Helppoa se ei ollut kenellekään – Miten Leijonien tulokasvalmentajat ovat onnistuneet ensimmäisissä MM-kisoissaan?

Ensimmäinen MM-turnaus. Lauri Marjamäen kymmenestä edeltäjästä vain harva on yltänyt ensimmäisenä leijonakeväänä maajoukkueuransa kirkkaimpaan menestykseen. Kuva: HSP

Leijonat on jo varmistanut puolivälieräpaikkansa. Sen kunniaksi Kiekkoareena kokosi yhteen listaan aiempien päävalmentajien ensimmäiset MM-turnaukset. 

Modernin ajan Leijonakäskijät ovat avanneet A-maajoukkueuransa yleensä ilman mitalia. Parhaan alun ykkösvalmentajan uralleen on saanut nykyinen MTV:n tv-kommentaattori Hannu Aravirta, jonka johdolla Suomi oli keväällä 1998 hopealla.

MM-finaalipaikalla starttasi myös "Aran" edeltäjä Curt Lindström, joka johdatti Suomen kakkoseksi Italiassa 1994 – luotsattuaan Leijonat samana talvena sitä ennen jo olympiapronssille.

Lauri Marjamäki on yksi Leijonien päävalmentajista, jotka ovat aloittaneet uransa A-maajoukkueesta muualla kuin MM-kisoissa.

Marjamäki sai ensi kosketuksensa päävalmentajan paineisiin, odotuksiin ja vaikuttamismahdollisuuksiin viime syksyn World Cupissa. Samanlaista heti tuleen starttia ei ole ollut yhdelläkään edeltäjällä, mutta sen sijaan kolmen leijonaluotsia on saanut tulikasteensa olympiakisoissa. 

Kari Jalonen
Tshekki 2015, 6:s

Viime kevät Moskovassa tuotti paikan MM-finaalissa ja hopeaa, mutta Kari Jalosen ensimmäinen arvokisaturnaus ei heti tuonut menestystä. Suomi ylsi USA:n jälkeen oman alkulohkonsa kakkoseksi pisteen erolla (16–15) ennen Venäjää.

Sijoituksen ratkaisi alkulohkon viimeinen ottelu, jossa Leijonat kaatoi voittolaukauskisassa Venäjän 3–2. Viidennen parin vetäjistä Joonas Donskoi osui, Artemi Panarin ei. 

Puolivälierissä Suomi sai vastaansa Tshekin. Aleksander Barkov tasoitti päätöserässä lukemiksi 3–3, mutta seurakaveri Jaromir Jagr iski voittomaalin neljä ja puoli minuuttia ennen loppua. Vladimir Sobotkan 5–3 tyhjiin varmisti sen, ettei KJ:sta tullut 2000-luvun ensimmäistä suomalaista päävalmentajaa, jonka joukolla Leijonat olisi yltänyt välieriin.
Suomen paras pistemies oli Jalosen kärppäaikojenkin luottomies Jussi Jokinen. Kapteeni kokosi 8 ottelussa 11 (3+8) tehopistettä.

Entä miten kävi alkulohkon viimeisen pelinsä hävinneelle Venäjälle? Voitot Ruotsista ja USA:sta toivat finaalipaikan, mutta Sidney Crosbyn johtama Kanada suorastaan nöyryytti punakoneen perillisiä ja otti mestaruuden tylyin 6–1-lukemin.

Jukka Jalonen
Sveitsi 2009, 5:s.

Tulevan maailmanmestarivalmentajan kaksi ensimmäistä arvokisaa tuottivat putoamiset puolivälierissä. Debyyttiturnaus toi niukan maalin tappion (3–2) USA:lle ja tuotti viidennen sijan 5, kun Jalonen luotsasi Leijonia Sveitsin MM-kaukalossa yhdessä Risto Dufvan ja Timo Lehkosen kanssa.

Vuosikymmenen viimeisen MM-turnauksen paras suomalainen pistemies oli Kazanin Niko Kapanen. Seitsemän ottelun saldo oli 10 (7+3).

Doug Shedden
Kanada 2008, pronssia.

