HIFK:n uusi apulaisvalmentaja lupaa aktiivista jääkiekkoa

Jarno Pikkarainen on Mestiksessä kokenut niin suurta menestystä kuin pahan alamäen.

– Täällä on ollut kiva tehdä hommia. Perusilmeemme on ollut hyvä. Meillä on tasapainoinen ryhmä. Saamme varmasti hyvän neljän kentän joukkueen. Siinä on luisteluvoimaa ja monipuolisesti pelaajia. Haluamme olla aktiivinen joukkue. Siinä saa alkukaudesta tehdä virheitäkin. On parempi olla aktiivinen kuin passiivinen. Peruuttelujääkiekko ei sovi tähän paikkaan. Siinä olemme Atun kanssa samoilla linjoilla, Pikkarainen sanoi.

Hän tuli seuraan Atun eli päävalmentaja Ari-Pekka Selinin kanssa TPS:stä, joka pelasikin koko kauden nopeaa ja hyökkäysvoittoista jääkiekkoa. Se kuuluu myös IFK-brändiin kovuuden ohella. Seuran yleisö rakastaa niin kovia taklauksia kuin ajoittaisia tappelunujakoita.

– IFK-brändi on osittain klisee ja pitää osin paikkansakin. Omia pitää puolustaa ja olla fyysisesti kovia, mutta kovuus tulee pelin kautta. Meillä on riittävästi taklausvoimaa, mutta peli tuottaa niitä taklaustilanteita, niiden hakeminen ei ole itseisarvo. Niillä vastustaja irrotetaan kiekosta. Mutta tilanne pitää lukea. Ei voi pelata itseään ohi, muuten tulee äkkiä ylivoimahyökkäys omaan päähän, hän jatkoi.

HIFK:ta on jo kritisoitu siitä, ettei uusitussa joukkueessa ole riittävästi taitoa.

– Varmasti asiat ovat muuttuneet. Taitoa on monenlaista. Tässä on sitä, joka ohjautuu maalia kohti. Se on oma taitonsa, ja on arvokasta voittamisen kannalta.

Myös valmennuspuolella roolit ovat selvät.

– Atu on vanha valtiomiesmäinen johtaja. Saa olla oma itsensä. Meillä kemiat toimivat niin otteluissa kuin niiden ulkopuolella. Turun aikana opimme tuntemaan toisemme. Pelin aikana peluutan hyökkääjiä ja Atu pakistoa. Joonas Tanska [toinen apulaisvalmentaja] vastaa alivoimista ja aloituksista. Tiiminä teemme muuten kaiken yhdessä. Meillä on selkeät roolit, jotka linkittyvät toisiinsa.

Valmennusryhmään kuuluvat vielä maalivahtivalmentaja Jan Lundell sekä videovalmentaja Ari Halttunen, joka on myös joukkueenjohtaja.

TPS:ssä Pikkarainen oli kaksi kautta yhdessä Selinin kanssa. Kun Palloseura päätti muuttaa valmennusryhmäänsä, niin uusi paikka piti etsiä.

– Atu pyysi ja halusi minut mukaansa. Meillä oli hyvä yhteistyö Turussa. IFK on halutuin paikka Suomessa. Urheilullinen haaste motivoi, Pike jatkoi.

Ennen Selinin saapumista Pikkarainen oli muutaman kuukauden TPS:n päävalmentajakin. Tuo paikka Liigassa kiinnostaa muutenkin.

– Vuonna 2011 minulla oli tilaisuus päävalmentajaksi. Silloin minulla oli jo neuvoteltu sopimus erään seuran kanssa, mutta koin, etten ollut vielä valmis, enkä allekirjoittanut. Koko ajan kehittyy ja kynnys pienentyy. Kun sen aika tulee, niin olen valmis.

Pikkarainen on Joensuusta, jossa pelasi I ja II divisioonissa aika vaatimattomilla tehoilla lähes koko 1990-luvun.

Silloin pelattiin kolmella ketjulla. Minä olin nelosessa eli onnitteluketjussa

– Silloin pelattiin kolmella ketjulla. Minä olin nelosessa eli onnitteluketjussa, mutta analyyttisyys on aina ollut mukana, joten siitä oli hyvä jatkaa valmentajaksi.

Valmennusura alkoi tietysti hiukan ”harjoitellen”, mutta Mestiksessä tuli suuret meriitit ensin Joensuussa ja sitten Mikkelissä. Sekä Jokipojat että Jukurit hän valmensi niin runkosarjan voittoihin kuin sarjan mestaruuteen. Kahdesti Pikkarainen palkittiin sarjan parhaana valmentajana.

– Metsis on nyt muuttunut, kun parhaita seuroja on noussut Liigaan. Mutta se on paras mahdollinen kasvattaja-alusta valmentajapolussa. Siinä on lähellä arjessa ja se on haastavampaa kuin Liigassa, jossa on paljon valmentajia ja selkeät työkuvat. Mestiksessä joutuu laaja-alaisesti osallistumaan kaikkeen ja kokee myös paineet, kun kyse on paikkakuntien ykkösjoukkueista.

Hän on kahdesti ollut myös liigakarsinnoissa.

– Ne ovat paikkakuntien unelmia ja siten todella isoja juttuja. Vastaavasti liigajoukkue joutuu putoamisuhan takia kovaan paikkaan. Ne ovat urheilullisesti loistavia juttuja. Niissä tiivistyy urheilun ydin. Mutta nyt sarjojen erot ovat suuret. Resurssit ja talous sanelevat, hän jatkoi.

Nyt liigakarsintoja ei taaskaan pelata.

Mutta suuren menestyksen ohella Mestiksessä tuli myös koko uraa varjostava tapahtuma, kun vaativuuden ohella äkkipikaisena tunnettu Pikkarainen kävi käsiksi joukkueen omaan pelaajaa mikkeliläisessä yökerhossa. Tämän tapahtuman jälkeen hänet erotettiin Jukureista.

– Yksi tapahtuma ei paina enää. Se on käsitelty ja mennään eteenpäin. Ne olivat vahvistavia kokemuksia, mutta myös kovia mankeleita, hän sanoi nyt noista lähes neljän vuoden takaisista tapahtumista.