Ilves Liiga-historian suurin kasvattitehdas, TPS ja Jokerit 2010-luvun ykkösiä – Kärpät MM-kone

Ilveksellä on mennyt viime aikoina heikosti, mutta ainakin yhdellä mittarilla, omien kasvattien määrällä, se on yhä Liiga-historian ykkönen. Tosin 2010-luvulla monet muut Liiga-seurat ovat kirineet aivan rinnalle sekä TPS ja Jokerit jopa ohi.

Eniten neliöitä Liigan kasvattikartalla viimeisten 40 vuoden aikana ovat kuitenkin vallanneet paradoksaalisesti sekä maaseutu että pääkaupunkiseutu. Sama pätee myös MM-kisapelaajistoon.

Maaseudun – ja pääkaupunkiseudun – noususta huolimatta on edelleen nähtävissä harmittava alueellisen epätasa-arvon merkki. Lätkäkapitalismi pitää vieläkin tukevalla otteellaan kiinni Suomen vapaasta kiekkokansasta.

Kiekkoareena listasi Liiga-historian kasvatit seuroittain ja eritteli myös MM-kisoihin päätyneet. Listauksen periaatteet löytyvät jutun lopusta.

Ilves Liiga-historian suurin pelaajahautomo

Liiga-historian aikana on pelannut eniten Ilves-kasvatteja, 225 (ks. taulukko 1). Ero seuraavaan on suuri: kakkosen, Kärppien, Liiga-joukkueissa on pelannut 163 omaa kasvattia. Lähtöseuran mukaan laskettuna Ilveksen ero muihin on vieläkin selvempi.

Taulukko 1. Liiga-pelaajat kasvatti- ja lähtöseuran mukaan. Pelaajat sijoitettu vuosikymmeneen ensimmäisen Liiga-kauden perusteella. Omavaraisuus-% kertoo pelaajien lähtöseuran osuuden kasvattiseurasta. 3 korkeinta arvoa keltaisella. Lähde: Eliteprospects.com.

Ilves on myös hyvin ”omavarainen”. 89 prosentille takkuturkkikasvateista Ilves on myös alkuperäinen lähtöseura. Kärppien vastaava omavaraisuusaste on 73 %.

Kannattaa toki huomioida, että tämä vuosi mukaan lukien Kärpillä on takanaan 29 ja Ilveksellä 42 Liiga-kautta. Tämä korostaa Kärppien pelaajatuotannon merkittävyyttä. Vain neljä joukkuetta (Ilves, HIFK, Tappara ja TPS) ovat olleet mukana koko Liiga-ajan. Lukolta ja Ässiltä löytyy yksi 1980-luvun kausi divarissa.

Mikäänhän ei tietystikään estä kasvatteja pelaamasta ylimmällä sarjatasolla, vaikka oma seura siellä ei pelaisikaan, mutta varsin suuri merkitys nuoren oman edustusjoukkueen Liiga-statuksella on. Esimerkiksi KooKoolla oli 1980-luvulla 14 ja 2000-luvun liigattomalla ensimmäisellä vuosikymmenellä vain 3 kasvattia.

Ilveksen juniorituotanto ei kuitenkaan ole vain historian havinaa. Ilves on tuottanut Liiga-kasvatteja eniten myös 2000-luvulla (83), kakkosena on Jokerit (71) sekä TPS (71) ja kolmantena HIFK (62). 2010-luvun osalta Ilveksen (28) edellä ovat TPS (36) ja Jokerit (29).

Tappara, Ässät ja Lukko olivat 1970-luvulla Ilveksen jälkeen suurimmat kasvattitehtaat, mutta ne ovat jääneet selvästi kärjestä jälkeen viimeisten vuosikymmenten aikana. Tampere, Pori ja Rauma saivat aikoinaan etua siitä, että niissä alettiin harrastaa jääkiekkoa varhain. Erityisesti JYP, Kalpa ja HPK ovat kiilanneet junioritoiminnassa edellä mainittujen rinnalle tai ohi.

