Kakkosmaalivahti on sittenkin HIFK:n suurin huoli

Niklas Bäckström on HIFK:n kakkosmaalivahti. Kuva Europhoto/Jukka Rautio.

HIFK:n ensimmäiset pelit menivät kohtalaisesti ja hyviä lupauksia herättäen. Mutta nousiko murheeksi kakkosmaalivahdin tilanne?

Tietenkään pelit eivät tuloksellisesti menneet hyvin. Jyväskylässä joukkue pääsi hiukan onnekkaasti johtoon ensimmäisen erän lopussa ja menetti sen surkeaan kakkoserään pystymättä enää tasoittamaan kolmannessa. Helsingissä hieno toinen erä toi jo kolmen maalin johdon, mutta sitten iski ensin hyvänolontunne ja sen jälkeen paniikki. Siitä joukkue sentään selvisi, mutta menetti johdon ja sai lopulta vain yhden pisteen.

Kaksi tappiota ja yksi piste. Tuota ei voi sanoa hyväksi viikonlopuksi, mutta lieventäviä asianhaaroja on vaikka kuinka paljon. Suurin on se, että molemmissa peleissä vastassa oli JYP, joka osoitti olevansa kakkossuosikin arvion veroinen. Aika harva muu joukkue olisi vieraissa noussut kolmen maalin tappioasemasta, vaan HIFK olisi voinut lasketella voittoon.

Kun kyseessä ei edes ollut alku, vaan alun alku, niin pelit yhtä suosikkijoukkuetta vastaan olivat jopa rohkaisevia. HIFK:lla oli todella kova alkulohko CHL:ssä, eli se ei juurikaan päässyt pelaamaan hallitsevassa asemassa. Tuntuma siihen oli pieni, joten etenkin toisen pelin toisen erän kiekollinen peli antoi hyviä viitteitä jatkoon.

Tämä oli sitä paitsi hyvä paikka pieneen henkiseen oppituntiin. Kuten tuttu baseballsanonta kuuluu: it’s not over till the fat lady sings. Peli ei suinkaan pääty 3–0-johdossa, vaan kestää vähintään 60 minuuttia. Jos muistus piti saada, niin ensimmäinen viikonloppu oli siihen sopiva paikka.

Monet oletettavista tähdistä jäivät maaleitta, mutta ne maalit tulevat vielä. Ja loukkaantuneet pelaajat toipuvat joskus. Tuskin viime kauden kaltainen tilanne voi toistua. Ensimmäinen viikonloppu meni tuloksellisesti huonosti, mutta monta asiaa näytti hyvältä.

Niihin ei kuitenkaan kuulunut toisen maalivahdin tilanne. Atte Engren torjui hienosti toisessa ottelussa, mutta Niklas Bäckström ei tehnyt sitä ensimmäisessä pelissä. Etenkin JYPin kolmas maali oli suorastaan helppo, vaikka tilanne lähtikin HIFK:n kiekon menetyksestä omalla alueella. Myös JYPin toinen oli torjuttavissa. Bäckström pelasikin vain kaksi erää ja Engren tuli tolppien väliin kolmanteen.

”Nikke” on tunnettu säntillisenä, asiaansa omistautuneena ja älykkäänä maalivahtina. Niiden ominaisuuksien myötä hän on pelannut pitkän uran, jonka aikana on voittanut pari Suomen mestaruutta ja ollut kymmenen vuotta NHL:ssä. Noista vuosista hän oli suurimman osan NHL-joukkueen ykkösmaalivahti, joka ei todellakaan ole helppo paikka. Mutta hän oli niin fyysisesti kuin henkisesti vahva, kehitti jatkuvasti pelaamistaan ja otti oppia jokaisesta virheestään. Hän kuului maailman ehdottomaan parhaimmistoon.

Mutta hän on 39-vuotias ja pelasi ensimmäiset liigaottelunsa jo yli 20 vuotta sitten. Jokaiselle tulee väistämättä eteen se hetki, jolloin reaktiot ja päätöksenteko hidastuvat ja fysiikka kertoo iän. Ehkä nyt tuli vain yksi huono erä ja pari huonoa torjuntatilannetta. Voi hyvinkin olla, että Bäckström ponnahtaa vielä takaisin ja pelaa hyvän kauden, niin kuin on harjoitellut ja suunnitellut. Mutta huono vaihtoehto on se, että tämä on ”kausi liikaa”. Se kausi, jolloin kokenut pelaaja huomaa, ettei enää pysy vauhdissa nuorten miesten kanssa.

Bäckströmin vähemmistöomistajuus HIFK:ssa ei tuossa huonossa tapauksessa ole este. Hän on niin älykäs ja niin ifklainen, ettei aseta omaa tilannettaan esteeksi, jos seura tarvitseekin toisen kakkosmaalivahdin eli nuoren Niilo Halosen joulukuuhun asti, kunnes Kevin Lankinen toipuu taas pelikuntoon.

Mutta ehkä toista ei edes tarvita. Ehkä Niklas Bäckströmille vain sattui huono erä. Tai sitten ikä tuli vastaan. Tämä on se suuri huoli, jonka HIFK sai ensimmäisestä viikonlopustaan.