Eleettömät ja rauhalliset

Kun Mikael Vuorio edusti peliurallaan Lukkoa SM-liigassa, hänen tehtävänsä oli ottaa kiekkoja kiinni Petri Vehasen kakkosmiehenä.


Maalivahtivalmentaja Ari Moisanen piti päivittäin vaatimustason korkealla ja korosti työn merkitystä: perusasiat kunniaan, siitä kaikki lähtee.


Ensi kaudella Vehanen torjuu kiekkoja Lev Prahassa ja Moisanen käskyttää Konstantin Barulinia Kazanissa.


Katsoessa vanhaa kuvaa kolmikosta, mieleen tulee lastenlaulu Piiri pieni pyörii. Lukossa on tullut Mikael Vuorion aika hyöriä.

Vaatimaton Vuorio sanoo olevansa otettu, kun Lukko otti häneen yhteyttä ja kysyi halukkuutta lähteä seuran maalivahtivalmentajaksi. Kun perheeltä ja työnantajalta isoveljen firmasta tuli Lukon leipiin siirtymiselle vihreää valoa, ei Vuorio epäröinyt hypätä Ari Moisasen jättämiin suuriin saappaisiin.


Saappaisiin, josta on hiottu maailman huippuvahtien joukkoon muun muassa Petri Vehanen ja Antti Raanta. Toisaalta niistä käskytettiin monta vuotta Vuoriota itseäänkin.


– Kun olin Lukossa, Pete oli joka vuosi ykkösenä. Paljon tuli häntä seurattua ja tyylikin muokkautui. Pyrin olemaan mahdollisimman eleetön ja rauhallinen, Vuorio kuvailee itseään veskarina.


Eleetön ja rauhallinen. Moisasen perintö.


Se on Vuoriolle tuttu ja sen jakamista hän haluaa lähteä Lukossa jatkamaan.

Lue perjantain Länsi-Suomesta lisää Vuorion mietteitä maalivahtivalmentajan pestistä.