maalipaikoiksi ja maaleiksi. Tehoton kulmapörrääminen ja sukkasillaan sipsutteli maalin edustalla loistivat poissaolollaan, kun KalPa mätti runkosarjassa toiseksi eniten maaleja (168).

Pelirohkeus oli korkealla tasolla ja pitkästi toistakymmentä pelaajaa latasi tiskiin uransa parhaan kauden, etunenässä pisterohmut Jaakko Rissanen, Janne Keränen, Jesse Mankinen ja Matias Myttynen sekä puolustuksen tukipilarit Niko Mikkola ja Juuso Riikola.

Nyt iso kysymys kuuluu, pystyykö KalPa ottamaan kaikki hyvät asiat mukaansa pudotuspeleihin ja voittamaan playoff-sarjan ensimmäisen kerran sitten kevään 2010? Se on varmaa, että vastustaja Pelicans ei jätä yhtään kyseenalaistakaan kiveä kääntämättä, kun välieräpaikasta kamppaillaan.

Läpimurto: Niko Mikkola

Vähän varttuneempi jääkiekon seuraaja muistaa takavuosilta Niko Mikkolan -nimisen pelurin, joka oli pieni ja pippurinen hyökkääjä. Tämä kaveri on kuitenkin iso puolustaja ja tätä nykyä pippurinenkin. Vielä vuosi sitten Mikkola, 20, oli ennen kaikkea pitkä honkkeli, mutta nyt 194-senttisessä ja 89-kiloisessa varressa on myös ytyä. Mikkola tohtii pelata jääkiekkoa riittävällä härskiydellä, mikä ei ole perinteisesti ollut mikään kalpalaisen kiekkoilun ydin. Tärkeä pelaaja puolivälierissä pirullisten pelikaanien paimentamisessa.

Kivijalka: Jaakko Rissanen

Viime kaudella KalPa alkoi luisua alamäkeen sillä hetkellä, kun Rissasen kausi päättyi loukkaantumiseen joulukuun alussa. Ylivoimapeli kuoli pystyyn niin että paukahti ja hyökkäyspeli ylipäätään alkoi kuivua kasaan. Nyt Rissanen oli pelikuntoinen läpi kauden ja vaikka runkosarjan loppuun osui yli 20 ottelun maaliton putki, pystyi Rissanen koko ajan tekemään tulosta maalipaikkojen järjestelyn muodossa. Rissasen tavoin uransa parhaan kauden pelannut Matias Myttynen komppasi erinomaisesti keskikaistalla, mutta kilpipaitojen oma kasvatti on silti joukkueensa hyökkäyspelin primus motor.

Uhkakuva: Fyysisyyden puute

KalPan dilemma on ollut vuosia se, että kun kaukalossa ruvetaan tosissaan ryskämään, mene sormi suuhun. Nyt joukkue pystyi vastaamaan tähän haasteeseen paremmin kuin vuosiin ennen muuta jo mainitun Niko Mikkolan johdolla. Siitä huolimatta esimerkiksi päävalmentaja Pekka Virta ja ykkössentteri Jaakko Rissanen valittelivat runkosarjan loppusuoralla tuomarilinjan löystymisestä. Se ei ole välttämättä hyvä signaali.