Onko määrä laadun tae?

Laaja juniorituotanto ei kuitenkaan ole menestyksen suoraviivainen tae. Hyvä vertailukohta Ilvekselle on samoilla kulmilla pyörivä naapuri, Tappara. Se on tuottanut 32 prosenttia vähemmän Liiga-pelaajia kuin Ilves. Automaattista menestystä kasvattien määrä ei kuitenkaan ole merkinnyt: Liigan aikana Ilves on saanut 6 mitalia, Tappara 19.

Usein omien kasvattien korkea lukumäärä kertoo pienestä budjetista. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla oli mahdollista pärjätä omilla junnuilla. Sen jälkeen kansallinen taso on huomattavasti laajentunut – jos seura ei hanki ulkopuolisia vahvistuksia, joku muu varmasti hankkii.

Pohjoisesta kisakoneeseen

MM-kisapelaajissa Ilves ei dominoi aivan samalla tavalla kuten kasvateissa, vaikka kärkikolmikossa se on siinäkin (ks. taulukko 2).

Liiga-aikaisia MM-edustuksia on eniten Kärppä-kasvateilla (35) toisena TPS (27) ja kolmantena Ilves sekä Tappara (25). Saipa on tuottanut Liiga-vuosiin nähden MM-ainesta silmiinpistävän vähän.

Taulukko 2. MM-kisapelaajat kasvatti- ja lähtöseuran mukaan. Pelaaja sijoitettu vuosikymmeneen ensimmäisen MM-edustuksen mukaan. Lähde: Eliteprospects.com.

Vaikka Ilveksellä on ollut Liiga-aikana merkittävästi enemmän junioreita kuin Tapparalla, ja se on tuottanut selvästi enemmän Liiga-pelaajia, MM-pelaajia niiden kasvateista on tullut saman verran. Pieniä hiipumisen merkkejä on havaittavissa myös tällä mittarilla: 2000-luvulla Ilves-kasvateista on tullut 5 MM-pelaajaa, Tapparasta 7.Toki MM-paikkaan vaikuttaa epäsuorasti seuran Liiga-menestys ja kuka on ollut valmentajana (vrt. Kalevi Nummisen päävalmentaja-ajat).

1970-luvulla maajoukkue-edustuksia keräsivät eniten Tapparan (7), Ässien (6) ja Ilveksen (5) kasvatit. Pääkaupunkiseudun osuus MM-kasvateista vielä 1970-luvulla oli hämmästyttävän pieni.

1980-luvulla tamperelaisten ohella kärkikolmikkoon nousi Kärpät (9). TPS oli 1990-luvun kunkku (10). Koko 2000-luvulla Kärppien (16) jälkeen MM-pelaajia on noussut eniten Jokereista (11), TPS:stä (8) ja HPK:sta (8).

Peräti 23 prosenttia kaikista Liiga-aikaisista Kärppä-kasvateista on pelannut MM-kisoissa. Se on huikea saldo. Eikä voida väittää, että se olisi vain ”puolen Suomen” ansiota, sillä 80 prosentille Kärppien MM-pelaajista Kärpät on myös alkuperäinen lähtöseura.

Erityisesti lähtöseuran osalta Kärppien (28), TPS:n (24), Ilveksen (24) ja Tapparan (23) MM-pelaajien kokonaismäärä on varsin lähellä toisiaan, ne muodostavatkin selkeän kärkinelikon.

Pääkaupunkiseudulla valtava kirjo joukkueita ja paljon seuranvaihtoja

Pääkaupunkiseudun kasvattidynamiikka eroaa selvästi muista kaupunkiseuduista. Sekä Bluesin (34 %) Jokereiden (59 %) kuin HIFK:nkin (59 %) kasvattiomavaraisuudet ovat erittäin alhaisia muihin Liiga-joukkueisiin verrattuna.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pelaajat olisi riistetty suoraan böndeltä, vaan pääkaupunkiseudulla on tyypillistä, että vasta C-juniori-iässä siirrytään isompiin seuroihin. Pääkaupunkiseudun suuret eivät siis riistä maakuntien vaan metropolin omaa periferiaa.

