Josh Gratton laittaa kaiken peliin joukkuekavereiden puolesta

Josh Gratton ei halua tapella huvin vuoksi, vaikka jäähyminuutteja on uralla kertynyt iso määrä. Kuva: Mikko Ruohola

Ässien Josh Gratton saapui ennen kauden alkua Poriin pienimuotoisen kohun saattelemana. Lähinnä tappelijana profiloitunut pelaaja oli SM-liigaan erikoinen värväys. Hän käytti nyrkkejään ensimmäisen kerran Suomessa viime viikon torstaina HIFK-ottelussa, ja palkinnoksi hänelle lätkäistiin kahakasta kahden ottelun pelikielto.

Gratton on tapellut urallaan aina. Se on ollut hänen työtään jääkiekkoilijana. NHL:ssä hän on pelannut 86 ottelua, ja jäähyminuutteja taalaliigassa kertyi 294. AHL:ssa tahti oli myös hurjaa, 280 ottelua ja 982 jäähyminuuttia. KHL:ssa 81 peliä toivat Grattonille 385 rangaistusminuuttia.

Hän on ollut valmis tekemään henkisesti ja fyysisesti erittäin kuluttavaa työtä yhden ison syyn takia.

- Olen aina kokenut, että joukkuekaverit ovat minulle kuin perhettä. Heidän puolestaan olen valmis ottamaan iskuja vastaan, ja tekemään kaikkeni puolustaakseni heitä kaukalossa, Gratton toteaa.

"Eniten minua on pelottanut se, että pettäisin jossain tilanteessa joukkuekaverini, tai jättäisin heidät pulaan"

Gratton ei olisi koskaan pelannut otteluakaan NHL:ssa pelkkien kiekollisten taitojensa ansioista. Maailman kovin liiga aukesi hänelle siksi, että hän oli valmis tappelemaan. Kivaa työ ei kuitenkaan aina ollut.

- Totta kai oli henkisesti raskasta, kun tiesi joutuvansa tappelemaan illasta toiseen yli sata kiloa painavan lihaskimpun kanssa, joka on lisäksi melkein pari metriä pitkä. En ole silti koskaan pelännyt tappelemista. Eniten minua on pelottanut se, että pettäisin jossain tilanteessa joukkuekaverini, tai jättäisin heidät pulaan, Gratton näkee.

NHL:ssa ja AHL:ssa tilanne oli pelaajalle selkeä, ja Gratton tiesi tarkalleen roolinsa. KHL:ssa kaikki muuttui entistä aggressiivisemmaksi, kun hän siirtyi Vitjazin paitaan.

"Tappeleminen ei ole missään nimessä ykkösjuttu minulle, vaikka se on usein roolini ollutkin"

- Se oli hullua aikaa. Seuran omistaja ilmoitti, miten meidän pitää pelata, ja siihen hommaan kuului isona osana tappeleminen. Sillä ei mielestäni ollut enää mitään tekemistä jääkiekon kanssa, enkä pitänyt hommasta erityisen paljoa. Sain kuitenkin seuralta palkkani, ja tein mitä minun käskettiin tehdä, Gratton paljastaa.

Suomeen hän saapui nimenomaan jääkiekon perässä. Vaikka jäähyminuutteja on vuosien varrella kertynyt hurja määrä, haluaa Gratton silti ensisijaisesti pelata jääkiekkoa. Ässissä tämä on mahdollista.

- Tappeleminen ei ole missään nimessä ykkösjuttu minulle, vaikka se on usein roolini ollutkin. Halusin tulla liigaan ja Ässiin nimenomaan pelaamaan kiekkoa. En minä silti peräänny, jos minut kaukalossa haastetaan, tai joku tekee pahaa joukkuekaverilleni.

"Peli ei voi olla täydellinen, ellei joukkueeni voita sitä"

- Olen aina ollut valmis suojelemaan muita jäällä, ja näin se on Suomessakin. Joskus tappelu voi myös herättää yleisön, ja saada oman joukkueen taistelutahtoa korkeammalle. En minä pelkästään huvikseni halua tapella kenenkään kanssa.

Jotain Grattonin luonteesta kertoo se, miten hän kuvailee täydellistä jääkiekko-otteluaan.

- Peli ei voi olla täydellinen, ellei joukkueeni voita sitä. Vaikka iskisin itse hattutempun, mutta häviäisimme siitä huolimatta, olisin kamppailun jälkeen pettynyt. Jos puolestaan saan peliaikaa ainoastaan minuutin, mutta saamme täyden pistepotin, olen onnellinen, Gratton painottaa.

Useiden jääkiekkoilijoiden mielestä juuri tappelijan tai nelosketjun raatajan rooli on yksi raskaimmista koko lajissa. Monelle fyysisen pelin erikoismiehelle uran loppuminen on ollut kova paikka, ja traagisiakin tarinoita on viime vuosina nähty.

- Tappelijan rooli on kiistatta vaativa, mutta paineita tuntee jokainen ammattijääkiekkoilija. Meidän kaikkien pitäisi jossain vaiheessa valmistautua uran päättymiseen, koska se on edessä ennemmin tai myöhemmin. Itse olen henkisesti hyvässä tilassa, ja yritän vain nauttia jokaisesta päivästäni lajin parissa.

Lisää aiheesta