Haukeland ei paru SHL-mahdollisuuden perään: "Pääsen voittavaan joukkueeseen"

TPS:n uusi maalivahti Henrik Haukeland taistelee pelipaikasta viisi vuotta vanhemman Rasmus Tirrosen kanssa. Kuva: Jani Mesikämmen

TPS julkaisi maanantaisessa kaudenavaustilaisuudessaan pitkälti odotettuja ja suomalaiselle kiekkoyleisölle tuttuja nimiä.

Maalin suulle hankittu Henrik Haukeland on kuitenkin uusien hankintojen joukossa poikkeus. Norjan maajoukkuemaalivahti on uusista tepsiläisistä ainoa ulkomaalainen ja ainoa, jota ei ole aiemmin nähty Suomen kentillä.

Haukelandinkin nimi pyöri huhuissa jo kuukausikaupalla ennen virallista vahvistusta, joten yllätyksenä 23-vuotiaan veräjänvartijan siirtyminen TPS:ään ei tullut. Ennen Turkuun muuttamistaan Haukeland pelasi kuitenkin kauden loppuun Timråssa.

Eikä kyse ollut mistä tahansa loppukaudesta. Timrå nousi Allsvenskaniin kaadettuaan Karlskronan seitsemään otteluun venyneessä karsintasarjassa. Haukeland pelasi suurimman osan Medelpadin kiekkoylpeyden otteluista. Päästettyjen maalien keskiarvo jäi niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissä pitkälti alle kahden, kevään ratkaisupeleissä torjuntaprosentti oli erinomainen 93,5.

SHL:n sijaan tie vie kuitenkin astetta idemmäs. Haukeland itse ei jäänyt mahdollisuuksia jossittelemaan, olihan siirto Tepsiin selvillä jo hyvissä ajoin.

–Kausi Timråssa oli kaikin puolin upea, lopputuloksesta puhumattakaan. Totta kai keskityin loppuun asti täysin Timrån menestykseen. Se, etten siirry joukkueen mukana SHL:ään, ei hierrä millään tavalla. Kokeilen Suomen liigaa erittäin mielelläni. Pidän tätä hyvänä askeleena ja uskon, että pääsen pelaamaan voittavassa joukkueessa, Haukeland kertoo Kiekkoareenalle.

–TPS tuntui hyvältä vaihdolta heti, kun seura otti ensimmäisen kerran yhteyttä. En tunne suomalaista jääkiekkoa kovinkaan hyvin, mutta TPS vaikuttaa olevan hyvä joukkue ja perinteikäs suurseura. Ajattelin, että tämä on sen tyyppinen haaste, jota haluan kokeilla. Hallin ehdin jo nopeasti nähdä, se on ainakin mielettömän hieno!

Haukeland liittyy samalla harvalukuiseen joukkoon. Liigassa on aiemmin pelannut vain seitsemän syntyperäistä norjalaista (suomalaistaustaiset Eerikki Koivu ja Petteri Lotila ovat saaneet vuonomaan kansalaisuuden liigavuosiensa jälkeen). Sikaa säkissä Haukeland ei tosin lähtenyt ostamaan, sillä maajoukkuepelaajana hän tuntee maansa kiekkoeliitin.

–Juttelin Alexander Bonsaksenin (Tappara 2015–17, toim. huom.) kanssa. Hän suositteli tätä siirtoa lämpimästi ja sanoi, että Turku on Suomessa yksi parhaista vaihtoehdoista. Vaihdoin ajatuksia myös Martin Röymarkin (Tappara 2016–17) kanssa.

TPS:n maalivahtitilanne on ulkopuolelta katsoen täysin auki. Viime kaudella eniten otteluita pelasi Oskari Setänen, joka palaa ensi kaudeksi Lukkoon. Vastuuta sai myös edelleen Turussa jatkava Rasmus Tirronen. Välierissä pudonneen joukkueen maalivahtipeli ei ollut kauden aikana suoranaisesti huonoa, muttei myöskään niin tasaisen varmaa kuin muilla kärkijoukkueilla.

–Tiedän, että pelipaikka on otettavissa, mutta sen saaminen on minusta itsestäni kiinni. Valmennuksen luottamus ansaitaan pelaamalla hyvin. Haluan tietysti pelata ja voittaa paljon pelejä. Uskon, että meille tulee hyvä sisäinen kilpailu pelipaikasta.

–Yritän pelata ensisijaisesti rauhallisuuden ja hyvän sijoittumisen kautta. Tarvittaessa haluan olla myös nopea ja aggressiivinen, isojakin torjuntoja tarvitaan välillä. Pelini perustuu kuitenkin siihen, että seison oikeassa paikassa ja rauhoitan samalla muutakin joukkuetta, Haukeland kuvailee.

–Mielestäni tekniikassani ei isossa kuvassa ole suuria heikkouksia, ei minulle tehdä koko ajan mistään längeistä maaleja. Jokaisella osa-alueella on kuitenkin paljon yksityiskohtia, mitä voi parantaa. Kehittymisen varaa on vielä vaikka kuinka paljon.

Suomeen on tullut pelaajia kovemmillakin ansioluetteloilla, mutta Haukelandin CV:ssä on myös paljon mahdollisia plussia. Alla on jo joitakin ammattilaisvuosia, joista viimeisin poiki Allsvenskanin parhaan maalivahdin palkinnon.

