Inga Helimo muistelee miten jääkiekkoilu Raumalle tuli

Toisena Sinikeltaisena kannattajana palkittu Inga Helimo muistelee miten hän tuli Raumalle - ja jääkiekko seurasi pian perässä.

Inga tuli oppilaaksi Rauman Kauppaopistoon vuonna 1945. Opistossa hän tutustui tulevaan mieheensä Oiva Helimoon.

Rauman kaupungissa pelattiin silloin jääpalloa. Pelipaikkana oli nykyinen linja-autoaseman kenttä. Oli työpaikkojen ja oppilaitosten välisiä otteluita, joita silloin mielenkiinnolla seurattiin. Peleissä oli mukana myös Oiva Helimo.

Oiva valmistui opistosta ja sai työpaikan Rauma-Repolan telakalta. Siellä sodankäyneiden poikien kesken keskusteltiin mitä Raumalla voi urheilun saralla harrastaa. Kesä oli mahdoton vuodenaika, täällähän asukkailla oli veneitä, joilla heti vapaa-ajan alettua suunnistettiin saaristoon. Suunnistus sentään sopi kuvioihin, mutta Helimon entinen kesälaji – pesäpallo – ei oikein ottanut tulta.

Helimo otti puheeksi hänelle ennestään Loimaalta tutun palloilulajin – jääkiekon. Sitä ei täällä vielä pelattu, välineet ja säännöt olivat vieraita. Rauman talvet olivat mitä olivat. Luonnonjäitä oli useimmiten vasta tammikuussa. Olosuhteista huolimatta uteliaisuus poikien keskuudessa heräsi ja Helimo pyysi entiseltä seuraltaan Loimaan Palloilijoilta lainaksi varusteita ja mailoja. Niitä sitten yhdessä ihmeteltiin ja koeteltiin.

Kipinä oli syttynyt. Varusteita valmistettiin omin voimin, puseroiksi saatiin samanlaiset vihreät armeijan ylijäämävaraston puserot. Tyttöystävät kutoivat pipot ja niin edelleen. Ruotsista tilattiin jääkiekkoluistimet. Varoja toimintaan hankittiin ohjelmallisilla iltamilla. Kaikki työ tehtiin vapaaehtoistyönä.

Niin mahdottomilta kuin pitkä maila ja muut varusteet olivat alussa tuntuneetkin, niin vaikeudet voitettiin ja tänne rannikkokaupunkiin saatiin vähitellen ammattivalmennusta ja neuvojaa. Pekka Wallenius on kirjassaan “Lämäri lähtee sydämestä” vuodelta 1986 kertonut seikkaperäisesti miten yleisurheiluseura karvain hampain otti jääkiekon ohjelmaansa.

Vuonna 1947 valmistui Rauma-Repolan alueelle matalalaitainen kaukalo. Jos oli jäätä – pelattiin, jos oli lunta – kolattiin.

Helimon perheeseen syntyi poikavauva 1948. Silloin Inga näki pelistä yleensä vain kolmannen erän, vauvahan olisi koko pelin aikana paleltunut. Aina ei lapsenvahtia löytynyt, mutta kentälle oli päästävä. Sama jatkui kun toinen poika syntyi ja Inga palasi työelämään 1954.

Todella huonot jääolosuhteet pistivät Lukon poikien ajatukset lentämään ja kaipailemaan silloin jo kahdessa kaupungissa olevaa tekojäärataa. Silloin oli jäätä Helsingissä ja Tampereella.

Pekka Walleniuksen kirja “Rauman Ihme” kertoo tuon mahtavan, silloisissa oloissa mahdottoman hankkeen toteutumisesta. Uusi rata avattiin 23.10.1961 ja sen myötä Lukko voitti ensimmäisen mestaruutensa 26.2.1963.

Tekojää katettiin 1970 ja se siirtyi kaupungille 1985.