Yksien kisojen mies. Kevään 2008 MM-kisat pelattiin jääkiekon syntysijoilla Kanadassa IIHF:n 100-vuotisjuhlien kunniaksi. Kunniaksi ei sen sijaan ollut tapa, jolla kanadalaisvalmentaja fanitti joukkueen tueksi tulleita Teemu Selännettä ja Saku Koivua.

Suomi kukisti kisoissa kahdesti kapeiden kaukaloiden erikoisjoukkueen USA:n, mutta joutui tyytymään pronssiin. Mestari Venäjä oli välierissä liian vahva ja voitti 4–0. Samoilla lukemilla Suomi nujersi päätöspelissä Ruotsin ja otti pronssia. Se oli torjuntavoitto edelliskevään MM-hopean jälkeen.

Erkka Westerlund
Itävalta 2005: 5:s.

Moneen otteeseen Leijonia luotsanneen Erkka Westerlundin ensimmäinen arvoturnaus ei ollut menestystarina. Itävallassa 2005 Leijonat putosi puolivälierissä. Suomi oli pelannut jatkosarjan kaikissa kolmessa pelissä tasapelit (USA 4–4, Kanada 3–3 ja Latvia 0–0).

Tasainen oli myös puolivälierä Venäjää vastaan.

Punakone voitti Wienissä vasta rankkarikisan jälkeen. Suomelta onnistuivat Niko Kapanen ja Niklas Hagman, ratkaiseva viiva tuli Olli Jokisen kohdalle. Venäjältä veivasivat voitokkaasti Pavel Datsjuk, Aleksei Jashin ja välieräpaikan ratkaissut Maksim Afinogenov.

Raimo Summanen 
Tshekki 2004, 6:s.

Puolivälierä koitui kohtaloksi myös päävalmentaja Raimo Summasen ensimmäisessä arvoturnauksessa. 

Tshekin kisoissa vaihtoaitiossa oli tulisieluisen Summasen johtama valmennusnelikko, jonka muut jäsenet olivat Erkka Westerlund, Jari Kurri ja Hannu Virta. Tuleva MM-voittaja Kanada kaatoi Leijonat puolivälierissä vasta jatkoajalla. Ratkaisun räväytti Dany Heatley ohi Mika Norosen.

Tuloksena oli kuudes sija – huonoin MM-sijoitus sitten kevään 1993 Saksan kisojen ja seitsemänneksi hyytymisen. Suomen paras pistemies oli Liganon Ville Peltonen, joka kokosi seitsemässä ottelussa tehot 4+6=10.

Neljä kuukautta myöhemmin, kun Suomi eteni aina World Cupin finaaliin asti. Sen turnauksen monenkirjavia jälkipyykkejä pestiin koko 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen.


Hannu Aravirta
Sveitsi 1998, hopeaa.

Voiko MM-finaalissa pelata nollapelin ja jäädä silti hopealle? Voi.

Aravirta valmensi Leijonia MM-kisoissa kuudesti. Heti ensimmäinen kerta oli tuoda täyspotin. Hannuhanhimainen Ruotsi voitti maailmanmestaruuden niukimmalla mahdollisella marginaalilla. Kaksiosaisen finaalin tulokset olivat 0–1 ja 0–0. Tre Kronorin onnesta puhuminen on toisaalta vähättelyä, sillä Suomi pelasi kisoissa Ruotsia vastaan kolme ottelua ja 180 minuuttia tekemättä maaliakaan.

Matikaisen ja Lindströmin tavoin myös Aravirta aloitti päävastuullisen arvokisauransa olympiakaukalosta. Naganon NHL-kisojen pronssi oli kova juttu, olihan vastassa Wayne Gretzkyn lisäksi leegio muitakin todellisia maailmantähtiä.

Curt Lindström
Italia 1994, hopeaa

Onko karumpaa tapaa ratkaista MM-kulta kuin laukoa rankkarit? Tuskin.

