HIFK ja ratkaisu päävalmentajasta

HIFK:n aitio viime kauden loppuotteluissa. Valmentajista Antti Törmänen oikealla ja Pekka Kangasalusta vasemmalla. Kuva Europhoto/Jukka Rautio.

Kuka olisi ennen kauden alkua uskonut, että HIFK:n panos nyt helmikuun alussa keskiviikkona Mikkelissä Jukureita vastaan on pudotuspeleihin pääsy? Viime kauden jälkeen sen odotettiin pelaavan mestaruudesta eikä suinkaan ”sääleihin” pääsemisestä. Mutta nyt on menossa yksi sen historian huonommista liigakausista.

Se oli kymmenes kaudella 2001–02, eikä päässyt pudotuspeleihin, joihin silloin otettiin kahdeksan parasta. Tuolla kaudella HIFK vaihtoi valmentajaa, kun Alpo Suhonen palkattiin Heikki Mälkiän tilalle päävalmentajaksi.

Nyt puhutaan Antti Törmäsen paikasta. Kaudella 2001–02 HIFK:lla oli kohtalaisen hyvä kausi takanaan, kun se oli edellisellä ollut runkosarjan neljäs ja pudonnut Ilvestä vastaan vasta todelle pitkien jatkoaikojen sävyttämällä pudotuspelikierroksella ollen lopulta kuudes. Nyt pohja on vielä parempi, kun viime kaudella seura sai ensimmäisen kerran runkosarjan voiton ja oli lopulta hopealla.

Törmänen on edustanut uutta valmennuslinjaa, jossa pelaajien vastuu on suuri etenkin hyökkäyspään pelinluonnissa. Malli on kaikkea muuta kuin helppo ja se vaatii paljon pelaajilta, mutta HIFK:n materiaalin pitäisi riittää siihen. Kausi on kuitenkin ollut erittäin vaikea.

Mitenkään ei voi ohittaa sitä, että HIFK:lla on ollut aivan valtava määrä loukkaantumisia, joista monet ovat osuneet aivan ratkaisupelaajiin. Ainoastaan maalivahti Kevin Lankinen on ollut mukana kaikissa 48 ottelussa ja yli 40 pelanneita on hänen lisäkseen kokoonpanossa vain neljä. On selvää, että tuossa tilanteessa on kaikkien ollut vaikea miettiä sitä, miten pelataan, kun ei ole edes tiennyt, kenen kanssa pelaa.

Tällä on myös ollut vaikutusta fyysiseen puoleen. Toipumisjakson jälkeen on aina jonkun aikaa keskenkuntoinen.

HIFK lähti kauteen luottaen myös pelaajien kehitykseen. Näin ykkössentteriä ei hankittu, mutta tuo keskeinen ruutu on ollut loukkaantumisten takia hankalin.

Kokoonpanossa vakavan aukon aiheutti puolustaja Tommi Taimin lähtö KHL:ään. Hän pelasi heikon alkukauden, kun sydän taisi koko ajan olla itärajan takana ison rahan sarjassa. Viime kaudella hän oli loistava, kun jäi vain kahdella puolustajien pistepörssin kärjestä, vaikka pelasi kahdeksan ottelua vähemmän kuin ykkönen.

Kun poissa on myös koko liigan viime kauden parhaaksi puolustajaksi arvioitu Yohann Auvitu, niin sekä puolustajien avauspeli että joukkueen ylivoimapeli ovat kärsineet pahasti. Vaikka Teemu Erosella on pisteitä kohtalaisen mukavasti, niin hän ei ole pystynyt paikkaamaan noiden kahden lähtöä. Nuori Miro Heiskanen on ollut yllättävän hyvä, mutta muuten joukkueen puolustajakalusto on ennemminkin viitannut oman pään varmistamiseen kuin hyökkäyksien käynnistämiseen ja niihin osallistumisiin.

Jos pelaaja on kultakypärä, on tehnyt selvästi eniten maaleja ja hänen plusmiinuksensa on joukkueen kärkipäässä, niin häntä on vaikea pitää ongelmana. Mutta Juhamatti Aaltonen ei ole kuka tahansa. Hänen henkilökohtaisia- ja joukkuemeriittejä ei kukaan kiistä, mutta oliko hän sittenkään oikea pelaaja HIFK:hon? Tai toisinpäin, oliko HIFK sittenkään oikea seura hänelle?

Kysymys kuuluukin: onko Aaltonen tehnyt joukkueestaan paremman ja onko hän tehnyt joukkuetovereistaan parempia? Vai onko hän vain taitopelaaja, joka olisi paremmin sopinut 1980-luvun HIFK:hon Matti Hagmanin rinnalle? Onko joukkueen ylivoimapeli ollut liian helposti luettavissa? Se on pahimmillaan ollut vain: kiekko Aaltosella ja Aaltonen laukoo. Tuollaisen ylivoiman lukee jokainen vastustaja helposti.

HIFK:n tämän hetken kaltaisissa tilanteissa syytetään herkästi pelaajia yrityksen puutteesta, mutta näin ei ole ainakaan nyt. Pelaajat yrittävät jopa liikaa, ja HIFK on viime peleissä muistuttanut harakkaa tervatulla sillalla; kun pyrstö irtoaa, niin nokka tarttuu. Mutta henkinen painolasti on suuri, kun onnikaan ei näytä koskaan olevan puolella.

Entä sitten Törmänen itse? Loistavan viime kauden jälkeen hänen kanssaan tehtiin jo kesällä vuoden jatkosopimus, josta tosin kerrottiin vasta joulukuun alussa. Aikanaan päätös oli luonnollinen ja hyvä, mutta nyt se tuntuu hätiköidyltä. Kysymys kuuluu: mitä tapahtui Bernissä, kun hän sai potkut mestaruutta seuranneella kaudella? Luottaako hän liikaa menetelmäänsä ja ahkeruus on kadonnut?

Huhujen mukaan HIFK:n hallitus pohtii päävalmentajakysymystä ehkä jo tänään. Mutta ottaako HIFK taka-askeleen, jos se vaihtaa valmentajaa ja tilalle tulee vaikka Erkka Westerlund tai Doug Shedden, joilla kummallakin on hyvä, mutta lyhyt tausta HIFK:ssa? Jos ei ole helppoa joukkueella ja sen valmennusjohdolla, niin ei ole helpon paikan edessä myöskään seuran hallitus.

Helppo ratkaisu olisi vaihtaa valmentajaa, mutta onko se paras ratkaisu?