HIFK onnistui julkistamisessaan

Tom Nybondasin suuri hetki: HIFK on voittanut mestaruuden vuonna 2011. Vasemmalla seuran toimitusjohtaja Jukka Valtanen. Kun Europhoto/Jukka Rautio.

HIFK teki eilen julkisuustempun, jolla tilanne saatiin näyttämään toista, kuin se oli. Näytti siltä, kuin urheilujohtaja Tom Nybondas joutui sivuun huonon alkukauden takia. Mutta HIFK taisi vain kertoa sen, minkä se muuten olisi kertonut vasta parin kuukauden kuluttua.

Perinteisessä NHL:n mallissa GM:n kerrotaan siirtyneen muihin tehtäviin, vaikka kyse onkin potkuista. Tältä näytti myös HIFK:n tilanne, mutta todellisuus oli varmaan toinen. Ei ole mitään syytä epäillä sitä, minkä Nybondas kertoi viestissään, jossa sanoi siirtyvänsä kehitystehtäviin. Kun uusi halli on tulossa, niin HIFK todella tarvitsee uuden näkemyksen näihin tehtäviin. Jokainen ihminen voi väsyä tehtäviinsä, eikä ole mikään ihme, että paljon arvosteltu urheilujohtaja haluaa näihin kehitystöihin. Tämän HIFK kertoi, mutta asia ymmärrettiin toisin. Se ehkä oli HIFK:n tarkoituskin.

HIFK on nyt hävinnyt viisi ottelua peräkkäin ja on sarjassa toiseksi viimeisenä. Tämä on huono suoritus Liigan suurimman budjetin joukkueelta. Mutta jokainen noista viidestä tappiosta on tullut maalilla joko varsinaisella peliajalla tai sen jälkeen vähämaalisissa peleissä. Joukkue onkin onnistunut kohtuulisen hyvin kaikessa muussa paitsi tärkeimmässä eli maalien tekemisessä.

Eilinen viesti pitikin sisällään tuen päävalmentaja Ari-Pekka Selinille, vaikka sitä ei ääneen sanottukaan. Nybondas otti syyn huonosta alkukaudesta omalle kontolleen. Hän tosin onkin vastuussa keskushyökkääjien palkkaamisesta. Näistä etenkin Patrik Carlsson on toistaiseksi ollut pyöreä nolla, eikä Jarkko Malinenkaan tunnu kantavan kakkosena. Hyväkuntoinen Teemu Ramstedt olisi aika sopiva tuolle paikalle. Jos HIFK ei saa häntä, niin ei pidä hämmästyä, jos ykkösketjun keskeltä löytyy joku englantia tai ranskaa äidinkielenään puhuva.

Viestissä oli selkeästi sanottu seuran etsivän uutta urheilujohtajaa. Tämä palkattaneen niin, että ehtii hyvin olla vastuussa ensi kaudesta, eli varmaan joskus joulukuun kieppeillä. Sopiva henkilö onkin sitten jo ihan toinen juttu. Koko ammattinimike on Suomessa niin nuori, ettei kunnon kokemuksen omaavia juurikaan ole.

HIFK-taustan tunteminen olisi iso plussa. Toimistosta löytyisi parikin tehtävään jo aiemmin yhdistettyä eli Roland Carlsson ja Mika Kortelainen. Harri Rindell olisi myös sopiva ainakin lyhyeksi ajaksi, kunnes saataisiin joko Toni Söderholm tai Niklas Bäckström. HIFK-tausta on myös Veli-Pekka Kautosella ja Christian Ruutulla, mutta kumpikin on NHL-töissä, joten voivat olla pois laskuista. Jarkko Ruutu olisi ollut hyvä vaihtoehto, mutta hän on polttanut niin perusteellisesti kaikki sillat takanaan, että valinta taitaa olla mahdottomuus. Sen sijaan hänen veljensä voisivat tulla kyseeseen. Ville Peltonen olisi hyvä nimi, mutta taitaa panostaa valmentamiseen. Ehkä joskus nähdään HIFK:ssa parivaljakko: Söde GM:nä ja Ville päävalmentajana.

Jarmo Kekäläinen tuli täysin HIFK:n ulkopuolelta ja hänestä seura sai suorastaan kultaiset kokemukset. Kun miettimistä on jo tehty ja aikaa vielä on, niin tehtävään saatettaan löytää joku aika yllättäväkin nimi. Kiinnostusta varmasti on. Jukka Holtari? Janne ”Lelu” Laukkanen? Tai joku muu.

HIFK ei ole Nybondasin aikana menestynyt niin hyvin, kuin sen asemansa ja budjettinsa perusteella olisi pitänyt, mutta ei yksi mestaruus ja yksi hopea runkosarjan voittoineen vallan huonokaan ole. Hän tuli tehtävään vuonna 2008.

Valmentajapuolella Nybondas menestyi oikeastaan aika hyvin. Pasi Sormusen kohdalla tehtiin virhe, joka tapahtuu aina silloin tällöin kaikille: luullaan, että tunnetaan ”oma”, mutta tästä ei sittenkään ole ykkösvalmentajaksi. Ainoa selkeä virhe olikin luottaminen Raimo Summasen kiistämättömiin hyviin puoliin ja silmien ummistaminen hänen huonoista puolistaan.

Pelaajapuolella tulee kaikille aina onnistumisia ja epäonnistumisia. Viime aikojen suuri epäonnistuminen oli Juhamatti Aaltosen palkkaaminen. Hän ei sopinut viime kauden joukkueeseen lainkaan.

Suurin pulma on ollut jatkuvuuden puute. HIFK oli jo hyvässä vauhdissa Petri Matikaisen aikana, mutta sitten ”Petu” siirtyikin huonoin tuloksin KHL:ään. HIFK:lta vei turhan pitkään toipumiseen, eikä sitä lohduttanut yhtään se, että Matikaisen kohdalla aikaa tarvittiin vielä enemmän.

Joukkue muuttui Nybondasin aikana koko ajan liian paljon, ja kärsivällisyyttä omien pelaajien nostamisessa oli liian vähän. Mutta niin HIFK:n aseman kuin Helsingin kiinnostavuuden takia jatkuvat muutokset olivat aika ymmärrettäviäkin. Tähän seuraajan on kuitenkin kiinnitettävä enemmän huomiota.

Nybondasia syytettiin myös laiskuudesta, tehottomuudesta ja ylimielisyydestä. Varmaan syytökset pitävät osin paikkansa, mutta hänen linjansa pysyä taka-alalla ja antaa mahdollinen kunnia joukkueelle oli oikea.

Hänellä oli ja yhä on suuret tavoitteet HIFK:n urheilujohtajana. Osin hän onnistui ja osin ei. Eilinen viesti ja sen ajoittaminen olivat selkeitä onnistumisia.