Kaikkea muuta kuin mentaalimuminaa

Jääkiekkoliitto järjesti Nuorten MM-kisojen viimeisenä viikonloppuna Kiireettömästi huipulle 2016 –seminaarin. Ammattivalmentajille suunnattu koulutustilaisuus jäi ymmärrettävistä syistä kaukalon tapahtumien varjoon, mutta kultakisojen jälkeen on aika katsoa sitä kuuluisaa isoa kuvaa. Kilpailukauden keskelläkin – ja nimenomaan juuri silloin – kannattaa käyttää hetki sen perkaamiseen, miten ja millaisilla painotuksilla maamme ykköslajia viedään kohti 2020-lukua.

Jääkiekon kansainvälinen kehityskeskus teki vuoden kiekkokulttuuriteon laittamalla seminaarinsa luennot ja muut puheenvuorot nettisivuilleen.

Raumalaisille enemmän kuin tuttu Tuomas Grönman käytti seminaarissa oman 40-minuuttisensa enemmän kuin pätevästi kertomalla Henkisen valmennuksen oppaasta, jonka hän on yhdessä Niilo Konttisen kanssa kirjoittanut juniorivalmentajille.

”Osku” aloitti esitelmänsä aiheesta Psyykkisen valmennukset tavoitteet. Niitä ovat:

  • Motivoituminen itsensä kehittämiseen
  • Itsetuntemuksen lisääntyminen
  • Itseluottamuksen vahvistaminen
  • Toiminta joukkueena ja joukkueen jäsenenä
  • Psyykkisen suoritustilan rakentaminen ja ylläpito

Puheenvuoro oli täyttä asiaa. Puhe oli asiantuntevaa, mutta ei sovi vähätellä ”Oskun” olemusta, joka oli omiaan kitkemään urheilupsykologiaan liitettyjä luutumia ja ennakkoluuloja. Tukka taakse kammattuna, puolentoista litran vissypullo kädessä ja olemus joka solulla asiantuntemusta sekä innostusta huokuen kuultiin vastaansanomattoman mukaansatempaava esitys, että pidempäänkin olisi kuunnellut.

Jääkiekkoilussa on kyse halusta etsiä ja löytää oma paras. Kun motivaatio on olemassa, pitää keksiä keinot, joilla siihen parhaaseensa pääsee ja löytää tasaisuuden.

”Osku” todellakin osoittaa olevansa kartalla. Yksi esitelmän herkullisista kohdista on, kun hän tuo esille kyselyihin yleisesti liittyvän kesto-ongelman, että niihin ei vastata niin kuin asia on, vaan niin kuin kuvitellaan valmentajan haluavan tilanteen olevan.

”Sitten kun joukkueesta löytyy se yksi, joka lähtee rehellisesti vastamaan, niin koutsi voi todeta, että jumalauta, ens peli vilttiin, kun on noin paska asenne”

”Sitten kun joukkueesta löytyy se yksi, joka lähtee rehellisesti vastamaan, niin koutsi voi todeta, että jumalauta, ens peli vilttiin, kun on noin paska asenne”, Grönman nauratti yleisöään.

Ja niinhän se monesti on. Esittäjät ja teeskentelijät pääsevät monesti pidemmälle kuin ne, jotka uskaltavat sanoa rehellisesti ja puhua myös heikkouksistaan. Ainakin aluksi.

Toinen klassinen ongelma on se, että valmentaja kertoo plussat ja miinukset. Parempi toki sekin kuin täyshiljaisuus, mutta paras hyöty ei irtoa menemällä paikan päälle kuuntelemaan, kun joku muu kertoo. Mieluummin pelaajan kannattaisi itse miettiä vahvuudet, kehittämiskohteet ja se, mitä täytyisi tehdä. Tätä kutsutaan itsearvioinniksi. Grönman perusteli, miksi huipulle yltäneet ovat aina olleet keskimäärin enemmän kiinnostuneita omasta tekemisestään kuin ne, jotka eivät lopulta menesty.

Yksi videoiden esityksen herkullisimpia kohtia on se, kun Grönman purkaa kovien tavoitteiden ja arjesta nauttimisen välistä yhteyttä. Selväksi käy, että hyssytteleminen, faktojen kierteleminen tai tosiasioiden ympärillä kaarteleminen ei auta mitään. Jaksaminen vaatii motivaatiota ja oikeaa asennoitumista.

Ei se aina helppoa ole. Yksi kanjoni on ylitettävänä 16–17-vuotiaana, siis silloin kun koulussa ei enää pääse enää niin helpolla kuin yläasteella. Silloin olisi helppo haluta kevennystä ja antaa siimaa.

”Mäkin vähän vihaan sellaista, että kaikki on aikataulutettua ja suunniteltua, mutta suunnitelmallisuus on yksinkertaisesti pakollista. Kun haluaa elää ja rakastaa sitä urheilijan arkea, ja haluaa elää sitä joka tapauksessa, mikään ei tunnu hukkaan heitetyltä”, Osku muistutti.

”Totta kai se on tylsää, kun on vain treenejä, pelejä ja vaativaa koulunkäyntiä, ja sitten ei-urheileva kaveri lähettää jostain bileistä mimmien välistä kuvan, ja sä mietit, että kolmen kuukauden päästä on seuraava vapaapäivä… Pitää vain tehdä selväksi, että jos haluat tehdä tätä, olet innostunut ja tykkäät tekemisestä, silloin se ei ole vaikeaa. Silloin tulee huippuja.”

Voisiko huippu-urheilijan polkua paremmin kuvailla?