Haiden huoneessa vaanii Jumbo-elefantti – uhkaako seuralegendan paluu suomalaislaiturin asemaa?

Ei parta pahoille kasva. Vaikka San Jose Sharks menisi finaaliin, Joe Thorntonin parta ei enää kasva näkyvän paljon. Kuva: Russell Lansford/All Over Press

Stanley Cupin pudotuspelisarjan voittaminen ei ole koskaan helppoa, mutta San Jose Sharksin ensimmäinen kierros näytti siltä. Anaheim Ducksilla ei ollut mitään mahdollisuuksia, kun Sharks marssi toiselle kierrokselle suoraan neljässä ottelussa.

Eikä Sharks tarvinnut edes kaikkia sylinterejään Ducksin kaatoon. Vankka peruspeli riitti.

Pelissä ei ollut oikeastaan yhtään osa-aluetta, joka olisi näyttänyt siltä, että se heittää varjoja tulevien pudotuspeliottelujen ylle. Suuri ”uhka” tuleekin omista joukoista.

Englannin kielessä on sanonta ”Elephant in the room", joka tarkoittaa riskiä, uhkaa tai asiaa, josta kukaan ei oikein halua keskustella. Tämä elefantti tottelee lempinimeä Jumbo-Joe.

Joe Thornton, 38, pelasi runkosarjassa vain 47 ottelua, ja hän oli sivussa vakavan polvivamman takia. Thornton on kuitenkin harjoitellut jo joukkueen kanssa, ja hän saattaa olla pelikykyinen toisella kierroksella Vegas Golden Knightsia vastaan.

Thornton on loistava pelaaja, ja yksi maailman kaikkien aikojen parhaista pelintekijöistä. Hän on NHL:n aktiivipelaajista eniten syöttöjä antanut pelaaja (1030), mikä riittää kaikkien aikojen tilastossakin 12. tilalle. Muuan Mario Lemieux on kolmen pisteen päästä. Thornton on ollut seuran selkäranka siitä lähtien, kun hän tuli Boston Bruinsista kaudella 2005-06.

Mutta miten tuleva Hall of Famen jäsen ja seuran historian paras pelaaja voi olla uhka?

***

Sharksin treeneistä tihkuneiden tietojen mukaan Thornton on kuitenkin pahasti keskenkuntoinen. Ja juuri se on ongelma.

Periaatteessa seuralegenda pitäisi heittää kaukaloon puolikuntoisenakin, vaikka hän rikkoisi hyvin toimivan kokonaisuuden. Sharksin pelin tempo on ollut erinomainen, ja joukkue lähtee nopeasti vastaiskuihin. Thornton ei nykykunnossaan pysy siinä rallissa mukana.

Ainakaan hyvin toiminutta ykkösketjua Evander Kane–Joe Pavelski–Joonas Donskoi ei kannata hajottaa. Donskoi on vihdoin päässyt samaan lentoon kuin edelliskauden pudotuspeleissä, joissa Sharks eteni finaaliin asti. Thorntonin paikka voisi löytyä vaikka kolmosketjun laidalta Kevin LeBlancin tilalla.

Niin rajua kuin se onkin, Sharks on osoittanut, ettei se välttämättä tarvitse Thorntonia. Kun Thornton loukkaantui tammikuun 25. päivä, Sharks oli tehnyt keskimäärin 2,87 maalia ottelua kohti. Loukkaantumisen jälkeen lukema oli 3,2. Ducksia vastaan Sharks teki 16 maalia neljässä ottelussa.

***

Sharksin valmentajan Peter DeBoerin onneksi Thornton on Thornton. Hän jos kuka välittää joukkueesta ja seurasta: hän yritti suostutella viimeiseen asti Patrick Marleauta jäämään San Joseen.

Thorntonia voi pitää ensimmäiset pelit pienemmässä roolissa, eikä hän taatusti ala kiukutella. Thornton osoitti nöyryytensä World Cupin mestarijoukkueessa pelaamalla nelosketjussa.

Jos Sharks etenee finaaliin ja Thornton on päässyt paremmin pelirytmiin, hän voi nousta jokerikortiksi. Jumbo-Joe tuo ison avun aloituksiin ja ylivoimalle.

Thornton on Sharksille riesa, mutta se on harvinaisen miellyttävä sellainen. San Jose Sharks taistelee tosissaan Läntisen konferenssin voitosta – ilman Thorntonia tai hänen kanssaan.

San Jose Sharksin Stanley Cupia voisi toivoa jo senkin takia, että näkisi miltä Thornton oikeasti näyttää vuosia kasvaneen partansa takana. Jos Jumbo partaansa ajaisi sittenkään.