HIFK:n Arttu Luttinen: torstai oli käänne parempaan

HIFK:n kapteeni Arttu Luttinen. Kuva Europhoto/Jukka Rautio.

Arttu Luttinen oli syystäkin tyytyväinen torstain 4–1 -voitosta Jukureista. HIFK:n kapteeni oli tehnyt voittomaalin, kun joukkue oli ottanut ensimmäisen kerran sitten joulukuun alun kotona kolme pistettä.

Liigan suurimman pelaajabudjetin joukkue oli vajonnut jo seitsemänneksi, kun niin kotipelaaminen kuin ylivoima olivat takkuilleet pahemman kerran. Se oli kotiotteluissa vasta yhdestoista ja oli tehnyt toiseksi vähiten maaleja. Kertaakaan koko kauden aikana se ei ollut tehnyt neljää maalia kotiottelussa.

– Molemmat lämmittävät eli niin maalini kuin voittomme. Teimme vielä ylivoimamaalinkin. Nollapeliinkin oli mahdollisuus, hän sanoi.

Luttinen teki hänelle niin tyypillisen maalin, kun iski Henri Tammisen syöksyn jälkeen maalivahti Sami Rajaniemen torjuman irtokiekon sisään. Tämä oli hänelle vasta kauden toinen maali, joka on vähän, kun hän yleensä tekee runsaat 15 maalia kaudessa. Luttinen on ”mestari metristä” eli yleensä tekee maalinsa hyvin läheltä. Ylivoimassakin hänen paikkansa on neliön keskellä, josta pyrkii joko jatkamaan laukauksia tai pääsemään ensimmäisenä irtokiekkoihin.

Loukkaantumiset ovat rikkoneet hänen kauttaan, kuten on käynyt niin monen HIFK-pelaajan kohdalla. Luttinen onkin pelannut vain 17 ottelua, kun HIFK:lla on niitä yhteensä 36. Kenttäpelaajista vain jenkkihyökkääjä Corey Elkins on pelannut kauden kaikki ottelut, ja hänen lisäkseen vain kaksi muuta on pelannut yli 30 ottelua.

Jukurit on yksi vertailukohta loukkaantumistilanteessa. Sillä kuusi kenttäpelaaja on ollut mukana kauden kaikissa peleissä ja 16 on pelannut enemmän kuin 30 ottelua.

HIFK ensimmäisen teki puolustaja Saku Salmela, joka tuli joukkueeseen Ilveksestä, mutta pelasi viimeiset juniorivuotensa HIFK:ssa. Kolmannen iski HIFK-ikoni Lennart Petrell ja lopulta Juhamatti Aaltonen onnistui ylivoimalla.

Luttinen on ilmiselvä valinta kapteeniksi. Hän on kokenut pelaaja ja seuran oma kasvatti. Ulosanti on selkeä ja hänessä on hiljaista johtajuutta. HIFK:n edustusjoukkueessa on menossa jo 12. kausi, jonka lisäksi hän on ehtinyt olla vuoden Pohjois-Amerikassa AHL:ssä sekä yhden kauden niin Bluesissa kuin Pelicansissa. Junioreissa tuli mitaleita jokaista väriä. Liigassa hopeita on kolme kolmesta eri seurasta ja HIFK:ssa on tullut hopean ohella myös pronssia.

Pitkän loukkaantumisensa takia Luttinen joutui paljon seuraamaan HIFK:n vaikeaa kautta myös sivusta. Otteet ovat ailahdelleet ja olleet välillä jopa surkeita. Mutta nyt hän on varma.

– Tämä oli käänne parempaan. Saamme vielä pelaajia pois sairaslistalta ja se helpottaa meitä koko ajan.

Nyt oli poissa enää kolme vakiohyökkääjää ja kaksi puolustajaa.

– Tämä on kova sarja. Yhtään helppoa ottelua ei ole, mutta nyt saimme ehjän ottelun ja teimme vihdoinkin kotona maaleja. Tappiot kotona ovat tietysti harmittaneet heti pelin jälkeen ja ovat voineet painaa välipäivinä, mutta otteluissa tilanne ei ole saanut näkyä, Luttinen jatkoi.

Yrityksen puutteesta HIFK:ta ei kotiotteluissa olekaan voinut syyttää, mutta kiekko ei vain ole mennyt sisään. Torstaina meni ja hankalan tilanteen väistymisen näki pelaajien tuuletuksista.

Edellisen kerran kolme pistettä oli kotiottelussa saatu joulukuun toinen päivä Kärppiä vastaan. Voittonsa myötä seura nousi kuudenneksi. Ylivoimaprosentissa on jo 12., joka ei tietenkään vieläkään ole sille hyvä sijoitus. Jukurit teki ainoansa ylivoimalla, ja HIFK:n alivoimaprosentti onkin liigan huonoin. Kotiottelussa se on nyt yhdeksäs, kun vieraissa se on neljänneksi paras.

Mutta vastassa oli sarjanousija Jukurit, joille tappio oli jo neljäs peräkkäinen. Viimeisestä kymmenestä ottelusta se on saanut vain kuusi pistettä ja onkin erittäin hyvän alun jälkeen valahtanut jo yhdeksänneksi. Eli oliko se sitenkään oikea mittari Luttisen tyytyväisyydelle?

Tänään vastassa on vieraspelissä KooKoo, jolle HIFK on kahdesti hävinnyt jatkoajalla. Keskiviikkona on vastassa kotiottelussa Kärpät, joka on ainoa joukkue, joka on tehnyt vähemmän maaleja kuin HIFK.

Nuo kaksi peliä näyttävät, onko todella alkanut käänne parempaan, niin kuin Luttinen uskoo.