Inga Helimosta toinen Sinikeltainen kannattaja

Rauman Lukko myöntää Sinikeltainen kannattaja –palkinnon yksilölle tai yhteisölle poikkeuksellisen hienosta kannatustyöstä tai –teosta. Ensimmäisen tunnustuksen sai viime kaudella Raumam Boja. Toisen pokkasi tänään ennen ottelun alkua Inga Helimo.

Tuntui varmasti hienolta ottaa aplodeja vastaan rakkaalla Äijänsuon jäällä?

– Älä muuta sano! Taivaalliselta tuntui. Arvostan tämän todella korkealle. Vielä kun saisi kokea sen toisen mestaruuden, sanoi ikifaniksi tunnustautuva Inga.

Hänen edesmennyttä miestään Oiva Helimoa pidetään raumalaiskiekkoilun isänä. Inga on siis tavallaan raumalaiskiekkoilun äiti. Hän liittyi seuran jäseneksi vuonna 1948.

Rakkain muisto on vuodelta 1963. Inga saapui mestaruuden ratkaisevaan Lukko-Tappara -matsiin jo kaksi tuntia ennen ottelun alkua, jotta saisi parhaan paikan Äijänsuolta. Se tarkoitti silloin seisomapaikkaa kaiteen vieressä. Eväänä oli nakkeja ja lämmintä mehua. Mutta kannatti odottaa. Lukko voitti 6-3.

Lukko perusti kannattajaryhmän vuonna 1992. Perustavassa kokouksessa Cumuluksessa paikalla oli myös kuusi vuotta aikaisemmin leskeksi jäänyt Inga. Hänestä tuli yhdistyksen aktiivinen toimija.

– Kun mieheni kuoli, sanoin, että voisin muuttaa vaikka Lievestuoreelle, mutta Lukko pitää minut Raumalla.

- Mitään varsinaisia esikuvia ei toiminnalle ollut – oli vain huhuja sieltä ja täältä. Vieraspelimatkat tulivat heti hyvin suosituiksi ja niitä järjestettiin toivomusten mukaan. Olin aktiivisesti toiminnassa kolmetoista vuotta. Sitten ikä tuli matkailuun eteen ja 41 ansiotyövuotta alkoivat painaa askelissa. Tänä päivänä nautin valoisassa, katetussa, lämpimässä katsomossa tämän päivän huippujääkiekosta hyvien tuttavien keskellä.

Kotipeleissä hän elää aina täysillä mukana.

– Lukon pojille vastaisin aina kyllä. Mihin tahansa, hän sanoi hymyillen.