HIFK löysi jälleen "brändinsä" – hyödyn korjasi TPS

Matt Generous oli Turussa pahalla mielellä. Kuvat: Jukka Rautio/Europhoto

Yleisen urheiluviisauden mukaan urheilija taantuu väsymyksen ja stressin hetkellä useimmiten selkäydintasolta löytyvään osaamiseen ja toimintatapoihin. Uupunut jääkiekkoilija harvemmin esittelee kovin säväyttäviä suorituksia, vaan "pakottaa" perustason siirtoja silloinkin, kun ne eivät pelaamista palvele.

Samaa pätee tietyllä tapaa organisaatioihin ja joukkueisiin. HIFK tarjoili tästä malliesimerkin lauantai-iltana taantumalla kuuluisan "brändinsä" näköiseen pelailuun. Elonmerkkien osoittaminen ahdingossa ollessa on tietysti hyvä asia, mutta hyödyt jäivät olemattomiksi tässä tapauksessa.

Kuten useimmilla brändeillä, HIFK:n tapauksessakaan sillä ei urheilullisesti ole ollut todellista sisältöä enää pitkään aikaan, on vain hellästi vaalittu ajatus jostain, mitä ehkä voisi olla. Tosielämässä taannutaan hankalan paikan tullen näyttelemään brändin näköistä harrastelijateatteria, jonka toteuttamista helpottaa joukkueessa "kovuutta" edustava vähemmistö – heillä ahdinkotaantuminen tarkoittaa joka tapauksessa useimmiten epätarkoituksenmukaista elämöintiä.

Ajoittain joukkueelleen arvokas Matt Generous (kuvassa yllä) edisti lauantaina brändi-ilmettä haastamalla rippikoululaisen näköistä ja kokoista Jasper Lindsteniä tappeluun, kehumalla perään tuomaristoa suihkukomennuksen arvoisesti ja heittämällä omaa huoltajaa mailalla. Momentum ei varsinaisesti heilahtanut helsinkiläisten suuntaan.

Psykopaatin kaltaisella tunneviileydellä vastustajia tähtäilevä Joe Finley (kuvassa alla) sai mailansa poikki noin neljännellä yrittämällä, kun eteen tuli Jonne Virtasen hauis. Tilanne päättyi TPS:n maaliin ja kuvasti täydellisesti Finleyn joukkueelleen tarjoaman avun astetta. Hänen ohjelmanumeroistaan sai pelihuumoria korkeintaan TPS.

Joe Finley ei auttanut joukkuettaan, Jonne Virtanen auttoi. Kuvat: Jukka Rautio/Europhoto

Lätkäjätkiltä kysyttäessä HIFK:n esittämä sirkus on tietysti olennainen osa peliä, ja henkisen yliotteen hakeminen "fyysisyydellä" on jääkiekkokulttuurin määritelmällisiä ydinasioita. Mestaruuksista pelattaessa ainoa hyödyllisellä tavalla mitattava asia on kuitenkin se, hyödyttääkö brändin näköinen kovuus joukkueen menestystä, tai kääntääkö se edes ottelun kulkua.

Lauantain osalta vastaus oli harvinaisen selvä: hyötyä korjasi korkeintaan TPS, jos mustavalkoisten miehistö ei kärsinyt jatkoon vaikuttavia kolhuja huitomisista.

Tosiasiallinen fyysisyys on hankalasti mitattava asia, mutta sivustajaseuraajan perstuntumalla HIFK saattoi jäädä siinäkin kakkoseksi. TPS liikkui siinä määrin liukkaammin, että turkulaiset tulivat hyvällä vauhdilla itse kiekottomina tilanteisiin ja olivat kiekollisina usein vierasjoukkueen taklausten ulottumattomissa.

Tässä valossa HIFK-leirin turhautuminen on inhimillisesti ymmärrettävä reaktio, mutta hyödylliseen suuntaan sitä ei saatu kanavoitua. TPS lähtee entistä itsevarmempana seuraavaan koitokseen ja turkulaisleirissä luultavasti toivotaan Generousin, Finleyn ja muutaman muun punanutun olevan maanantai-iltana vähintään yhtä tunteikkaassa tilassa.

HIFK on pelillisesti tylyn tappion jälkeen astetta hankalammassa asemassa. Todennäköisimmin TPS pitää saada ahtaalle pelillisin edistysaskelein, koska brändi ei pelota enää muita kuin tuloksesta kiinnostuneita HIFK-faneja. Tai sitten HIFK:n on jyrättävä aidolla fyysisyydellä vierasjoukkue raiteiltaan ennen kuin Palloseura ottaa pelin hallintaansa.