HIFK-kritiikki voimistuu

HIFK pelasi aivan erinomaisen toisen erän perjantaina KooKoota vastaan. Se hyökkäsi raikkaasti ja nopeasti pystyen jatkuvasti murtamaan vastustajan trapin ja luomaan paljon maalipaikkoja. Maalivahtien torjunnatkin olivat sille ylivoimaisesti 3–12.

Mutta maalit jäivät taas kerran puuttumaan.

Torstain Jukureista vieraissa saadun 4–1-voiton jälkeen kannattajat saattoivat hyvinkin arvella käänteen parempaan vihdoinkin koittaneen. Huono jakso oli ollut vain lukuisten loukkaantumisten aiheuttama paha uni. Nyt lähes kaikki parhaat olivat taas mukana ja paremmat ajat olivat tulossa.

Lopulta HIFK oli kuitenkin taas kerran maaliton ja hävisi jatkoajalla. Odotetun käänteen sijasta kritiikki alkaa Nordenskiöldinkadulla voimistua kohdistuen etenkin päävalmentaja Antti Törmäseen.

Hänellä on aivan erinomaiset näytöt, kun mestaruudet ovat tulleet niin A-nuorten SM-liigasta, Mestiksestä kuin Sveitsin A-ligasta seuroina Blues, Sport ja Bern. Viime kaudella HIFK:ssa loistava kausi toi seuran ensimmäisen runkosarjan ykköspaikan. Finaaleissa tuli niukka tappio, mutta silti kausi oli suuri menestys.

Mutta nyt otteet ovat olleet heikkoja ja kriitikot ovatkin kiinnittäneet huomion Bernin mestaruuden jälkeiseen kauteen. Miksi Törmänen erotettiin? Jäikö hän vain nauttimaan menestyksestä menettäen luovuuteensa? Onko sama tapahtumassa myös HIFK:ssa? Onko hän vain yhden menestyksen valmentaja, jolla ei ole ahkeruutta jatkuvaan menestykseen?

Bern on jääkiekossa Euroopan ykköspaikka, ja vaatimukset ovat luonnollisesti suuret. Erottaminen olikin helppo kuitata vain sveitsiläisistä olosuhteista johtuvaksi. Mutta nyt kysymys onkin: ehkä näin ei ollutkaan? Oliko syy sittenkin Törmäsessä itsessään?

Vielä tuo kaikki voidaan ohittaa ja kritiikki kohdistaa pienempiin asioihin kuten siihen, miksi Joe Finley oli jäällä KooKoon tehdessä voittomaalinsa. Kun jatkoaika pelataan vain yhdellä puolustajalla, niin hänen tyyppisensä ei luulisi olevan jäällä lainkaan koko jatkoajan aikana.

Mutta jos HIFK:n otteet jatkuvat tällaisina, niin kritiikki voimistuu varmasti koko ajan.

Maaliluvut osoittavat puolustuksen olevan kunnossa ja hyökkäystehojen olevan todella heikot. Törmänen ei olekaan ainoa, joka pelaa myös tulevaisuudestaan. Jos maaleja ei tule, niin aika moni hyökkääjistä voi turhaan odottaa kutsua sopimusneuvotteluihin.

Tällä viikolla HIFK pelaa peräti neljä ottelua, kun se matkustaa ensin tiistaina Lappeenrantaan, saa sitten keskiviikkona HPK:n kotiinsa, jatkaa perjantaina kotona Kärppiä vastaan ja päättää viikon lauantaina Lahdessa.

Jos voittoja ei ala tulla, niin kritiikki voimistuu yhä. Ensin katseet kohdistuvat silloin Törmäseen ja yhä voimistuen ihmetellään noita Bernin potkuja, syitä niihin ja tilanteen samankaltaisuutta Helsinkiin nähden.

Liigaa on pelattu vasta runsas kolmannes. Toinen erä KooKoota vastaan oli niin hieno, että vain lainamaalivahti Markus Ruusun loistava peli pysäytti todellisen ilotulituksen alkamisen. HIFK:n kokoonpano ja taustat ovat niin hyvät, että käänne parempaan voi tapahtua koska tahansa.

Mutta jos se ei pian ala, niin kärsimättömyys ja kritiikki nousevat. Sen tietävät niin HIFK:n johto, Törmänen valmentajineen kuin kaikki pelaajat. Edessä onkin tärkeä viikko.