Kahden maailman virtuoosi

Janne Lahti (vas) Atomirotan soundcheckissa.​
Janne Lahti (vas) Atomirotan soundcheckissa.​

Jääkiekko on Janne Lahdelle ammatti, ja kotona hän hoitelee perheenisän velvollisuuksia. Kun miestä ei tarvita kummassakaan roolissa, hän kaivaa esiin kitaran.

Instrumentti on osaavissa käsissä, sillä Lahti on soittanut jo 17 vuotta. Taitoja kehtaa esitellä julkisesti, ja niin mies myös tekee.

Hän on tuttu vieraileva tähti Atomirotan eli entisen Notkean Rotan keikoilla. Lahti esiintyy myös itähelsinkiläisen rap-yhtyeen levyllä.

Jokereissa pelatessaan hän sai mukaansa myös joukkuekaverinsa, sillä myös Tomi Mäki on soittanut keikoilla.

Viime kesänä Lahti nousi lavalle reilut kymmenen kertaa.

– Mulla on täällä Raumalla vehkeet mukana, ja soittelen ihan päivittäin. Lisäksi teen äänityshommia, Lahti kertoo.

Viritteillä on keikkailua myös Raumalla. Antaisiko bändin pukukoodi myöten Lukon paidassa soittamisen?

– Ainakin olen vienyt Rotalle Lukon paidan. Saa nähdä, mutta ainakin Rotalla siis sellainen on, Lahti virnistää.

 

Lukon laitahyökkääjä on kova musiikkimies, joka soittaa Atomirotta-vierailuidensa lisäksi kavereidensa kanssa covereita.

Pääasiassa käsissä on kitara, mutta jonkin verran hän takoo myös rumpuja. Basistin roolikaan ei ole vieras.

– Mielelläni en siihen tartu, mutta jos kukaan muu ei ryhdy, niin sitten.

Musiikkia tekeviä hyökkääjiä Lukossa on nähty ennenkin. Jakub Petruzalek ja Justin Morrison olivat taiteilijoita paitsi kaukalossa myös nuottien ja sointujen maailmassa.

Petruzalek otti roolia myös joukkueen dj:nä. Nyt selvää ykköstiskijukkaa ei ole.

– Se vähän vaihtelee, kuka laittaa musaa soimaan. Mä en itse asiassa tee sitä lainkaan, Lahti paljastaa.

– Nämä tykkäävät kuunnella jotain diskopoppia. Mun musalinjani ei menisi läpi.

 

Kaukalossa Lahti sai runkosarjan lopulla instrumenttinsa toimimaan tehokkaasti. Hän aloitti maaliskuun kolmen ottelun tehopaukulla, joka koostui kolmesta maalista ja neljästä maalisyötöstä.

Lahti on pelannut suurimman osan kaudestaan samassa ketjussa Toni Koiviston kanssa. Hyökkäävä ja hyvin luisteleva laiturikaksikko sai kuin vahingossa väliinsä Eetu Kosken, ja tulosta alkoi tulla.

– Ei tässä mitään ihmeellistä ole tapahtunut, sillä koko ajan ollaan päästy paikoille. Jos jokin on muuttunut, niin se on oman pään peli, Lahti arvioi.

Helppoa kautta Lahti ei ole pelaamassa. Hän menetti pitkän siivun peleistä polvivamman takia.

Loukkaantuminen iski juuri, kun vaikean alkukauden jälkeen peli oli loksahtamassa kohdilleen.

Lahti keräsi runkosarjassa tehot 8+11=19. Mieheltä, joka Jokereissa voitti maalikuninkuuden 37 osumalla, oli lupa odottaa enemmänkin.

– Totta kai olen odottanut itsekin enemmän. Nyt kuitenkin alkaa aika, jolloin runkosarjapisteillä ei ole mitään merkitystä, Lahti huomauttaa.

 

Pudotupelien maailma ei ole hänelle vieras. Palkintokaapissa on peräti viisi SM-pronssia yhden Suomen mestaruuden ympärillä. Pudotuspelejä Lahti on pelannut Suomessa yhteensä 70.

– Tämä on helppoa aikaa. Ei tarvitse miettiä kuin lätkää ja seuraavan pelin voittamista, hän tokaisee.

Mestaruudesta hän pääsi nauttimaan keväällä 2006 HPK:n kanssa. Tuolloin hämeenlinnalaiset saivat vihdoin pronssiputkensa poikki.

– Kyllä se on hienoin juttu mun urallani. Monta kertaa oltiin huulilla, kun välierissä oltiin viitenä vuotena. Mestarijoukkue ei ehkä ollut paras HPK, mutta henkisesti tiivein, Lahti muistelee.

Viisi vuotta myöhemmin Lahti oli vuolemassa vielä arvokkaampaa kultaa.

Hän palasi Bratislavan MM-kisoista maailmanmestarina.

– Karkelot olivat aika paljon isommat. Hieno saavutushan sekin oli, mestaruus kuin mestaruus.

Silti oli mieleenpainuvampaa pelata ensimmäinen mestaruusviiri Hämeenlinnan jäähallin kattoon.

– Kanada-maljan voittaminen on pitkä projekti. Homma on kovempi, sillä MM-kisat ovat kuitenkin seurausta hyvästä työstä seurajoukkueessa, Lahti muistuttaa.

– MM-kisat ovat myös kahden viikon hujaus. Niissä on parista pelistä kiinni, onko suoritus huippumenestys vai katastrofi.

 

Kun puhe kääntyy Lukon pudotuspelikevääseen, Lahti asettelee sanansa varovasti. Mestaruustavoitteesta on puhuttu avoimesti jo pitkään, mutta kultamitalistiksi ei voi vain ilmoittautua.

– Kyllä se vaatii aika paljon. Varmasti tulee vaikeita hetkiä ja selkä seinää vasten olemista. Se on juuri se juttu, Lahti tietää.

– Meidän pitää saada maksimit irti, se mitä tästä joukkueesta voi saada. Se ei välttämättä riitä mestaruuteen, mutta ainakin kaikki pitää saada irti.

Lukossa on paljon samaa kuin 2000-luvun alkuvuosien HPK:ssa. Raumalla on pelattu välieriä 2011, 2013 ja 2014. Silti edellinen ja ainut finaalikevät on koettu 1988.

– Vaikka tehdään hommat hyvin, se ei välttämättä takaa mitään. Mutta kun se jonain vuonna napsahtaa, niin sitten se napsahtaa.