Pääkaupunkiseudun lähtöseuralista on hengästyttävä (suluissa Liigassa pelanneiden lukumäärä): Espoon Jääklubi (37), Etelä-Vantaan Urheilijat (23), Espoon Jäähonka (19), Karhu-Kissat, Helsinki (17), Tikkurilan Jää-Veikot, Vantaa (16). Espoon Kiekkoseura (15), HJK (14), Keravan Shakers (13), Espoon Palloseura (12), Järvenpään Haukat (11), GrIFK, Kauniainen (11), Kiekko-Vantaa (9), Oulunkylän Kiekko-Kerho, Helsinki (6), Helsingin Kojootit (6), Itä-Helsingin Kiekko (5), Nurmijärven Kurra (5), Helsingin Kiekko-Tiikerit (4), Pitäjänmäen Tarmo, Helsinki (3).

Myös pääkaupungin vaikutuspiiriin kuuluvien Hyvinkään ja Riihimäen panos Liigalle on ollut merkittävä. Riihimäen Nikkareista on tullut 17 ja Hyvinkään Jää-Ahmoista 21 Liiga-pelaajaa. Lähes kaikki Nikkareiden ja Jää-Ahmojen pelaajat ovat nousseet Liigaan 2000-luvulla – kyseessä on siis melko tuore ilmiö.

Hyvinkään Jää-Ahmojen paitaa ovat kantaneet mm. Sami Helenius, Teemu Laakso, Lauri Tukonen, Jari Sailio ja Petteri Wirtanen. Nikkari-taustaa on esimerkiksi Kasper ja Max Kenigillä sekä Leijonien päävalmentajana paremmin tunnetulla Jukka Jalosella.

Pääkaupunkiseudun ja erityisesti Espoon seurakirjo laittaa miettimään, onko laajalla rintamalla sinänsä ollut jonkinlainen rooli juniorimenestyksessä. Blues on nimittäin hallinnut 2010-luvulla A-, B- ja C-junioreiden SM-sarjoja aivan ylivoimaisesti.

Vuoden 2010 jälkeen on ollut tarjolla 18 juniorimitalia – Blues on napannut niistä 16. Sitä voi kait kutsua menestykseksi. Ovatko lahjakkaat juniorit saaneet tai joutuneet ottamaan ensin pienemmissä seuroissa isomman roolin, jonka omaksumisesta on ollut myöhemmin hyötyä?

Päinvastoin kuin pääkaupunkiseudulla, Tampereella on käynyt siten, että suuri osa junioritoiminnasta on keskittynyt vain kahteen suureen, Ilvekseen ja Tapparaan. KOO-VEE:stakaan ei ole noussut yhtään Liiga-pelaajaa tällä vuosikymmenellä.

Vielä 1970-luvulla KOO-VEE oli iso Liiga-kasvattitehdas. Silloin KOO-VEE:lla oli Liigassa enemmän omia kasvatteja kuin Tapparalla. Iso kiitos siitä tietysti kuuluu silloiselle Liiga-statukselle, mutta kaikkea ei sekään selitä – lahjakkuuksien keskittyminen vain Tampereen kahteen isoimpaan 1970- ja 1980-lukujen jälkeen on ollut ilmeistä. Tampereen ympäryskunnista on selvästi nousemassa lahjakasta pelaaja-ainesta, mutta vielä se ei merkittävästi tilastoissa näy.