Mika Nieminen muistetaan ikuisesti epäonnistuneesta rystynostostaan, joka ratkaisi Milanon finaalin. Kanada voitti Luc Robitaillen veivauksella 2–1

Lindström oli MM-kioissa itse asiassa arvokisoissa jo toista kertaa Leijonien penkin takana. Jo aiemmin kevättalvella tuli erinomaisella pelillä pronssia Lillehammerin olympiaturnauksesta.
 

Pentti Matikainen
Ruotsi 1989, 5:s

Matikainen oli ollut MM-joukkueen apuvalmentajana jo 1985 Alpo Suhosen joukkueessa. Talvella 1988 Matikainen sai kunnian olla voittamassa Suomen kiekkohistorian ensimmäistä aikuisten arvokisamitalia, kun Calgarysta irtosi olympiahopeaa. Siinä joukkueessa oli viisi Matikaiselle jo juniorimaajoukkueajoilta tuttua pelaajaa eli Jarmo Myllys, Esa Keskinen, Raimo Helminen, Iiro Järvi ja Reijo Mikkolainen. Lahjakkaasta ikäryhmästä viisi pelaajaa kiekkoili jo NHL:ssä.

MM-valmennusuran avauksessa olympiamenestys ei auttanut. Alkusarjassa tuli tappio kaikille neljälle suurelle eli Kanadalle, Tshekkoslovakialle, Neuvostoliitolle ja Ruotsille. Kesken kisojen joukkueeseen tuli neljä NHL-vahvistusta: Jari Kurri ja Esa Tikkanen Edmontonista, Hannu Järvenpää Winnipegistä ja Iiro Järvi Qubecista. Alempi loppusarja tuotti selvät voitot Länsi-Saksasta, Puolasta ja USA:sta.

Ruotsin kisoissa joukkueen paras pistemies oli tuleva päävalmentaja Kari Jalonen, joka keräsi kymmenessä kamppailussa 14 (5+9) tehopistettä.

Rauno Korpi
Neuvostoliitto 1986, 4:s

Tapparan mestarivalmentaja Korpi nousi Leijonaluotsiksi, kun Alpo Suhonen järjesti jättiyllätyksen jättämällä A-maajoukkueen juuri ennen Moskovan MM-kisoissa.

Suomi oli 1970-luvun alussa kuusi kertaa peräkkäin neljäs, mutta tulokasvalmentaja Korven valmentamaa neljättä sijaa edelsi vuosina 1976–1985 kahdeksan vaisummin mennyttä MM-turnausta. Korvella ei ollut joukkueessaan yhtään NHL-apua, mutta tamperelaisvalmentajan komennossa tuli kunniakas neljäs sija. Jatkosarjassa Suomi jakoi pisteet Ruotsin kanssa, hävisi Neuvostoliitolle 0–8 ja voitti Kanadan maalilla.

"Tulokasvalmentajien turva" Jalonen oli myös näissä kisoissa Leijonien pistekärki. Kärppäsentterin saldo yhdeksässä ottelussa oli 4+6=10.

Alpo Suhonen
Länsi-Saksa 1983, 7:s

Moni saattaa yhä muistaa, että Suhonen valmensi Suomen alle 18-vuotiaat historialliseen EM-kultaan kotikisoissa 1978. Siinä joukkueessa pelasivat tulevista tähdistä mm. Jari Kurri ja Kari Jalonen.

Suhonen toi Suomeen jalometallia myös alle 20-vuotiaiden MM-kisoista, kun pikkuleijonat otti kahden Olli Hietasen luotsaaman hopean jatkoksi pronssia Saksassa 1982. Sen ajan nuorisotähtiä olivat Raimo Summanen, Petri Skriko ja Risto Jalo, jotka kaikki olivat A-maajoukkueen mukana vuotta myöhemmin 1983, kun menestynyt junnuluotsi Suhonen pääsi päävalmentajaksi aikuisten arvokisoihin.

Menestystä ei tullut. Anssi Melametsä iski kuusi maalia ja keräsi kymmenessä ottelussa tehot 6+3, mutta tie vei alempaan jatkosarjaan. Suomi oli lopulta seitsemäs hävittyään kahdesti DDR:lle, kerran Länsi-Saksalle ja jäätyään kerran tasan myös Italiaa vastaan.

Lisää aiheesta