Jukureille uudelta pääomistajalta kassaan miljoonaluokan potti

Toista kautta SM-liigassa pelaava Jukurit sai toukokuussa täyteen 800 000 euron osakeannin, jonka jäljiltä seuran kassaan tuli lopulta toista miljoonaa euroa. Neljäsosa uuden osakeannin merkinnöistä kuittasi entisten osakkeenomistajien vanhoja velkoja, mutta uudeksi pääomistajaksi noin 28 prosentin omistusosuudella noussut Heikki Viitikko sijoitti lainarahansa myötä mikkeliläisseuraan yhteensä toista miljoonaa euroa.

Heikki Viitikon ensirakkaus oli SaiPa, mutta nykyinen mielitietty Jukurit. Kuva: Pasi Peltola

Jukurit tuntuu saaneen Viitikosta omistajan, joka katselee mikkeliläisen kiekkobisneksen tekemisiä ajateltavaa tarjoavasta uudesta näkökulmasta.

Kuka on Heikki Viitikko, Heikki Viitikko?

– Heikki Viitikko on tällä hetkellä 52-vuotias sijoittaja. Tein töitä ensin palkkajohtajana ja sittemmin yrittäjänä. Suomessa minua on tituleerattu kiinteistösijoittajaksi, mutta se sijoittaminen on paljon muutakin. Joku sanoisi jääkiekkoiluun sijoittajaa mesenaatiksi. Ehkä minulle on kunniahomma katsoa, voiko vieläpä pienellä paikkakunnalla muuttaa tätä kaavaa sijoittamisen suuntaan. Olen pienviljelijän poika Uukuniemeltä. Siellä se kotitila, 40-neliöinen vaatimaton mökki ja kiviset pellot, on vieläkin. Olin vain kolmevuotias, kun isä oli kaukaa viisas ja muutimme Lappeenrantaan. Insinööriksi valmistuttuani menin töihin Helsinkiin amerikkalaiseen yhtiöön.

Kuinka vaikea oli muokkautua SaiPan miehestä Jukurien omistajaksi?

– Oli se vaikeaa. Olin alakouluikäinen, kun kävin Kisapuistossa ekaa kertaa. Lontoossa töitä tuli tehtyä yötä myöten, mutta kyllä SaiPan tuloksia seurasin. Mestiksen aikana katselin ehkä puolisen tusinaa peliä kaudessa Mikkeliin muutettuani. Syyllinen on Jukurien hallituksen jäsen, Kantolan Renkaan omistaja Jyrki Larvanto, joka on houkutellut Jukurien kuvioihin.

Oletko pelannut jääkiekkoa seuratasolla tai tiedätkö oletko lefti vai righti?

– Righti, höntsälätkää olen mättänyt kaukalossa urakalla. Kivisalmen kaukalossa Lappeenrannassa pelailtiin. Meillä oli sen verran vaatimattomat kotiolot, että varusteet jäivät hokkareihin. Urheilu-urani on pienesti karaten puolella.

Sijoitit tiettävästi Jukurien osakeantiin 500 000 euroa. Paljonko olit tarvittaessa luvannut sijoittaa?

– Muusta ei oikeastaan puhuttu. Kuulin, minkä verran siellä olisi annissa jäljellä. Osa on sijoitettu yhtiöni kautta, joka tosin on täysin omistuksessani. Samalla lainasin myös rahaa seuralle suunnilleen saman verran.

Olet tehnyt omaisuuteni kiinteistö- ja huoltopalveluilla Englannissa. Onko kiinteistö- ja jääkiekkobisneksellä mitään yhteistä?

– On, tietysti. Ymmärtääkseni valtameren takana ja Saksassakin rahantekokoneena on halli. Jollain tavalla Hartwall-areenakin toimii Suomessa samalla periaatteella.

Mikä on suosikkiseurasi englantilaisessa jalkapalloilussa?

– Tämä on äärimmäisen nolo juttu! Kävin katsomassa siellä kaksi matsia. Vastaus olisi Liverpool. On minulla autenttinen pelipaita haettuna Liverpoolista. Ensimmäinen paikan päällä näkemäni peli oli Arsenal-Aston Villa vuonna 1995. Toinen oli ehkä Liverpool-ManU. Enemmän näin jääkiekkoa. Bracknell Beesin, Manchester Stormin ja Cardiff Devilsin otteluita. Ei ollut kaukana, etten yhdessä vaiheessa ostanut Manchester Stormia. Se oli silloin, kun firma oli myyty ja mietinnässä oli, mihin suuntaan elämä mahtaa kuljettaa. Joukkueissahan oli siellä aika usein pari-kolme divaritason pelaajaa Suomesta. Honeywellin pääkonttori oli Lontoossa. Bracknell oli sikäläinen joukkue.

