Ikuisen penkkivahdin paikka loistaa

Helmikuun kymmenes päivä. Lukon liigajoukkue on jo tovin puurtanut Äijänsuon harjoitusjäähallin kaukalossa, kun kumimattoa pitkin paikalle juoksee maalivahti.


Johannes Selin on saanut pikakomennuksen mukana, sillä Oskari Setänen ja Simon Nielsen palvelevat maajoukkuetehtävissä.


Kyseessä ei ole aivan ensimmäinen kerta, kun Selin on pyydetty edustuksen mukaan, mutta nuoren maalivahdin myöhästyminen ei vaikuta hyvältä jutulta.


Kymmenen kuukautta myöhemmin tilanteelle on helppo nauraa.


– Yllättävän hyvin ne treenit menivät, vaikka alkulämpöä ei tainnut olla kuin oikeassa pohkeessa, Selin naurahtaa.


Joukkueenjohtaja Mika Kuosmasen puhelinsoitto tavoitti hänet tuntia ennen harjoituksia. Veskari oli juuri lähdössä Mynämäeltä mammansa luota.


– Myönnetään, että en ihan noudattanut nopeusrajoituksia. Enkä ole ikinä laittanut varusteita päälle niin nopeasti.


Kopissa paloi vielä arvokkaita hetkiä, kun huoltajakonkari Matti Koskinen istahti viereen höpöttämään.


– Varmaan yritti saada minut myöhästymään, Selin arvelee.


Vihje mahdollisuudesta
nosti motivaatiota


Niihin aikoihin kylvettiin siementä Selinin tätä kautta varten. Hän tuntui jumittuneen ikuiseksi luukkuvahdiksi. Oskari Setänen vei peliajan Lukon junnuissa, eikä HC Satakunnastakaan kuin kakkosveskarin posti.


Setäselle alettiin kuitenkin pedata liigapaikkaa, ja Lukko halusi Selinin jatkavan A:ssa. Se oli lupaava viesti.


– Kevät ja kesä menivät hyvällä motivaatiolla. Siitäkin oli apua, että pääsin kesäksi liigajoukkueen mukaan, Selin kertoo.


– Ei sitä motivaatiota sinällään ole tarvinnut kaivaakaan, kun ei ole koskaan ollut mikään supertähti. Aina sitä on ajatellut, että ehkä sitten joskus.


Selin vaihtoi Laitilan Jyskeestä Lukkoon C-ikäisenä. Pari joukkuekaveria oli käynyt Raumalla näyttäytymässä, ja heidän mielestään Selin oli parempi kuin Lukon silloiset maalivahdit.


Selin meni harjoituksiin, ja häntä pyydettiin tulemaan toistekin.


– Sitä ennen olin varmaan naivisti ajatellut, että menen Laitilan Jyskeestä SM-liigaan, hän kuittaa.


Luukkuvahtina
jo SM-liigassakin


Päätös tiesi sitä, että harrastukselle piti uhrata entistä enemmän aikaa, sillä Selin asui Mynämäellä. Hänen vanhempansa kuskasivat jälkikasvuaan yleensä Laitilaan, josta matka jatkui pelikavereiden kanssa kimppakyydillä.


Monena vuonna hän on muodostanut maalivahtitandemin Oskari Setäsen kanssa. Kaksikko kamppailee peliajasta, mutta siviilissä he ovat parhaat ystävät ja viettävät todella paljon aikaa yhdessä.


Tänä syksynä Selin on saanut kantaa torjuntavastuun A-nuorissa, ja Setäsen epäonni avasi oven SM-liigaankin. Hyvän ystävän polvivamman takia hän nousi hetkeksi Ryan Zapolskin kakkosvahdiksi.


– Kun se oli vielä Ässät-peli, niin ei parempaa peliä voi olla, Selin arvioi.


– Perhosia oli mahassa paljon, vaikka luukku onkin vain luukku. Täytyy siinäkin olla valmis, sillä ei siihen ketään puistonpenkiltä voi ottaa.


Mynämäen toiseksi
kuuluisin ihminen


Nykyään Selin asuu Raumalla, mutta juuristaan hän on edelleen ylpeä. Hän mainostaa itseään Mynämäen toiseksi kuuluisampana ihmisenä.


Ykkösen tittelin saa liikemies Toivo Sukari.


– ”Topi” on brändännyt itseään vähän liikaa maskulaiseksi. Tällä hetkellä tosin tuntuu, että paikallisen salibandyseuran pelaajat rupeavat olemaan kuuluisampia, kun nousivat ykkösdivariin, Selin tokaisee.


Mutta ei hätää. Rauman kuuluisimman mynämäkeläisen titteliä Seliniltä ei viedä.