HIFK:n joulutodistus – onnistujia ja odotuksiin nähden alisuorittajia

Miro Heiskanen on ollut selkeästi HIFK:n ykköspelaaja syyspuoliskolla. Kuva Europhoto/Jukka Rautio.

HIFK on pelannut vähintään kaksijakoisen kauden. Kaksijakoinen se on ollut syyskauden menestyksen suhteen sekä koti- ja vieraspelaamisen välillä.

HIFK lähti joulutauolle sijalta kuusi, jota ei voi pitää hyvänä. Sitä heikensi lievä otteen kirpoaminen juuri ennen taukoa. Parhaimmillaan se oli neljäntenä, joka olisi ollut kohtuullisen hyvä.

Joukkue uusi jälleen kerran kasvojaan perusteellisesti. Valmentajat ovat uusia Ari-Pekka Selinin johdolla. ”Atu” on saanut joukkueen sitä parempaan vireeseen mitä pitemmälle kausi on mennyt. Mutta paljon on vielä tehtävä vieraspelaamisen suhteen.

HIFK:lla on suorastaan hämmentävä ero koti- ja vieraspelaamisessa. Kotona se on ollut kolmanneksi paras ja vieraissa vasta yhdestoista. Kotona maaliero on +17 ja vieraissa –12.

Tulevaisuus on nyt Tobias Salmelaisen käsissä, kun Tom Nybondas jätti urheilujohtajan tehtävät syksyllä ja Salmelainen nimettiin uudeksi.

Tässä tilanteessa osa HIFK:n pelaajista on onnistunut hyvin ja osan kohdalla odotukset eivät ole täyttyneet. Kaikkia ei tietenkään voi arvioida. Valittuihin on käytetty koulusta tuttuja kympistä neloseen.

10: Jos Miro Heiskanen sopeutuu pienen kaukalon peliin, niin hänellä on edessään vielä suuri tulevaisuus NHL:ssä. Kun kyse on vasta 19-vuotiaasta puolustajasta, niin jokunen heikkous on täysin ymmärrettävää. Tuo heikkous on se, ettei hän etenkään ylivoimapelissä ole viivalta peliä luova pelaaja, mutta miinus on vähäinen plussiin verrattuna.

Heiskasella on lähietäisyydeltä todella tarkka laukaus, luistelussa etenkin liuku on hämmästyttävä, pelikäsitys on loistava ja henkisesti hän on sopiva sekoitus nöyryyttä ja itsevarmuutta. Vaikka on pelannut vain kaksikolmasosaa kaudesta, niin hän on HIFK:n maalikakkonen ja koko liigan puolustajien maalikakkonen. HIFK:ssa hän on peliajassa ykkönen ja plusmiinuksessa kakkonen. HIFK:n kannalta huono asia on se, ettei hän ole enää ensi kaudella kokoonpanossa. Dallas Starsin kohdalla hyvää on se, että se on varannut mahdollisen supertähden.

9: HIFK joutui heti elokuun alussa vaikeaan tilanteeseen, kun ykkösmaalivahti Kevin Lankinen loukkaantui. Mutta se reagoi nopeasti, kun Atte Engrenillä ei ollut sopimusta minnekään. Engren vastasi huutoon ja on Liigan ehdotonta parhaimmistoa.

Erik Thorell on pelannut erinomaisen kauden. Tuskin enempää voi vaatia, jos on seuran pisteykkönen ja johtaa selvästi seuran plusmiinusta. Juhani Tyrväinen on HIFK-brändin mukaisella pelityylillään ja periksi antamattomuudellaan noussut jo kotiyleisön suureksi suosikiksi. Kiitettävään on yltänyt myös Juha-Pekka Haataja, joka on HIFK:n maaliykkönen ja plusmiinuskakkonen.

8: Suunnitelmat ykköskeskushyökkääjän suhteen olivat aivan erilaiset. Thomas Nykoppin piti johtaa lähinnä nelosketjua, mutta hän onkin ollut tehokkaasti ykkösen keskellä. Nykopp on juuri HIFK:n näköinen pelaaja, joka rohkeasti syöksyyn tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta hän on jo saamassa kyseenlaista mainetta loukkaantumisherkkänä pelaajana ja plusmiinus voisi olla selvästi parempi.

Oliwer Kaski pelaa vasta ensimmäistä täyttä kauttaan HIFK:ssa. Rauhallisella tyylillään hän on onnistunut hyvin.

7: HIFK:lle on todella sääli, että Joonas Rask on pitkään poissa. Vaikka tehoja olisi voinut tulla enemmänkin, niin Raskin esimerkki on loistava. Hän on nopea ja pelaa aina loppuun asti.

Jos pelkkiä maaleja katsoo, niin Vili Sopanen oli erinomainen hankinta HIFK:lle. Mutta nolla plusmiinuksessa on hiukan hämmentävää.

Teemu Eronen on juuri sellainen kiekollinen johtaja, jota takalinjoilta tarvitaan etenkin ylivoimapelissä. Mutta HIFK:ta ovat vaivanneet puolustajien loukkaantumiset. On vaikea pelata, jos on loukkaantunut.

6: Ryan O’Connor on joukkueen toinen kiekollinen huippupuolustaja. Hän on tehnyt muutaman todella tärkeän maalin, mutta ei näytä pääsevän Kouvolan aikaisiin tehoihinsa.

Lennart Petrell on erinomainen kapteeni. Hän edustaa julkisuudessa hienosti joukkuetta ja kovista taklaajista liigan puhtain. Lennu pelaa aina loppuun asti ja innostaa muita, mutta miten ihmeessä hän voi olla plusmiinuksessa joukkueensa heikoin ja vielä selvällä erolla?

5: Patrik Carlssonin maalit. Niitä on todella jääty kaipaamaan. Kaksi maalia, joista toinen tyhjiin. Hänestä kaavailtiin jopa ykkössentteriä, ja siihen huutoon ruotsalainen ei todellakaan vastannut. Mutta hänellä on paljon syöttöpisteitä ja hän on puolustuksellisesti todella hyvä. Ehkä maalejakin vielä tulee.

Jos Jarkko Malinen todellakin on yksi Liigan parhaiten palkatuista, niin hän ei voi olla tehoihinsa tyytyväinen. Loukkaantumiset ovat vaivanneet niin Mika Partasta kuin Jerry Ahtolaa. He ovat pelanneet yhteensä 32 ottelua ja saaneet niissä kaksi maalia ja kolme maalisyöttöä.

Kukaan ei voi sanoa muuta kuin, että Niklas Bäckström on hieno mies. Mutta ilta tulee vääjäämättä ja se on tullut nyt.

4: Rima käyttää omia juniorikasvatteja on ajoittain ollut Tom Nybondasin urheilujohtajakaudella liian korkealla.

Joukkue on hankkinut turhaan pelaajia täyttämään ruutuja, kun sillä olisi ollut vastaavia omastakin takaa. On selvää, ettei junioreita voi nostaa liian paljon ja liian nopeasti, mutta silti suhtautuminen olisi voinut olla rohkeampi.

Puolustaja Elias Ulander on mainio esimerkki. Hän on pelannut 15 ottelua tehomerkinnöittä. Jääaikakeskiarvo on vain hiukan alle 10 minuuttia. Ulander on ollut jäällä kahdeksan maalin aikana, eikä takaiskuja ole tullut yhtään. Hän on viidentenä joukkueen plusmiinuksessa. Monessa muussa seurassa tällaisia pelaajia käytettäisiin paljon enemmän.