Jukurien ensimmäisen, lähes nappiin osuneen liigakauden taloudellinen tulos oli noin 160 000 euroa. Eikö se ollut huolestuttavan vähän?

– Jääkiekkoilussa liigaseurojen kumulatiivinen tulos on negatiivinen. Se oli ihan kelpo tulos, koska lanseeraamisessa tulee myös kuluja. Organisaatio oli alkuun raskas. En ollut toki itse osallisena avauskaudessa.

Mitkä ovat Jukurien ja Mikkelin suurimmat ongelma liigataipaleellaan ja mitkä vahvuustekijät?

– Ykköshaaste on paikkakunnan koossa, koska lähtökohtaisesti yhteistyötä tehdään paikallisten yritysten kanssa. Ongelma numero kaksi on, että jääkiekkoilun ulkopuolelta saataviin tuloihin tarvittaisiin investointeja, joihin Jukureilla ei nyt ole rahaa. Meillä halli on hyvässä kuosissa; halli on fressi ja aitiomme ovat kunnossa. Eivät ne ole ainakaan Lappeenrannassa tai Jyväskylässä sen erikoisempia. Me emme ole ainakaan historian vankeja, ettemme voisi tehdä jotain eri lailla kuin ennen on tehty. Lähtökohtaisesti etsimme tänne nuoria juuri läpimurtoa tekemässä olevia pelaajia.

Mitä ajattelit uutisesta, jonka mukaan sittemmin kahden vuoden jatkosopimuksen Jukureihin tehnyt valmentaja Risto Dufva oli tarjolla myös Pelicansin valmentajaksi?

– Tämä juttu on käsittääkseni käyty ennen meikäläisen aikaa. Eikä haittaa, vaikka olisi sinä aikana. Risto vaihtoi asiasta muutaman sanan kanssani, kun asia tuli julkisuudessa esiin. Uskon, että Risto on nyt meihin sitoutunut. Ihminen menee sinne, jossa kokee tulevaisuutensa parhaaksi. Jollekin motivaatio voi olla raha, jollekin toiselle jotain muuta.

Mitä mieltä muut seuran osakkaat olivat ehdotuksestasi, että teitte yhdessä syksyn kotipelissä hallilla aivan normaaleja talkoolaishommia? Taisit olla siivoojana ja toiseksi suurin seuran omistaja Jukka Toivakka kai makkaroita myymässä?

– Kaikki lähtivät innokkaina mukaan. Jukka Ahokas ilmoitti ensimmäisenä kestävänsä sadetta ja meni ohjaamaan liikennettä. Minä putsasin vessoja, koska se koettiin ikävimmäksi hommaksi. Suurimman omistajanhan oli otettava se tehtävä. Se oli aito jalkautuminen, ei mediatemppu (Jukurit ei asiasta todellakaan edes tiedottanut). Saimme pääsääntöisesti positiivista palautetta. Iltalehti taisi kirjoittaa toisinkin päin.

Millaisena näet SM-liigan tulevaisuuden vuosikymmenen kuluttua?

– Toi on vaikea kysymys uudelle tulokkaalle. Varmaankin kuin mikä tahansa asia nykymaailmassa. Töitä on tehtävä paljon pysyäksemme kilpailussa. Jos ajatellaan 15-24 vuoden ikäluokkaa, ei jääkiekkoilun seuraaminen ole varmastikaan mikään automaatio. Kaiken pitää uudistua. Ei me kilpailla jalkapalloilua tai hiihtoa vastaan, vaan esimerkiksi kotisohvaa vastaan. On syytä pohtia digitalisaation ja mobiiliapplikaatioiden jääkiekkoilulle tarjoamia mahdollisuuksia mielenkiinnon lisäämiseksi.

Jukurien tiistaisessa kotiottelussa HPK:ta vastaan oli paikalla noin 2000 katsojaa. Millaisella katsojakeskiarvolla Jukurit pysyy liigabisneksessä mukana?

– Meillä pitäisi olla 3400 henkeä hallissa, nykyisellä liiketoimintakaavalla. Nyt kai keskiarvomme on 3200. Jos aitiomääräämme kasvaisi 50 prosenttia (yhdeksästä noin viiteentoista) ja ne olisivat nykyisellä käyttöasteella, saisimme sen taloudellisen hyödyn, joka kotipelillä pitäisi saada. Mutta mitä siitä tulisi, jos väkeä olisi vain aitioissa?