IFK:lla yksitoista ulkomaalaista

HIFK:n kokoonpanossa viime lauantaina Äijänsuolla oli seitsemän ulkomaalaispelaajaa: Jason De Santis, Corey Elkins, Hari Janos, Austin Block, Braden Birch, Petr Stloukal ja

Brad Thiessen

.

Eikä siinä vielä kaikki. Kokoonpanosta puuttuivat loukkaantuneet ja muuten vain yli jääneet vierastyöläiset: Rico Fata, Oscar Eklund, Tommy Wargh ja Trevor Gillies.

Jos tämä joukko nakkaisi passinsa pöytään, kasasta löytyisi Kanada, USA, Ruotsi, Tsekki ja Unkari. Kenties Italiakin. Fatalla on saapasmaan passi kakkospelikorttina Euroopan siirtomarkkinoilla.

Suomessa Fata, 33, ei Italian passia tarvitse. Ensinnäkin siksi, että yli 200 NHL-peliä on riittävä meriitti. Mutta myös siksi, että nykyisin Fatan voi kirjata kokoonpanoon reilusti kanadalaisena.

Vielä viime kaudella oli toisin. SM-liigassa oli voimassa seurojen tekemä herrasmiessopimus vierastyöläisten määrästä. Niinpä Lukkokin rekisteröi pesunkestävän kanadalaisen Justin Azevedon portugalilaisena. Näin hän kävi EU-pelaajasta.

Täksi kaudeksi SM-liiga luopui laittomaksi todetusta ulkomaalaiskiintiöstä kokonaan. HIFK on räikein esimerkki siitä mihin tämä voi johtaa. No, eipä Turun Palloseurakaan kauas jää. Tepsillä on kahdeksan ulkomaalaista.

Ennen puhuttiin ulkomaalaisvahvistuksista, tänään vain ulkomaalaispelaajista.

HIFK:n vierasmaalaisista vain harvat ovat tuttuja ns. suurelle urheiluyleisölle. Nimekkäin taitaa olla Gillies. Ja hänkin loi NHL:ssä maineensa tappelijana.

HIFK:n pelaajabudjetti on Suomessa toiseksi suurin. Lisäksi seura operoi pääkaupunkisedulla, jolla pelaajatarjonta on runsasta.

Miksi tällainen mahtiseura rekrytoi täytepelaajia ympäri Eurooppaa?

Luultavasti siksi, että ulkomaalaisen voi saada selvästi halvemmalla kuin suomalaisen jo osaamisensa näyttäneen liigapelaajan.

NHL:ssä vuosipalkat lähtevät noin miljoonasta taalasta, mutta farmisarjassa pelaaja tienaa paljon vähemmän kuin saman tason mies Euroopan huippusarjoissa.

Kun kansallisuuksista ei tarvitse välittää voi Euroopan pienemmistä kiekkomaista tehdä todellisia löytöjä. Muuan slovenialaispakki jäi jalkoihin, mutta vastaavasti tanskalaiset hurmasivat Lukossa viime kaudella. Hyvä muistaa, etteivät he suoraan NHL:ään menneet, vaan koukkasivat Ruotsin kautta.

Se, mikä on seuralle hyväksi tänään tässä ja nyt, voi kuitenkin kostautua huomenna. Menestyvän seuran pitää pystyä tuottamaan omia maajoukkuemiehiä ja NHL-tähtiä. Miksei myös sellaisia huippuja, joita voi myydä kovalla rahalla kesken sopimuskauden Venäjälle.

Ja se, mikä on hyväksi yhdelle seuralle, ei aina ole lajille eduksi. Miten käy maajoukkueen, jos ulkomaalaisten määrä merkittävästi tästä kasvaa?

Osviittaa voi hakea Englannin futismaajoukkueesta tai Saksan kiekkomaajoukkueesta. Jäljet pelottavat.