Liiga-joukkueiden ulkopuolelta mainittakoon vielä Joensuun Jokipojat ja Savonlinnan SaPKo. Jokipojat on antanut Liigalle 49 ja SaPKo 42 pelaajaa. C-juniori-ikäisenä SaPKon paitaa ovat kantaneet mm. Joonas ja Tuukka Rask, Ville Leino, Raimo Hirvonen, Jarkko Immonen, Jukka Laamanen, Jarmo Myllys ja Pekka Tirkkonen. Jokipoikien ja SaPKo:n kasvattihistoria on huomattavasti pidempi kuin Hyvinkään Jää-Ahmojen ja Riihimäen Nikkareiden.

Pääkaupunkiseutu ja maaseutu suurimmat nousijat

Tarkastellaan pelaajakehitystä vielä laajemmassa kuvassa. Taulukossa 3 on jaoteltu Liiga-pelaajat pääkaupunkiseudun, muiden Liiga-paikkakuntien ja Liigan ulkopuolisten paikkakuntien mukaisesti.

Verrataan näiden alueiden lähtöseurojen %-osuutta kaikista pelaajista 1970- ja 2010-luvulla: pääkaupunkiseutu 7 %/22 %, muut Liiga-paikkakunnat 61 %/48 %, Liigan ulkopuoliset paikkakunnat 12 %/28 %.

Taulukkko 3. Liiga-pelaajat lähtö- ja kasvattiseuraan mukaan. Pelaaja sijoitettu vuosikymmeneen ensimmäisen MM-edustuksen mukaan. Lähde: Eliteprospects.com.

MM-kisapelaajien osalta muutos on ollut vieläkin selvempi 1970- ja 2010-lukujen välillä: pääkaupunkiseutu 5 %/23 %, muut Liiga-paikkakunnat 81%/49 %, Liigan ulkopuoliset paikkakunnat 14 %/28 % (ks. taulukko 4).

Taulukko 4. MM-kisapelaajat lähtö- ja kasvattiseuran mukaan. Pelaaja sijoitettu vuosikymmeneen ensimmäisen MM-edustuksen mukaan. Lähde: Eliteprospects.com.

Pääkaupunkiseudun ja maaseudun panos on lisääntynyt 40 vuoden aikana merkittävästi. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että vielä 1970-luvulla jääkiekko oli ensisijaisesti suurten maakuntakeskusten laji. Sen jälkeen jääkiekosta on tullut koko maan laji. Pääkaupunkiseudun merkittävää kehitystä selittää ainakin osittain myös väestömäärän valtava kasvu.

Maakunnissa ja pienissä seuroissa on opittu valmentamaan, harrastajamassat ovat kasvaneet ja erityisesti tietysti jäähallien määrä on lisääntynyt. Syksyllä 1975 Suomessa oli 13 jäähallia, nyt yli 200.

Tätäkö se Marx tarkoitti?

Kokonaisuutena alueelliset erot ovat siis tasoittuneet. Pääkaupunkiseutu ja maaseutu ovat ottaneet maakuntakeskuksia kiinni. Taitaa muuten olla itsenäisen Suomen ainoita mittareita, joilla pääkaupunkiseutu ja maaseutu ovat kulkeneet samansuuntaisesti.

Yhdestä asiasta voi kuitenkin olla huolissaan.

Lähtöseuran jälkeen pelaajat siirtyvät suuriin seuroihin. Isot keskukset imevät lahjakkuudet periferiasta: lähtöseuran mukaan laskettuna Liiga-paikkakuntien ulkopuolelta tulevien pelaajien osuus Liiga-pelaajista 2010-luvulla oli 28 prosenttia, mutta kasvattiseurojen osalta vain 16. Joku nappaa parhaat rusinat pullasta.

Sama ilmiö toistuu metropolialueen sisällä. Lähtöseuralla mitattuna Bluesin, Jokereiden ja HIFK:n osuus kaikista Liigassa 2010-luvulla pelanneista pelaajista on 7 prosenttia mutta kasvattajaseuran mukaan 17 prosenttia.

