”Hyvä Lukon on mällätä, kun niillä on se firma”

Yli 40 vuotta Helsingissä asuneena minua on aina kiinnostanut, mitä sikäläiset ihmiset synnyinseudustani ajattelevat. Meri, merenkulku ja meriteollisuus mainitaan usein. Monet muistavat vielä nimen Rauma-Repola. Nortamo ja hassulta kuulostava murre ja Vanha Rauma ovat tehneet vaikutuksen täällä käyneisiin. Pitsikin tulee puheeksi.

Mutta riippumatta siitä, onko kaupunki ollut käyntikohteena vai ei, Lukko on ylitse muiden. Sen mainitsee spontaanisti kaksi kolmesta. Lukko on niin vahva osa Rauman brändiä, että jos kaupungin vaakuna suunniteltaisiin nyt, sen kuuluisi olla siinä, heraldisten lehvästen ympäröimänä.

Jos raumalaisuus pitäisi määritellä seitsemällä sanalla, tarjoaisin seuraavaa: ”Kesällä meri, talvella Lukko, puutalot ympäri vuoden.”

Tiedän, että toisinkin ajatellaan. Että jääkiekkoväellä on taipumusta liioitella touhujensa merkitystä. Mutta poikkeuksellisia ja kestäviä saavutuksia harvemmin syntyy ilman palavaa innostusta.

Raumalaisjääkiekkoilun taustavoimat ovat kyenneet poikkeuksellisiin ratkaisuihin. Kovan paikan edessä oltiin esimerkiksi 1990-luvulla, kun Bosman-tapauksen myötä seurojen taseisiin omaisuudeksi kirjatut pelioikeudet muuttuivat arvottomiksi. Ammattimaisessa joukkueurheilussa oli pakko tehdä rakennemuutos.

Näin pienellä talousalueella perinteiset rahoitusmuodot - lipputulot, mainos- ja sponsoritulot sekä bingo - osoittautuivat riittämättömiksi. Täällä tehty voimakas satsaus urheilun ulkopuoliseen yritystoimintaan oli rohkea päätös ja kaikkea muuta kuin riskitön. Tänään tunnemme siipien kantavan.

Olen kymmeniä kertoja kuullut ja lukenut helsinkiläisen median ja urheiluvaikuttajien pilkallisen toteamuksen, että ”mikäs on raumalaisten mällätä, kun niillä on se firma”. Muutaman kerran olen myös saanut tilaisuuden vastata, että mikään ei estä yrittämistä; tehkää perässä.

Lukko-yhteisön taloudelliset resurssit otetaan tori- ja nettiparlamenteissa itsestäänselvyytenä, jota vastaan on joka vuosi oikeus odottaa ellei liigamestaruutta niin ainakin mitalisijaa.

Se, että näin pienessä kaupungissa pelataan liigatason jääkiekkoa, on valtava saavutus. Se, että täällä tehdään näin laajamittaista juniorityötä, on valtava saavutus. Se että täällä on hyvät olosuhteet niin kilpailutoimintaan, harjoitteluun kuin harrastamiseenkin, on valtava saavutus.

Näiden rinnalla se, mikä on edustusjoukkueen kulloisenkin pelikauden sarjasijoitus, on sittenkin sivuseikka. On toki mahtava bonus, jos ylletään pelaamaan kärkisijoista, mutta jatkuvuus on saavutus, johon Raumalaiskiekkoilun Tuen perustajat tähtäsivät. Siinä on onnistuttu.

Ja kyllä se Kanada-maljakin sieltä vielä tulee uudelleen.

Jussi Isotalo

Lyhennelmä puheesta


Raumalaiskiekkoilun Tuen 45-vuotisjuhlassa