Isällinen kosketus

Sheldon Brookbank on kahden lapsen isä. Hänen pojistaan Asher on lätkäjätkä. Kuvat: Esa Urhonen

Sheldon Brookbank puuhailee ulkona poikansa Asherin kanssa. Kaksikko antaa mailoillaan kyytiä sählypallolle.

Välillä peliväline karkaa penkan puolelle, mutta se ei haittaa. Sheldon on tottunut kaivamaan pelivälineitä hankalimmistakin paikoista.

Samaan aikaan Brookbankin toinen poika Bennett on sisällä leikkimässä. Asetelma on tyypillinen, sillä Asher on veljeksistä lätkäjätkä, Bennett on kiinnostunut enemmän junista ja kuorma-autoista.

– Olisihan se jännää, jos Asher joskus pelaisi kiekkoa. En kuitenkaan ole pakottamassa häntä mihinkään. En odota, että hän pelaa joskus NHL:ssä, Lukon kanadalaispuolustaja painottaa.

Se olisikin hieman ennenaikaista, sillä Asher täyttää vasta toukokuussa kaksi.

Brookbankille oli selvää, että hän haluaisi perheensä mukaan Raumalle, kun hän allekirjoitti Lukon kanssa sopimuksen. Brookbankit olivat perheenä myös viime talvena Venäjällä, kun perheenpää pelasi KHL-kiekkoa Ak Bars Kazanissa.

Nyt elämä on helpompaa.

– Elämä Venäjällä ei todellakaan ollut kovin helppoa. Ehkä se valmisti minua tähän, sillä nyt kaikki tuntuu todella paljon helpommalta, Brookbank puntaroi.

– Täällä kaikki puhuvat englantia ja kirjaimet ovat tuttuja. Ne eivät todellakaan ole pieniä asioita.

Suurimmat ongelmat Kazanissa olivat arkisia. Ruokakaupassa piti välillä todella miettiä, mitä hyllyssä oli.

– Aina ei tiennyt, oliko lihapakkauksessa nautaa vai hevosta, Brookbank päivittelee.

– Seura ei auttanut arjessa oikeastaan mitenkään. Meillä oli kyllä autonkuljettaja, mutta hän vain vei meidät kauppaan. Siellä sai olla omillaan.

Kaikki ei Kazanissa ollut vinossa, sillä Brookbank oli mukana menestyvässä joukkueessa. Ote Gagarin Cupista eli KHL-mestaruudesta kirposi vasta viimeisessä vaiheessa, sillä Pietarin SKA löi Kazanin finaalivaiheessa.

– Heillä oli oikein hyvä joukkue. He olivat parempia kuin me, Brookbank sanoo rehdisti.

Sheldon Brookbank tietää, että hänen peliuransa alkaa olla loppusuoralla. Isän hommia kuitenkin riittää vielä vuosiksi.

Kerran urallaan Brookbank on saanut kokea, miltä tuntuu olla parempi kuin kukaan muu. Hän oli keväällä 2013 osa Chicago Blackhawksin joukkuetta matkalla jääkiekon himoituinta palkintoa, Stanley Cupia.

– Se oli alusta asti kuin unta. Ei siitä tiennyt, oliko se totta vai ei. Oli uskomatonta nähdä, miten vaikeaa mestaruuden voittaminen oli. Niin monen asian pitää mennä nappiin, Brookbank henkäisee.

Hänen roolinsa ei ollut iso, sillä mies pääsi pudotuspeleissä pukemaan vain yhteen peliin. Siitä huolimatta hän oli koko ajan osa joukkuetta.

– Se on jotain, mitä en tule koskaan unohtamaan, mies vannoo.

Sheldon Brookbank sanoo olleensa aluksi varsin pihalla Lukon systeemeistä.

Tänäkin keväänä Brookbank pääsee yrittämään riemukasta päätöstä kaudelle. Lukon lähtökohdat pudotuspeleihin ovat tyydyttävät, sillä vaikka ryhmä ei pystynyt taistelemaan runkosarjan kärkisijoista, se sai pelinsä kuntoon pudotuspelien kynnyksellä.

– Oikea match up näyttelee pudotuspeleissä isoa roolia. Sen olen myös oppinut, että ensimmäinen pudotuspelisarja on yleensä se vaikein, Brookbank luonnehtii.

– Mahdollisuudet ovat aina olemassa, kun pudotuspeleihin pääsee. Meillä on kokenut joukkue, joten uskon mahdollisuuksiimme.

Millainen rooli on varattu ryhmän ainoalle Stanley Cup -voittajalle?

– Olen vain säveltäjä. En panikoidu, vaikka olisimme ahtaalla, Brookbank lupaa.

– Sen opin Chicagossa, että ne jätkät eivät panikoidu mistään. Pudotuspeleissä kaikki ei millään mene putkeen, ei siellä tule pelkkiä viiden maalin voittoja. Vaikka olimme ahtaalla, avainpelaajat pysyivät rauhallisina.

Brookbank on 35-vuotias kehäkettu, ”karriäärimies” kuten valmentaja Risto Dufva häntä kutsuu. Odotukset olivat tapissa, kun Lukko pestasi hänet kesken kauden.

"En tiedä. Aika lähellä loppua ollaan. Uraani on jäljellä ehkä vuosi, ehkä kaksi. Mikään ei kestä ikuisesti."

Hiljalleen Brookbank on kuitenkin löytänyt paikkansa Lukon kolmosparista. Hän on täyttänyt paikkansa, kun ei ole tarvinnut yrittääkään muuta kuin peruspakin peliä.

– Olin aluksi aika hukassa. Systeemit olivat täällä niin erilaiset, Brookbank myöntää.

– Kesti todella kauan, että sain rikottua vanhat tapani. Siihen meni melkein 30 peliä.

Vielä syksyllä Brookbank haaveili paluusta NHL:ään. Hän yritti Anaheim Ducksiin, mutta neljän vuoden takainen työnantaja ei palkannut puolustajaa enää.

Kun NHL-portti lyötiin kiinni, Brookbank oli realisti. Hänellä ei enää ole asiaa maailman kovimpaan kiekkoliigaan.

Sopimus Lukon kanssa kattaa vain kuluvan kauden. Tulevaisuus on täysin auki.

– En tiedä. Aika lähellä loppua ollaan. Uraani on jäljellä ehkä vuosi, ehkä kaksi. Mikään ei kestä ikuisesti.

Äänessä ei ole kaihoa vaan realismia.

Samaan aikaan Asher sutii pallon takakautta maaliverkkoon ja tarvitsee isänsä apua. Siinä hommassa annettavaa on vielä vuosiksi.

Lisää aiheesta