Joku voisi kysyä, että eikös se maailma juuri näin tuppaa pyörimään: lahjakkuudet siirtyvät isompiin ympyröihin – ja kysyjä onkin eittämättä asian ytimessä. Pyyteetön nuorisotyö luo ylijäämää, jonka keskus viekoittelee omakseen. Lahjakkuudet houkutellaan irti synnyinsijoiltaan rahan ja menestyksen, helppojen voittojen, varjolla.

Herää väistämättä kysymys, tapahtuuko tässä alueellisesti juuri se mistä Karl Marx varoitti? Pääoma riistää työläistä, keskus periferiaa. Tuloksena on pääoman ja lahjakkuuksien keskittyminen, polarisaatio, reuna-alueiden kurjistuminen.

Periferian talous on riippuvainen ulkoisista sykäyksistä ja alisteinen keskusten tarpeille, minkä asetelman voivat korjata vain yhteiskunnan sosiaalistaloudelliset muutokset, konflikti keskuksen ja periferian välillä tai vallan hajautus.

Olisiko asialle tehtävissä jotain? Ilman muuta, muuttokielto. Esimerkiksi Tanskassa säädettiin vuonna 1733 työvoiman turvaamiseksi talonpoikien muuttokielto, ja samankaltainen säädös on ollut voimassa Suomessakin. Ei se olisi sen kummempi ratkaisu kuin muurikaan.

Barrikaadeille. Torille. Keskusta, SKDL, Liigan pelaajayhdistys – yhtykää kansalliseen rintamaan. Kuntavaalit lähestyvät, kuka ottaa lätkäkapitalismin sorrosta kopin.

Kasvatti- ja lähtöseura – miten tiedot kerättiin

Tiedot koottiin Eliteprospects.com-sivustolta. Se on talkoovoimin ylläpidetty sivusto, jossa on lähes puolen miljoonan pelaajan tiedot. Kaikki Liiga-pelaajia koskevat kasvattitiedot käytiin läpi ja tarvittaessa täydennettiin muiden kirjallisten lähteiden perusteella.

Kasvatit voidaan jaotella joko lähtö- tai kasvattajaseuran mukaisesti. Lähtöseuralla tarkoitetaan joukkuetta, jossa pelaaja on aloittanut pelaamisensa. Kasvattajaseuraa pelaaja on edustanut C-juniori-iässä. Yksiselitteisiä määritelmiä eivät ole nekään, koska pelaajapolku voi olla hyvinkin monimutkainen.

Listauksessa ovat mukana Suomen kansalaiset, jotka ovat pelanneet lapsuus- ja nuoruusvuotensa Suomessa. Kriteerin täyttäviä pelaajia oli 2755. Näiden pelaajien osalta tieto lähtöseurasta löytyi 88 ja kasvattajaseurasta 93 prosenttisesti. 2000-luvun tiedot ovat varsin kattavat: lähtöseura tiedetään 98 ja kasvattiseura 99 prosenttisesti.

Kasvatti- ja lähtöseuratiedot puuttuvat yleensä sellaisilta pelaajilta, jotka ovat pelanneet vähän tai joiden ura ei ole ollut muuten erityisen vaikuttava. Siten puutteelliset tiedot eivät hetkauta kokonaiskuvaa.

Liiga-seurojen kasvateissa on paljon sellaisia, joilla on vain muutama Liiga-peli vyöllään. Heidät on otettu mukaan tuuraamaan tai peli voi olla ikään kuin jonkinlainen palkinto. Jos mukaan otettaisiin vain esimerkiksi yli 5 Liiga-peliä pelanneet, Liiga-seurojen painoarvo olisi hieman alhaisempi.

Liigaan-pelaajia kasvattaneiden seurojen skaala on varsin leveä reilun 40 vuoden ajalta. Eliteprospectin sivuilta löytyi 105 yksittäistä kasvattiseuraa ja 167 lähtöseuraa.