Harjoitellaanko Suomessa liikaa – tai vääriä asioita?

Marko Yrjövuori on saanut ainoana suomalaisena NBA:n mestaruussormuksen. Suomalaisesta fysiikan moniottelijasta tuli LA Lakersin ykköstähden Kobe Bryantin luottohenkilö. Viisinkertainen NBA:n mestari ja kaksinkertainen olympiavoittaja oli vaativan miehen maineessa. Kuva: Otava

"En tiedä jalkapallo- tai jääkiekkovalmennuksesta mitään, mutta sen tiedän, että performance-harjoittelu eli lajinomaisten ominaisuuksien kehittäminen on Suomessa aivan lapsenkengissä. Voiman, liikkuvuuden, nopeuden ja räjähtävyyden harjoittelu jää lajiharjoittelun jyräämäksi."

Näin lataa pitkän uran Yhdysvaltojen ammattilaisurheilussa tehnyt Marko Yrjövuori.

Hänen elämäkertansa nimi, The Finn, urheilutähtien luottomies (Nemo 2017), antaa osviittaa siitä, millaisten huipputekijöiden kanssa Paimiosta kotoisin oleva fysiikkaosaaja teki hommia. 

– Minulta kysytään usein, mikä ero on suomalaisella urheilulla ja kansainvälisellä huippu-urheilulla. Vastaan aina, että Suomessa harjoittelu on liian yksipuolista – hiotaan ja taotaan, tehdään treeniä treenin takia ja ajattelematta, miksi, Yrjövuori sanoo kirjassaan.

Yrjövuori antaa ymmärtää, että Suomessa jääkiekon lajiharjoittelun osuus on liian iso ja oheisharjoittelu jää liiaksi kaukalossa hikoilemisen varjoon. Tästä syntyy voimatreeniin asenne, että "onpa sekin sitten tehty".

"Suomessa harjoittelu on liian yksipuolista – hiotaan ja taotaan, tehdään treeniä treenin takia ja ajattelematta, miksi."

– Monesti keskivartalon kontrolli ja liikkeenhallinta ovat suomalaisurheilijoilla liian heikkoja, eikä se parane sillä, että pelaa, pelaa ja pelaa, Yrjövuori ärähtää.

Hän ottaa kantaa siihen, miksi nuorten urheilijoiden rasistusmurtumat ovat Suomessa aivan liian yleisiä.

– Ja kun urheilija väsyy, keskivartalon tuki on vielä heikompi, jolloin nilkat, polvet ja selkä ovat alttiita vääntymään.

– Maailmalla lajien ehdottomien huippujen harjoitusmäärät esimerkiksi jääkiekossa ovat puolet siitä, mitä Suomessa tehdään. Puolet!

Helsingin Sanomien toimittajan Petteri Ala-Kivimäen kirjoittama Yrjövuoren tarina antaa mielenkiintoisen kuvan amerikkalaisen ammattilaisurheilun ja suomalaisen valmennuksen eroista.

Ihmetteleville kysymyksille on myös kaikupohjaa, sillä kokemukset ovat aivan ammattilaisurheilun terävimmältä huipulta. Yrjävuori työskenteli jääkiekossa NHL-organisaatio Los Angeles Kingsin palveluksessa ja oli tiivis osa Los Angeles Lakersin menestyksekästä NBA-joukkuetta.

Seuratyönsä oheen Yrjövuori perusti oman valmennusyrityksen ja alkoi kehittää 380 dollarin tuntitaksalla eri lajien kärkiurheilijoiden fyysisiä ominaisuuksia.

Periaatteita oli tietysti lukemattomia, pari niistä nousee esiin aakkosten kera: a) ei töitä kusipäiden kanssa ja b) ei töitä laiskojen urheilijoiden kanssa. 

Hän nostaa esiin sen, että NBA-tähtien treenaaminen ei ole mitään järkyttävää rääkkiä ja vertaa harjoitusmääriä sekä -sisältöjä suomalaisten lätkäjuniorien massiivisiin jäätreenikuormiin. Erityisen huolissaan Yrjövuori on nuorten urheilijoiden rasitusvammoista. Neljän tunnin treeneissä ei ole mitään järkeä.

– Laatu hukkuu määrään ja oheisharjoittelu lajiharjoittelun alle. Urheilijan ominaisuuksia ei kehitetä, Yrjövuori sanoo.

Itse työtä NHL-seuran huoltojoukoissa Yrjövuori kuvaa "aivan absurdiksi". Työpäivät olivat pitkiä, eikä ympärivuorokautista duunin painamista päässyt pelikausien aikana pirstomaan vapaapäivillä. Niitä oli ani harvoin. 

Periaatteita oli tietysti lukemattomia, pari niistä nousee esiin aakkosten kera: A) ei töitä kusipäiden kanssa ja B) ei töitä laiskojen urheilijoiden kanssa.

Niin kuin edellä käy ilmi, samankaltaista "työtä vuorotta" -kulttuuria Yrjövuori ei istuttaisi harjoitteluun.

– Jos pelaa 20 minuuttia pelissä ja suoritus kestää kerrallaan 40 sekuntia, miksi täytyisi harjoitella viisi tuntia päivässä? Mikä ominaisuus kehittyy sillä, että treenaa viisi tuntia päivässä? Yrjövuori ihmettelee.

Suomeen palannut trainer kertoo myös syyn, miksi asioita tehdään niin kuin aina ennenkin.

– Valmentajat tietävät kaiken tämän, mutta tekevät silti niin kuin on aina tehty, koska eivät uskalla poiketa vanhasta kaavasta.

Yrjövuoren elämäntarina on Suomi-urheilussa täysin poikkeuksellinen.

Hänen lisäkseen kovin moni suomalaisvalmentaja ei ole päätynyt – edes lyhyiksi ajoiksi – amerikkalaisten ammattilaisorganisaatioiden palkkalistoille. Yksi tuoreimmista nimistä on NHL-seura Coloradon Avalanchessa työskentelevä maalivahtivalmentaja Jussi Parkkila, jonka haastatttelu julkaistiin Kiekkoareenassa alkuviikolla.