Eskola saapui keskelle kriisiä: "Syöksyvauhtia alaspäin"

TPS:n liput liehuivat lähes puolitangossa, kun Mika Eskola aloitti toimitusjohtajakautensa kaudella 2014-15. Kolme vuotta myöhemmin tilanne on iloisempi. Kuva: Europhoto/Jukka Rautio

TPS:n väistyvä toimitusjohtaja Mika Eskola jättää taakseen uudistuneen jääkiekkoseuran. Monien muutosten onnistumista mitataan vasta vuosien perspektiivillä, mutta ilmeisen kiistatonta on se, että paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun Eskola siirtyi seuran taustayhtiön hallituksesta toimitusjohtajaksi vuoden 2015 alussa.

Eskolan pestin alkaessa TPS oli vakiintunut liigan pohjasakkaan ja ajautunut lähinnä yleiseksi naurunaiheeksi. Kaikkia ei tosin naurattanut, sillä tilanne taustoilla oli äitynyt erittäin pahaksi.

Sarjataulukon näkivät kaikki, mutta kulissien takana tapahtui lisää ikävyyksiä, joista ei ole juuri hiiskuttu.

– Kun tulin seuraan, tilanne oli kaksijakoinen. Omaa pääomaa oli aika reilusti, kolmisen miljoonaa euroa. Se antoi hyvät lähtökohdat, tai niin uskottiin. Näytti siltä, että nyt on aika palauttaa urheilullinen ylpeys, Eskola kertoo Kiekkoareenalle.

– Aika nopeasti kuitenkin selvisi, ettei seurassa ollut tietoa siitä, miten bisnes taustalla pyörii ja onko toiminta kestävällä pohjalla. Tässä työssä on vaikea ennustaa, miten kumppanit ovat mukana tulevilla kausilla tai miten kausikorttien myynti sujuu. Kauden 2014–15 aikana selvisi, että kaikki se on menossa syöksyvauhtia alaspäin. Se oli veretseisauttava hetki. Tiesimme, että tulemme tekemään rajusti tappiota.

– Jos urheilullinen puoli olisi ollut kunnossa, mestaruuskevään 2010 yleisöryntäys olisi voinut tapahtua uudestaan, mutta kun urheilupuolellakin tilanne oli todella sekava, kaikki asiat alkoivat mennä pieleen, Eskola paljastaa.

TPS horjui.

Tilanne oli nurinkurinen: vaikka seura pystyi itse asiassa tekemään taloudellisesti järkevää tulosta ja kassassa oli rahaa, toiminta oli harvojen osaajien harteilla.

– Ei ollut selkeää tietoa urheiluliiketoiminnasta. Seuran pyörittäminen oli parin henkilön varassa. Jossain määrin ymmärsin jo taloon tullessani, että tilanne on todella paha. Jos joitakin avainhenkilöitä olisi lähtenyt pois, en tiedä, miten Seuralle olisi käynyt. Joka päivä noin kello 17 substanssi käveli ovesta ulos, eikä ollut mitään takeita siitä, että se tulee koskaan takaisin.

– Myös junioripuolen ja edustusjoukkueen taustayhtiön välinen toiminta oli puutteellista. Ei ollut yhteisiä johtoryhmiä tai mitään vastaavaa. Dialogi oli nollassa, tai itse asiassa se oli suorastaan vihamielistä. Se, että minä päädyin osakeyhtiön taustoille nimenomaan junioripuolelta, oli omanlaisensa protesti silloista menoa kohtaan, Eskola kertoo.

"Joka päivä noin kello 17 substanssi käveli ovesta ulos, eikä ollut mitään takeita siitä, että se tulee koskaan takaisin."

Iso osa perinteisen suurseuran pelastusoperaatiota olivat tunnetusti peliyhtiö Supercellin suuruuden luojat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja. TPS:n hallituksen jäsen Paananen oli se, joka pyysi Eskolaa toimitusjohtajan pestiin.

– Homma meni niin, että jos minä lähtisin vetämään Tepsiä, Mikko ja Ilkka olisivat valmiita nostamaan toimintaa taloudellisesti. Se tuli todellakin tarpeeseen. Nopeasti selvisi, että jos tätä toimintaa lähdetään korjaamaan, niin kassassa oleva oma pääoma tulisi todennäköisesti hupenemaan jo ensimmäisen vuoden aikana, Eskola kertaa.

