Julkistamisajan koittaessa katseet kohdistuvat HIFK:hon

Arttu Luttista ei nähdä HIFK:n ensi kauden kokoonpanossa. Kuva Europhoto/Jukka Rautio.

Perinteisesti seurat ovat olleet kohtalaisen hiljaa pudotuspelien aikana tulevaisuuden suunnitelmistaan. Syitä on monia: ei ole haluttu häiritä loppuotteluita, vielä pelaavien on annettu olla rauhassa, neuvottelut voivat olla kesken ja finaalien jälkeen saadaan paras hetki julkisuudelle. Jos tuota parasta hetkeä haetaan, niin se on ensi viikko, kun MM-kisat alkavat seuraavalla.

Jotain tiedetään ja jotain on jo kerrottu, mutta monen seuran kohdalla on monta asiaa ainakin julkisesti vielä auki. Suuri mielenkiinto kohdistuu mm. HIFK:hon, josta tiedetään vielä aika vähän.

Syyspuolella seura kertoi tehneensä jo viime kesänä ensi kauden kattavan sopimuksen päävalmentaja Antti Törmäsen kanssa ja loppukaudesta julkistettiin Joe Finleyn jatkavan puolustuksessa. Joillakin pelaajilla on myös ensi kauden kattavia sopimuksia.

Tähän listaan kuuluvat maalivahti Niilo Halonen, puolustajat Teemu Eronen, Miro Heiskanen, Saku Salmela ja Miihkali Teppo sekä hyökkääjät Juha Jääskä, Mika Partanen sekä Micke Åsten. Puolustaja Oliwer Kaskella on optio.

Jotain siis on, mutta paljon puuttuu.

Lähtöpuolella on muutama varma nimi. Sport julkisti sopimuksen Miro Saarelaisen kanssa. Häntä HIFK on pitänyt hyvänä tulevaisuuden lupauksena. Kapteeni Arttu Luttinen kertoi itse, ettei seura ole tarjonnut hänelle jatkoa.

Huhuja on paljon niin lähtevistä kuin tulevista pelaajista, mutta ne joko pitävät paikkansa tai eivät. Myös Törmäsen paikan on arveltu olevan vaakalaudalla, ja seuran kannattajat pelkäävät Juhamatti Aaltosen kuuluvan jatkajiin, vaikka huhut vievätkin häntä Ouluun.

Harvaan pelaajaan fanit ovat koskaan suhtautuneet samalla tavalla kuin ”Juhikseen”. Hän oli ensin suuri taikuri, jolta odotettiin millaisia temppuja ja ratkaisuja tahansa. Sellainen hän olikin alkukaudesta, mutta maalinteon tyrehdyttyä katsojat alkoivat kiinnittää huomiota hänen muihin piirteisiinsä kuten puolustuspelaamiseen. Taikurin sijasta häntä alettiin pitää laiskurina.

Vaikka neljäs sija oli kohtalaisen hyvä, niin kausi oli pettymys kaikille. Peli sujui oikeastaan vain pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella ja puolivälierissä, joissa kummassakin HIFK osoitti vahvaa viimeistelykykyään.

Kolme pelaajaa yli viidenkymmenen ottelun oli ylivoimaisesti pienin luku Liigassa.

Suurin syy oli epäilemättä aivan mieletön loukkaantumissuma. Vain maalivahti Kevin Lankinen oli kokoonpanossa kaikissa runkosarjan otteluissa. Lennart Petrellille tuli 57 ja Aaltoselle 52 ottelua. Kaikki muut jäivät alle viidenkymmenen, kun ei huomioi loppukaudesta tulleita KooKoon pelaajia. Kolme pelaajaa yli viidenkymmenen ottelun oli ylivoimaisesti pienin luku Liigassa.

Runsailla poissaoloilla oli monenlaisia vaikutuksia. Pelaajat olivat paljon pois kokoonpanosta, palattuaan kehiin olivat jonkin aikaa keskenkuntoisia ja loukkaantumiset vaikeuttivat pelityylin sekä koostumusten luomista. Jälkimmäinen oli ehkä sittenkin pahinta. Törmäsen valmennustapa korostaa paljon pelaajien keskinäistä vuorovaikutusta ja ideointia. Sitä oli kuitenkin vaikea tehdä useiden pelaajien oltua aina ”vuorollaan” poissa.

Loukkaantumisia jouduttiin kauden aikana seuraamaan kyllästymiseen asti, mutta suuri syy huonoon kauteen ne olivat. Viime kaudella HIFK voittaessa runkosarjan 11 pelaajaa pelasi vähintään 50 ottelua. Ero tähän kauteen oli huikea.

Pudotuspeleihin loukkaantumissuma helpotti huomattavasti, mutta silloin oli valmistautumisen suhteen myöhäistä. Vaikka odotuksiin nähden kausi oli pettymys, niin neljäs sija ja CHL-paikan hankkiminen olivat kuitenkin hyvä suoritus heikon runkosarjan jälkeen.

Mutta ohittaa ei voi sitä, ettei peli oikein sujunut. Aaltosen roolia tässä ei voi sivuuttaa. Hän ei ollut sopiva henkilö Törmäsen valmennustyyliin. Kun näin keskeinen pelaaja ei sopinut yleiskuvaan, niin se heikensi sitä vahvasti. Koko kauden ajan HIFK:n ylivoimapeli oli heikkoa. Aaltosen pelatessa siitä tuli vastustajalle liian helposti luettavaa.

Mutta Aaltosen vahvuudet ja saavutukset ovat hyvin tiedossa. Kolikon toinen puoli onkin se, että HIFK taisi olla hänelle väärä valinta.

HIFK:lta odotettiin jopa mestaruutta, mutta näissä arvioissa ei huomioitu riittävästi sitä, että joukkue menetti ykkösmaalivahtinsa (Ville Husso), sarjan parhaan puolustajan (Yohann Auvitu), ykkössentterinsä (Teemu Ramstedt) sekä parhaan maalintekijänsä (Tomas Zaborsky). Kun lähtijöihin kuului vielä jykevä puolustaja Joonas Järvinen, niin aika paljon täytyy ihmetellä noita arvioita. Kesken tämän kauden lähti vielä erinomainen kiekollinen puolustaja Tommi Taimi.

Vaikka tulopuoli oli osin onnistunut, niin noita menetyksiä ei pystytty kokonaan paikkaamaan. Loukkaantumiset johtivat myös ”paniikkinappulan” painamiseen, mutta apua ei sitä kautta löytynyt. Niin Mikael Johansson kuin KooKoosta tullut kolmikko eivät lopulta olleet kovin onnistuneita ratkaisuja.

Tähän aikaan kaudesta kannattajat ovat herkästi kärsimättömiä. Mutta ainakin HIFK:n kohdalla heidän täytyy vielä odottaa. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin muutama näyttävä nimi on tulossa. Runko on hyvä, ja HIFK:ssa on paljon pelaajia, joiden fanit toivovat jatkavan. Omiin nuoria odotetaan myös kokoonpanoon. Muutaman viikon sisällä tästäkin tiedetään enemmän.