Historia toistaa itseään TPS:ssä - jalkeilla kaksi hyvää veskaria

Kumpikin TPS-maalivahti on tyytyväinen tämän kauden esityksiinsä. Perjantain Sport-ottelussa maalilla seisoo Aleksandar Georgijev. Kuva: Europhoto/Jukka Rautio

TPS:llä on pitkä historia tasaisista maalivahtikaksikoista. Viime kaudella vastuuta jakoivat Teemu Lassila ja Oskari Setänen. Mestaruuskaudella 2009–10 Atte Engren ja David Leggio jakoivat työt puoliksi aina kultajuhliin asti. Kauempaa historiasta muistetaan esimerkiksi Antero Niittymäen ja Fredrik Norrenan muodostama tandem sekä Norrenan taistelut peliajasta milloin kenenkin kanssa.

Tämä kausi näyttää olevan yksi luku lisää samaan jatkumoon. Setänen ja Aleksandar Georgijev jakavat vastuuta parin pelin pätkissä, ja tulokset puhuvat puolestaan.

19 ottelua pelanneen Setäsen päästettyjen maalien keskiarvo on erittäin hyvä 2,07, 13 ottelua torjuneella Georgijevilla vielä komeampi 1,67. Mikä tärkeintä, joukkue tuppaa voittamaan, seisoo tolppien välissä kumpi tahansa.

Varsin tasainen kuormanjako tuntuu kelpaavan kummallekin portinvartijalle.

–Tämä on tehty fiksusti. Pelejä on jaettu järkevästi, esimerkiksi minä en ole tainnut kertaakaan olla kokonaista viikkoa pelaamatta. Rytmi pysyy päällä. Täytyy antaa valmennukselle kiitosta, että vuorottelu on hoidettu näin järkevästi, Setänen kertoo.

–Minulla on ollut pelittömiä viikkojakin, mutta on hyvä, että joukkueella on kaksi maalivahtia, jotka voivat voittaa minkä tahansa pelin, Georgijev summaa.

Kumpikin veskari pitää kilpailutilannetta myös reiluna. Peli on kovaa, mutta asiallista. Kun otat jääkiekkoa kiinni, saat pelata.

–Ei valmennus ole sen kummemmin peluutusta selittänyt, eikä minun mielestäni tarvitsekaan, Setänen sanoo.

–Molemmat voittavat pelejä ja joukkue pärjää, silloin tämä on reilu peli. Jos voitat tai pidät nollan, saat jatkaa. Jos molemmat voittavat, kuormaa jaetaan. Ei ole ollut tarvetta muutoksille, kun kumpikaan ei sukella.

–Se on rehtiä toimintaa. Kumpikin maalivahti on antanut joukkueelle mahdollisuuden voittaa pelejä, Setänen tiivistää.

Georgijev on samoilla linjoilla.

–Onhan se vaikeaa, kun ei aina tiedä, milloin saa pelata ja miten silloin pärjää. Joukkue tarvitsee kuitenkin kaksi hyvää maalivahtia. Onneksi me olemme siinä tilanteessa, että meillä on toimiva pari.

–Olemme molemmat hyviä sulkemaan laukaisukulmia ja haastamaan hyökkääjiä. Osku reagoi enemmän, minä pelaan teknisemmin. Meillä on sekä yhtäläisyyksiä että eroja, sanotaan vaikka niin, Georgijev naurahtaa.

Klassiseen kysymykseen veskareiden keskinäisistä väleistä kummallakin on vain positiivista sanottavaa, vaikka aivan sydänystävistä ei olekaan kyse.

–Olemme tosi erilaisia persoonia. Aleksandar on hiljainen, minä taas äänekäs ja räiskyvä. Olemme niin erilaisia, ettei meistä ehkä ihan parhaita kavereita tulisi, Setänen sanoo.

–Kemiat kuitenkin toimivat, ei siinä mitään ongelmaa ole. Olemme molemmat kilpailuhenkisiä, kumpikaan ei anna toiselle mitään ilmaiseksi. Se on hieno juttu. Emme pelaa likaista peliä, mutta emme kumartelekaan. Se on tiukka ja rehellinen kilpailu, jossa henki on koko ajan hyvä, Setänen analysoi.

–Pidän siitä, että potkimme toisiamme joka päivä eteenpäin. Joka päivä on pyrittävä olemaan eilistä parempi. Se pitää varpaillaan. Meillä on erittäin hyvä keskinäinen suhde Oskun kanssa, Georgijev lisää.

Kevään tärkeimmät pelit ovat kuitenkin vasta edessä. Valmentajilla on usein tapana valita niihin ykköshevonen. Alussa mainittu esimerkki Engrenistä ja Leggiosta osoittaa, ettei vastuun jakaminen pudotuspeleissäkin ole täysin poissuljettu ajatus, mutta harvinaista se on.

–En ajattele kovin paljoa eteenpäin. Pudotuspeleihin on pitkä matka, ja mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Toinen meistä voi loukkaantua tai pelata kymmenen nollapeliä putkeen. Pelipaikka pitää ansaita pelaamalla mahdollisimman hyvin, Georgijev summaa.