ENNAKKO ÄSSÄT–TPS: Uden jäähyväiset

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä Ville Uusitalo nähdään tänään viimeistä kertaa Ässien paidassa. Kuva: Esa Urhonen

Kaikki tarinat päättyvät joskus. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä Ville Uusitalo nähdään tänään viimeistä kertaa Ässien paidassa. Aika paljon on pääteltävissä siitä, että Ässät tiedotti Uusitalon kantavan C-kirjainta runkosarjan päätöskierroksella. Se on osoitus kunnioituksesta, samoin kuin Tapio Sammalkankaan rintapieleen vielä kerran kiinnitettävä varakapteenin A.

Niin kuin tiedetään, kiekkomaailmassa mitään ei koskaan kannata julistaa pomminvarmaksi. Siksi Ässätkin käytti Uusitalosta ja hänen pitkäaikaisesta pakkiparistaan Sammalkankaasta muotoilua ”pelaavat toistaiseksi viimeisen kerran Patapaidassa”.

Pitkäaikaisen kapteenin kausi on ollut vaikea.

Helppoa ei ole ollut aina ennenkään. Jo liigauran alku oli tavanomaisesta poikkeava. Uusitalo tuli liigaympyröihin vasta varttuneella iällä pelattuaan monta kautta ulkomaiden alasarjoissa. Juuri siksi hän osaa arvostaa asemaansa ammattilaiskiekkoilijana. On aina osannut ja osaa nyt, kun ura Ässissä on 60 minuuttia vaille valmis.

Entä sitten Ässien ikimuistoinen mestaruuskausi? Muistetaan, miten kelkka kääntyi kevättalvella 2013. Silloin Uusitalo astui esiin Ässien kopissa, avasi suunsa ja vaati muutosta. Sitä ennen ”Ude” oli avannut kotona punaviinipullon, ottanut kynän ja paperia ja miettinyt pidemmän kautta, mitä aikoo kopissa sanoa. Se oli painava puheenvuoro.

Muutos tuli, tuli myös mestaruus.

Joukkue alkoi kääntää kelkkaansa, seurajohto haudata toiveitaan. Vaikka joukkue oli päättänyt lyödä kaiken likoon, toimistolla päätetiin toisin. Pomoportaassa kiskottiin kirves betoniin ja myytiin ykkössentteri Stephen Dixon KHL:n Jaroslavliin. Siitä matkasta ei tullut menestystarinaa. Eikä tullut ajasta Hanty–Mansijskissa tai Luulajassa. Nyt Dixon taistelee peliajasta – ja mestaruudesta Tapparan oransseissa housuissa.

Yksi Dixon toki on toki täysin sivuhenkilö Ässien tämän kauden tarinassa, mutta niin elämä ja kiekkoura joskus kulkee. Joskus rooli on iso, joskus vähäinen, mutta joukkueen kannalta jokaisen panos on aina tärkeä. Patapaitojen ykkössentteri on nykyään Tapparan nelosketjun rouhijalaituri. Patapaitojen mestarijoukkueen kapteeni on yhtä peliä vaille valmis ex-ässäpuolustaja.

Uusitalon kausi on ollut vaikea. Ässien playoff-haaveet kariuttanut HIFK-matsi oli kuin vuosi pienoiskoossa – niin kliseinen kuin tuo sanonta onkin. Isoja odotuksia ja valmistautumista seurasi valtava pettymys.

HIFK:lta ei kauan kestänyt mustentaa porilaisten maailmaa. Yhdeksän sekuntia ensimmäisessä, seitsemän toisessa.

Ottelun avausvaihdossa ”Ude” lähti hyökkäykseen, eikä ollut enää tontillaan, kun joku menetti kiekon keskialueella.

Nordenskiöldinkadun valotaulun kello pysähtyi aikaan 0.09, kun Teemu Ramstedt kilautti kiekon ensimmäistä kertaa Ari Ahosen selän taakse. Ajassa 0.48 kaukalossa olivat jo toiset miehet – ja taululla 2–0.

Toinen erä oli vielä tylympi. Uusitalo oli taas kentällä erän avausvaihdossa. Nyt omissa kolisi seitsemän sekunnin jälkeen.

Satakunnan Kansan Harri Laiho kirjoitti ottelusta osuvasti: ”Ja Uusitalosta puheen ollen… jos mies on valmentajavaihdon jälkeen pelannut mainiosti ja ollut muutoksen kasvot, oli hän Helsingissäkin joukkueen ruumiillistuma: koko ajan pihalla, tuskin yhtään onnistunutta suoritusta. Kaukalossa oli se Uusitalo, jolle Pekka Rautakallio tarjosi koirankoppia. Olisi kuitenkin väärin syytellä yhtä miestä. Ässien esitys yksin ja #yhdessä oli surkea.”

Voiko yhtä kiekkokautta osuvammin tiivistää. Tuskin.

Jääkiekkoilijan ura on kuin kirja. Siinä on alku, loppu ja välissä vaihteleva määrä sivuja. Uusitalon uran iso kirja on Ässien mestaruuskauden vaiheet purkava Kiven kovat –myyntimenestyksessä sekä patakannattajien mielissä Uusitalo on ikuisesti kevään 2013 mestarijoukkueen kapteeni.

Oli silloin, on nyt. Aina.

Lisää aiheesta