TPS:n kautta 2014–15 sävytti kannattajien tyytymättömyys. Vuosien heikko urheilullinen menestys, urheilutoiminnan lyhytjänteisyys, toimiston tuolileikki ja tyhjäksi osoittautuneet lupaukset olivat kiukuttaneet turkulaisyleisöä jo vuosien ajan. Kautta 2014–15 voi pitää hetkenä, jolloin vati meni lopullisesti nurin. Kannattajat antoivat sapekkaita haastatteluja mediassa, heitettiinpä kentälle erään ottelun aikana kausikorttikin.

Eskola tuli tässä tilanteessa olleen kriisiseuran vetäjäksi varsin suurieleisesti. Hän otti vahvasti kantaa julkisesti, seisoi fanipaita päällä kannattajakatsomossa ja julisti ensi töikseen, että seurassa tehdään nopeasti sata muutosta.

Näyttävä sisääntulo asemoi Eskolan helposti maalitauluksi. Seuran kannattajat olivat kuunnelleet puheita jo pidemmän aikaa, tekojen kanssa oli ollut niin ja näin. Oli helppo tulkita, että nyt toimistolla olisi vain yksi suupaltti lisää.

– Se oli minun tyylilleni uskollinen tapa tulla sisään. Ei minulla ollut riittävää ymmärrystä siitä, miten ihmiset Tepsin näkevät. Minulla oli oma näkemykseni, Eskola myöntää.

Lupaus sadasta muutoksesta vakiintui nopeasti lentäväksi lauseeksi. Eskola vakuuttaa, ettei kyseessä kuitenkaan ollut vain heitto, vaan konkreettinen tavoite.

– Minulla on vieläkin tallessa se kaavio niistä sadasta muutoksesta. Kun puhuin sadasta muutoksesta ääneen, se oli ohjenuora itselleni ja muille. Ihmiset saivat mahdollisuuden lähteä seuraamaan asiaa.

Kun katsot asiaa jälkeenpäin, kuinka sopivana näet sisääntulosi TPS:ään?

– Tuskin on olemassa mitään optimaalista tapaa tulla urheiluseuraan. Tietyllä tavalla se linjaus sadasta muutoksesta oli viesti myös omalle organisaatiolle. Se teki selväksi, että jos nykyisellä tavalla jatketaan, tämä firma tulee karahtamaan kiville, Eskola kertoo.

– Jos jotain haluaisin tehdä toisin, niin Miika Elomon tullessa valmentajaksi olisi ollut hyvä antaa hänelle resursseja muokata joukkuetta hankinnoilla hänen haluamaansa suuntaan. Vaikka yhteistyö Miikan kanssa ei jatkunutkaan kauden loppuun asti, niin ihailen koko hänen tiimiään. He ottivat kovan tehtävän vastaan. En ole koskaan tavannut ihmistä, jonka paineensietokyky ja kyky analysoida tekemisiään olisi niin kova kuin Miikalla.

– Otimme Ferrarista peruutuspeilit kokonaan pois ja aloimme katsoa eteenpäin. Kevään 2014 ajan koko homman ajatus oli se, että rakennamme organisaation, jolla pääsemme seuraavaan kauteen. Uuden kauden myynti alkaa maalis-huhtikuussa, eikä meillä ollut kovin pitkää valmistautumisaikaa siihen. Suurin osa minun ajastani oli kriisistä toiseen menoa. En sammutellut tulipaloja, kyllä ne olivat ihan kokonaisia metsäpaloja.

Julkisuudessa TPS:ää ja samalla myös uutta toimitusjohtajaa riepoteltiin tuon tuostakin. Räväkät lausunnot tekivät Eskolasta nopeasti merkityn miehen.

– Mediassa ladattiin, että olen kävelevä katastrofi, ja jokainen asia, minkä sanoin, oli jonkinlainen farssi tai vähintäänkin möläytys. Totta kai poskia kuumotti jonkin verran, kun sai kuulla sellaista, mutta ajattelin, etten voi jäädä siihen jumiin. Totesin, että meillä on nyt toiminnassa hyvä draivi päällä, ja sen avulla laiva joko kääntyy tai ei käänny.

No, kuinka monta muutosta tuli?

– Sanotaan näin, että ne ensimmäiset sata tuli tehtyä jo alkusyksyyn 2015 mennessä. Oli niin paljon asioita, jotka seurassa oli jostain syystä jätetty tekemättä. Jos olisin tiennyt, millainen homma oli edessä, olisi voinut alkaa jännittää.

–  En kuitenkaan voi sanoa, että juuri minun kohellukseni olisi alkuaikoina ollut niin merkityksellistä hyvässä tai pahassa. Saimme valtavan tuen silloiselta hallitukselta. Tavallaan homma oli helppoakin, koska omistajille oli selvää, mitä lähdetään tekemään.