Lisäksi Haukeland on pelannut 28 A-maaottelua. Norjan maajoukkueessa kilpailu maajoukkueen maalivahdin tontista ei toki ole suuren suurta, mutta usein Norjan maalilla seisominen on kehittävää, sillä se tietää paljon torjuntatöitä kovempia joukkueita vastaan.

Aivan täysi untuvikko Haukeland ei ole myöskään Euroopan huippusarjoissa. Toissa kaudella hän torjui 22 SHL-ottelua putoajajoukkue Leksandin paidassa.

–Meillä oli nuori ja paperilla muita huonompi joukkue. Kausi ei ollut helppo, mutta opettavainen se oli. Taso oli kova, mutta tuntui, että itse pysyin siinä kyllä mukana. Ei tuntunut siltä, että nyt olen ihan väärässä paikassa, Haukeland kuvailee.

Haukeland ponnistaa Fredrikstadista, joka sijaitsee Oslosta noin 90 kilometriä etelään. Jääkiekko jää Norjassa esimerkiksi jalkapallon ja hiihdon varjoon, mutta Fredrikstadissa olosuhteet kiekkoilulle ovat hyvät.

–Fredrikstadissa jääkiekko on kohtalaisen iso juttu. Pelasin myös jalkapalloa ja salibandya, eikä todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys, että valitsen jääkiekon, mutta Fredrikstadissa se on ainakin varteenotettava vaihtoehto.

–Jalkapalloa pelasin 15-vuotiaaksi ja olin itse asiassa aika hyväkin. Toivottavasti valitsin oikein, Haukeland nauraa.

Haukeland on kotikaupunkinsa Stjernenin kasvatti. Maisema vaihtui kuitenkin jo 16-vuotiaana, kun maalivahti muutti Uumajaan opiskellakseen jääkiekkolukiossa. Samalla Haukeland edusti Björklövenin juniorijoukkueita. Aikuisura alkoi vuosina 2012–15, kun nuori torjuja palasi Stjerneniin pelaamaan Norjan liigaa.

Haukelandin seilaaminen Ruotsin ja Norjan välillä heijastelee norjalaiskiekon haasteita laajemminkin. Etenkään maalivahdeille ei välttämättä ole tarjolla pelipaikkakohtaista harjoittelua.

–Sain maalivahtivalmennusta ensimmäistä kertaa vasta lukioiässä Uumajassa, Haukeland kertoo.

–En sanoisi, että huipulle haluavan maalivahdin on pakko lähteä Norjasta, mutta paljon riippuu siitä, missä seurassa satut pelaamaan. Maassa on hyviäkin maalivahtivalmentajia, mutta ei kovinkaan laajalti. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta minulle oli hyvä ratkaisu lähteä Ruotsiin kiekkolukioon. Toisaalta oli myös hyvä ratkaisu siirtyä takaisin Norjaan pelaamaan miesten pelejä, Haukeland pyörittelee.

Maajoukkueen vakiokasvolla on luonnollisesti käsitys siitä, missä Norja menee kansainvälisellä tasolla. Haukeland katsoo tulevaisuuteen luottavaisena.

–Mielestäni olemme kehittyvä jääkiekkomaa. Tällä hetkellä tavoitteenamme on säilyä joka vuosi MM-kisojen A-sarjassa. Esimerkiksi tämän vuoden turnaus oli ihan mukava. Pelimme ailahteli, mutta pystyimme hyviinkin esityksiin ja ennen kaikkea säilyimme.

–Uskon, että voimme lähestyä huippumaita, esimerkiksi Sveitsi on meille hyvä mittatikku. Kehitykseen vaaditaan kuitenkin parempaa valmennusta ja olosuhteita, Haukeland analysoi.

Käytännön asiat rajoittavatkin lajin kehitystä. Norjassa on vain 47 jäähallia. Kun väkiluvultaan samankokoisessa Suomessa on yli 200 hallia ja suuremmassa Ruotsissa yli 300, ei ole ihme, että ero lajin huippumaihin on vielä suuri.

–Tarvitsemme ehdottomasti lisää jäähalleja. Ei mitään 10 000 ihmisen suurhalleja, vaan harjoitushalleja, jossa lapset ja nuoret voivat leikkiä ja pelailla milloin tahansa. Nyt siihen ei ole mahdollisuuksia, edes jalkapallokenttiä ei jäädytetä talvisin siinä määrin kuin Suomessa tai Ruotsissa.

–Mutta jos jääkiekkoon saadaan lisää resursseja, uskon ehdottomasti, että voimme menestyä tässä lajissa, Haukeland uskoo.

Jäävuoren huippu on toki jo nyt kova. Mathis Olimb ja Patrick Thoresen ovat pelanneet hienot urat Euroopassa, Mats Zuccarello on tehnyt monen kauden ajan tulosta NHL:ssä.

–He ovat esikuvia lapsille. Sellaisia tarvitaan lisää, jotta jääkiekko voisi lyödä läpi. Heistäkään ei kirjoiteta mediassa valtavasti, mutta kyllä ihmiset tuntevat, keitä vaikka Thoresen ja Zuccarello ovat.

Onko Henrik Haukeland norjalaislapsille seuraava Zuccarello tai Thoresen?

–Toivottavasti! Mutta se edellyttää kovaa työntekoa.